Kuvat: Gummerus
KIRJAT | Ernaux’n tuorein teos on miniatyyrimäisen tiivis avain kirjallisuuden nobelistin teemoihin. Kuvaus parinkymmenen vuoden takaisesta valta-asetelmien ja epätasa-arvon täyttämästä suhteesta on kiteytetty ja kirkas.
ARVOSTELU
Annie Ernaux: Nuori mies
- Suomentanut Lotta Toivanen.
- Gummerus, 2023.
- 40 sivua.
Viime vuoden nobelisti Annie Ernaux’lta riittää aikaisempaa bibliografiaa suomennettavaksi. Aikaisemmin tänä vuonna saatiinkin Tapaus, suomennos vuonna 2000 ilmestyneestä aborttikuvauksesta L’événement (lue arvio täältä). Vanhojen teosten suomennosten lisäksi Lotta Toivanen on ahkeroinut käännöksen Ernaux’n tuoreimmasta teoksesta, muutama kuukausi ennen Nobel-voittoa ilmestynestä Le jeune hommesta.
Nuori mies (Gummerus, 2023) kertoo Ernaux’n suhteesta itseään nuorempaan mieheen. Kertomus alkaa yksinkertaisella aikamäärellä ”viisi vuotta sitten”, joka saattaa hieman hämmentää lukijaa. Vasta vähän pidemmältä – tai kansiliepeestä – selviää, että tapahtumat sijoittuvat 1990-luvulle, jolloin Ernaux oli viisikymppinen ja kirjan nuori mies parikymppinen opiskelija. Ernaux on kirjoittanut Nuoren miehen aivan 1990-luvun lopussa ja jättänyt sitten hautumaan, kunnes palasi siihen parikymmentä vuotta myöhemmin.
Asetelman kiehtovuus nousee tietysti siitä, miten tavanomainen tällainen ikäero on, jos mies on vanhempi, varakkaampi ja valta-asemassa. 1990-luvulla ja edelleenkin on poikkeuksellista, jos nainen on vanhempi.
Ernaux’lle itselleenkin kyse on luokasta: “Kolmekymmentä vuotta sitten olisin jättänyt hänet. Silloin en halunnut nähdä pojissa oman työläistaustani tuntomerkkejä, kaikkea sitä mitä pidin ’junttimaisena’ ja minkä tunnistin osaksi entistä itseäni.” Nyt viisikymppisenä, menestyneenä kirjailijana Ernaux on nuoren miehen seurassa korostuneen keskiluokkainen.
Ernaux ei koskaan ole ollut kirjailijana monisanainen, mutta tämä on kyllä hurjan tiivis teos. Kriitikot ovat olleet lääpällään ja muun muassa kuvailleet teoksen olevan ”täydellinen miniatyyri, joka tiivistää kaikki Ernaux’n kirjat”. Miniatyyri tosiaan: suomennetussa kirjassa on 33 sivua tekstiä ja kirjasinkoko on niin suuri, etten ennen ole moista nähnyt lastenkirjojen ulkopuolella. Hitaampikin lukija lukee kirjan vartissa.
Kirjallisuutta ei toki voi arvottaa sanamäärän perusteella, mutta jos olisin kirjan itse ostanut – en ostanut, lainasin kirjastosta – saattaisi harmittaa maksaa romaanin hintaa tällaisesta sirpaleesta. Ehkä tämän olisi voinut niputtaa samoihin kansiin Tapauksen kanssa? Tapauksen kirjoittaminen nimittäin kytkeytyy suoraan yhteen tässä kuvatun suhteen kanssa, Nuori mies sopisi hienosti Tapauksen esipuheeksi.
Kirjojen hintapolitiikasta viis – mutta mainittakoon, että Ranskassahan nämä kaikki maksavat jotain 8 euron luokkaa, pidemmät ja lyhyemmät – olisi tämä ihan kirjallisista syistäkin saanut olla vähän pidempi. Ernaux’n tyyli on Toivasen suomentamana nimittäin edelleen pettämättömän hienoa ja purevaa. Ernaux kuvaa muistojen rakentumista, suhdetta aivan toisenlaista sukupolvea edustavan miehen kanssa, yhteiskunnan katsetta, omaa itsekkyyttään – mutta ehkä näihin teemoihin voisi sukeltaa syvemmällekin? En olisi varsinaisesti pahoillani, jos tämä olisi ollut tällaista pientä sirpaletta laajempi teos.
Mikko Saari
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Totuus Sissistä on ison askelen lähempänä – arviossa Linda Huhtisen kirja Serlachiuksen unohdetuista sisaruksista
KIRJAT | Miksi historia niin usein kirjoitetaan miesten kautta, kysyy runoilija, radiojuontaja ja vapaa kirjoittaja Linda Huhtinen kirjassaan Sigrid Serlachiuksesta.
Esko Karppanen kirjoittaa Esko Karppasta suuresti muistuttavasta kirjailijasta – arviossa Alkuromaani
KIRJAT | Alkuhämmennyksen jälkeen lukijan kannattaa jättää pähkäily, mistä tässä nyt oikein on kyse, ja heittäytyä täysillä tekstin vietäväksi.
Häjyjen jälkeläiset – arviossa Härmä-aiheinen valokuvakirja Men with No Mountains
KIRJAT | Ella Kiviniemen ja Elias Lahtisen valokuvakirja myyttisestä Härmästä on veikeä keskustelunavaus maaseudun elinvoimasta. Mihin asti ”tehdään itte” -asenne voi kantaa?
Tapani Baggen rikosnovellikokoelma Savunsininen juna viihdyttää luistavasti ja letkeästi – mutta rutiinilla
KIRJAT | Suomalaisista rikoskirjailijoista ahkerimpiin kuuluvan Tapani Baggen uusin teos on tuttuun tyyliin sujuvaa luettavaa.