Terveyshumpuuki luo sairauden tuntua, jotta hoidot, lääkkeet ja vempaimet kävisivät kaupaksi

Juha Matias Lehtonen. Kuvat: Markku Taina / Tammi

Kun kurkku on karhea, pitää ottaa auringonhattu-uutetta. Jäsenkorjaaja tarjoaa ensiapua kipeään selkään, mutta pysyvämpää apua saisi joogasta tai meditaatiosta.

Vogelin terveystipat tai kehon lukkoja avaava jooga ovat esimerkkejä pehmeistä hoidoista. Marginaalin itsehoitonikseistä on tullut muutaman vuosikymmenen aikana valtavirtaa. Lääkärikin saattaa suosittaa akupunktiota tai kiropraktiikkaa. Vielä hetki sitten ne laskettiin samaan sarjaan vyöhyketerapian, homeopatian tai henkiparantajien kanssa.

Juha Matias Lehtosen Terveys ja humpuuki – Kaikki mikä parantamisessa on mennyt vikaan (Tammi, 2021) on perusteellinen opas terveydenhoidon harhapoluille, joka saa katsomaan uusin silmin myös omaa lääkekaappia.

Suoneniskentä oli perushoito kaikkiin vaivoihin

1800-luvulle saakka lääkärin homma oli hankalaa. Lääketiede ei ollut vielä kehittänyt keinoja, joilla potilaita voisi parantaa. Reilut 300 vuotta sitten tehty ensimmäinen suomalainen lääketieteen väitöskirja kertoi Kupittaan lähteiden jumalallisista parantavista voimista.

Antiikin ajoista alkaen ajateltiin, että terveydessä on kyse kehon nesteiden tasapainosta. Taudin aiheuttajat yritettiin laskea pois suolihuuhtelun tai suonen iskennän avulla. Monenlaisten vaivojen hoitamiseksi valutettiin litratolkulla pahaa verta tai potilaille syötettiin elohopeaa ja muita myrkkyjä, jotta tauti saatiin ajettua ulos.

Brutaaleihin hoitoihin turvauduttiin, kun ei tiedetty parempaakaan. Nykyajan terveysprofeetat haastavat lääketieteen hyökkäämällä lääketiedettä, lääkäreitä ja asiantuntijoita vastaan. Lääke- ja ravitsemustieteen kapinalliset todistelevat vaihtoehtohoitojen ja -lääkkeiden tehoa innostavilla paranemiskertomuksilla.

Humpuukilla hoidetaan kaikkea sokeudesta syöpään. Vaihtoehtohoidot tarjoavat apua niihinkin vaivoihin, joihin ei ole lääkkeitä. Potilas on tyytyväinen, kun saa pillereitä, vaikkei niissä olekaan mitään vaikuttavia aineita.

Rokotevastaisuus on tuontitavaraa

Lääketieteen kehittyminen 1800-luvulla johti siihen, että vanhaa ja väärää tietoa alettiin korjata, korvata ja hylätä. Löydettiin tauteja aiheuttavia punkkeja, bakteereita ja viruksia. Opittiin erottelemaan sairauksia ja huomattiin, ettei kaikki johdu kehon nesteistä.

Kemia korvasi kasveista valmistetut lääkkeet, mutta valvonta laahasi perässä. Nykyisin varmistetaan etukäteen, että lääkkeiden edut ovat haittoja suurempia. Lääkevalvontaa kiristi etenkin talidomidi, jota tarjottiin 1950-luvulla odottaville äideille unilääkkeeksi ja raskauspahoinvointiin – ennen kuin ymmärrettiin, että lääkkeet voivat vaikuttaa sikiöön.

Suomessa talidomidia ei päästetty käsitavarakauppaan, mutta silti noin 50 lasta kärsi sikiövaurioista. Maailmalla syntyi yli 10 000 kehityshäiriöistä vauvaa, usein kädettömänä.

Kohut satavat lääke- ja rokotevastaisten laariin. Epäluottamus lääkkeisiin ja rokotteisiin kukoistaa vaihtoehtohoitoyhteisöissä, vaikka osa niistä vaaliikin maltillista julkikuvaa.

Rokotuksia on pelätty ja vastustettu siitä alkaen kun isorokkoa alettiin istuttaa ihoon viillettyyn haavaan. Vuosia rokottamisen jälkeen tarttuneet taudit, epidemian tavoin leviävä itsetyydytys ja monta muuta vitsausta on laitettu rokotusten piikkiin.

Rokotteiden vastustajat saattavat pitää vaarallisia tauteja puhdistavina tai lapsen kehitystä tukevina. Tuhoisien tautien hävittäminen ei ole vaientanut kriitikoita. Rokotevastaisuus on alusta alkaen ollut globaali liike, joka levittää salaliittoteorioita maailmanlaajuisesti. Ennen rokotteilla istutettiin mustaa magiaa, nykyisin 5G-siruja.

Rodunjalostuksella perusteltiin julmuuksia

1800-luvun modernisaariokriisi synnytti luonnonparannusliikkeen. Kaupungeissa kukoistaneen rappion pelättiin laiskistavan ja pilaavan ihmiset, mikä uhkaisi puhdasta ja tervettä maaseutua. Vegetaarisista terveyskylpylöistä ja lepokodeista tuli yläluokan harrastus.

Ajatus rodun rappeutumisesta johti rotuhygieniaan ja pakkosterilisaatioihin, jopa kastraatioihin. Kun luonnonvalinta ei enää toiminut, rodunjalostus otettiin omiin käsiin. Nykykäsityksen mukaan hankkeen teoriatausta ontui, sillä hankitut ominaisuudet ja huonot vaikutteet eivät periydy.

Juha Matias Lehtonen näkee, että rodunjalostuksella perusteltiin sisällissodan raakuuksia. Roskaväen roskajälkeläiset sikisivät kaupungeissa ja pilasivat jalon kansan. Tällainen mädännäisyys piti päättäväisesti poistaa.

Sisällissodan jälkeen sterilisaatio ja kastraatio nähtiin uuden tieteen tarjoamina rodunjalostuskeinoina. Pakkorokotukset ja kulkutautikaranteenit olivat tuottaneet tulosta, nyt edettiin vain hieman pidemmälle. Natsit aloittivat mielenvikaisista ja vammaisista, ja Suomessakin sterilisoitiin vuosina 1935–1970 tuhansia aviottomien lapsien äitejä, seksityöntekijöitä ja vammaisia. Edelleenkin transsukupuolisen ihmisen sukupuolen virallistaminen maistraatissa edellyttää todistetta lisääntymiskyvyttömyydestä.

Ionigeneraattoreita ja orgonikaappeja

Sähkö, magnetismi, säteily ja muut tieteen innovaatiot on omittu nopeasti terveydenhoitoon, mutta myös humpuukiin. Tiede korvasi mystiikan. Esimerkiksi säteilevää radiumia kaupattiin ihmelääkkeenä, kylpyinä, juomavetenä, voiteena, hammastahnana ja puuvillaliinoina.

Television ostoskanavien ihmeitä tekevät laitteet kalpenevat kirjan esittelemien terveysvempaimien rinnalla. Vettä strukturoiva pyramidi, sähkömagneettiselta säteilyltä suojaava shungiittikivi, kehon pH-arvoa tasapainottava ionigeneraattori, kosmoksesta virtaavaa voimaa keskittävä orgonikaappi tai ajatusenergialla pyörivä sähkömagneettinen diagnoosilaite kuulostavat Bonk Business Inc:n tuotekuvaston uutuuksilta.

Vahvimmillaan vaihtoehtohoidot ovat katvealueilla, joihin lääketiede ei ole löytänyt vielä ratkaisuja. Silloin apua voi hakea maan värähtelytaajuudella ladatusta hopeavedestä, viisiulotteisesta vedestä tai B17-vitamiinista.

Aina ei tarvita edes vempaimia tai tuotteita. Uskomushoidoissa riittää, kun uskoo olevansa terve. Humpuukin positiivisen pöhinän keskellä tyhjänpäiväinen hölynpölykin tuntuu merkittävältä. Kirjassa usein vilahteleva Maria Nordin opettaa, kuinka kiitollisuuden tilassa kehon ympärille muodostuu terveyttä edistävä magneettikenttä, joka kuljettaa informaatiota ympäristöstä sydämen kautta aivoihin.

Oireiden paheneminen kertoo paranemisesta

Lääketiede etsii tauteja aiheuttavia bakteereita ja viruksia. Vaihtoehtohoito keskittyy maaperään eikä siemeniin: sairauden aiheuttaa keho, eikä mikrobit. Pitää siis keskittyä syyn eli sairauden hoitoon, eikä oireiden lääkitsemiseen. Juha Matias Lehtonen kutsuu tätä oireenhoitokortiksi, jota heilutellaan innolla terveyskeskustelussa.

Humpuukihoidot ovat iloinen sekoitus muinaisilta sivilisaatioilta periytyvää tietoa, nykytiedettä ja uskontoa. Vanhoja ideoita ja oppeja kierrätetään yhä uusiin hoitoihin.

Humpuuki voi olla vaarallista, jos sillä korvataan lääkkeet. Nykyisin pehmeät hoidot eivät yleensä pyri korvaamaan, vaan täydentämään lääketiedettä. Silloin niistä ei koidu varsinaista vaaraa, vaan pikemminkin rahanmenoa.

Karismaattiset parantajat voivat vaarantaa potilaansa. Lehtonen kertoo esimerkiksi 30 vuoden takaisesta suomalaislapsesta: viisivuotias diabeetikko kuoli, kun insuliinilääkityksestä luovuttiin parantaviin kylpyihin uskoneen terveysgurun ohjeiden mukaisesti.

Puoskarit syyttävät kuolemantapauksissakin lääkkeitä tai rokotteita. Tilan huononeminenkaan ei saa luopumaan humpuukihoidosta, sillä oireet kertovat paranemisesta: sairaus puskee ulos kehoista. Idea parannuspuuskasta, paranemiskriisistä, alkuhuonontumisesta tai puhdistusvaikutuksesta yhdistää monia vaihtoehtohoitoja.

Sairaudentunto saa ostamaan hoitoja

Terveyskultit tarjoavat uskontotieteilijälle loputtoman suon kuokittavaksi. Juha Matias Lehtonen keskittyy kirjassaan herätysliikkeisiin ja profeettoihin, jotka ovat saaneet suomalaisia hurahtamaan humpuukihoitoihin. Yleensä ne ovat tuontitavaraa maailmalta.

Hoitojen hurmeinen historia on kiinnostavaa luettavaa, mutta 1900-luvun jälkipuoliskolla alkanut pehmeiden hoitojen aalto pistää silmäilemään omaakin lääkekaappia. Harva on välttynyt vaihtoehtolääkinnän buumilta.

Lehtosen mielestä buumi ei ole vahvistumassa, vaan pikemminkin kyse on hiljalleen hiipuvasta sukupolvikokemuksesta. Sosiaalinen media kasvattaa kuitenkin marginaali-ilmiöt itseään isommiksi.

Valtavirtaan uineet vaihtoehtohoidot ovat muuttuneet bisnekseksi. Yhdistyksistä on tullut yrityksiä. Niiden tavoitteena on herättää sairaudentuntoa, jotta laitteet, hoidot ja tuotteet käyvät kaupaksi.

Elämän epämukavuudet yritetään saada näyttämään sairaudelta. Viimeistään vyöhyketerapiassa tai energiahoidossa kehosta löytyy ongelmakohtia, jotka hoito parantaa. Tunnelukot pitää avata, edellisistä elämistä periytyvät traumat käsitellä ja aura päivittää aikakauden energioihin sopivaksi.

Humpuuki ruokkii rokote- ja lääkevastaisuutta

Terveys kiinnostaa. Terveysjutut ovat medioiden luetuinta sisältöä, joten sitä suolletaan lisää. Materiaalista ei ole pulaa, sillä tutkimustietoa tulvii kaiken aikaa maailmalta. Joka viikoksi löytyy uusi tutkimus viinin terveysvaikutuksista tai -haitoista. Toimittajalla ei kuitenkaan ole asiantuntumusta, jolla suhteuttaisi yksittäisen havainnon vuosikymmenten varrella kertyneeseen tutkimustietoon. Terveyttä käsitellään kevyenä mielipideasiana kauneus- ja hyvinvointijuttujen seassa.

Terveyskultteja pitivät aiemmin esillä Nykypostin kaltaiset sensaatiojulkaisut. Nyt humpuuki leviää tehokkaasti netin valemedioissa ja somekanavilla. Humpuukin ja salaliittoteorioiden avulla ruokitaan epäluottamusta asiantuntijoita ja viranomaisia kohtaan. Someajan ilmiö ovat soopaa suoltavat trollit ja humpuukille näkyvyyttä tuovat botit.

”Mikäli joku julkaisu nostaa tunteen pintaan herkullisesti tai jokin uutinen tukee omaa maailmanselitystä täydellisesti, on syytä olla epäluuloinen. Tai jos jokin terveysväittämä tuntuu kuin sinulle räätälöidyltä, sitä se luultavasti on”, Lehtonen opettaa.

Terveyshumpuuki ruokkii rokote- ja lääkevastaisuutta. Lehtosen neuvo rokotekritiikin kohtaamiseen soveltuu muunkin radikalisoitumiseen: ei kannata keskittyä kilpahuutoon kiihkeimpien vastustajien kanssa, vaan keskusteluun epäilevien kriitikoiden kanssa. Äärilaita ei muuta mielipidettään, mutta sinne ajautumassa oleva haluaa tulla kuulluksi.

Rokote- tai lääkevastaisuudessa ei ole kyse tiedon, vaan luottamuksen puutteesta. Luottamusta on saattanut horjuttaa esimerkiksi huono lääkärikokemus tai huolestuminen läheisen sairaudesta. Luottamuksen menettänyt haluaa, että hänet otetaan tosissaan. Vertaisryhmästä löytyy kohtalontovereita, mutta vaarana on ajautua salaliittokuplaan, joka tarjoaa yksinkertaisia selityksiä kaikelle maailman epäkohdille. Salaliittoteoriat tuottavat hajaannusta ja pelkoa, johon aletaan kaivata selkeän suunnan antavaa johtajaa tai gurua.

Pahimmillaan salaliittoteoriat niittävät laajaa tuhoa. Esimerkiksi eteläisen Afrikan AIDS-tilannetta pahensi myytti siitä, että ulkomailta tuodut kondomit levittävät tautia.

Hakuteos terveydenhoidon harhapoluille

Juha Matias Lehtonen on teologian maisteri ja tiedetoimittaja, joka kirjoittaa terveydestä ja ihmisen käyttäytymisestä muun muassa Helsingin Sanomiin. Ensimmäisessä tietokirjassaan Lehtonen kertoo vaihtoehtohoidoista metkan kyynisellä otteella ja livauttaa väliin, mitä tutkittu tieto niistä kertoo.

Nykyisin terveyshumpuuki leviää äärioikeiston ja joogaavien maailmanparantajien kuplassa. Lehtonen kuitenkin välttää tällaisen luokittelun. Kuvakulma ei ole tuomitseva, sillä itselääkintä kuuluu itsemääräämisoikeuksiin. Jokainen tietää itse parhaiten, mikä on terveydelle hyväksi; toiset vain uskovat vähemmän tieteeseen ja asiantuntijoihin.

Erityisellä rakkaudella kirjoittaja käsittelee homeopatiaa, joka on laimentanut tuotteistaan kaikki myrkyt. Jäljelle ei jää haittavaikutuksia eikä mitään muitakaan vaikutuksia. Moni kuitenkin kokee saavansa apua homeopaatilta, koska tulee kuulluksi ja autetuksi. Lehtonen tarjoaa myös hauskan linkkivinkin lumelääkesivuille. Finnexia.fi-sivustolla voi tutustua ihmepilleriin, jonka avulla maahanmuuttaja oppii helposti suomen kielen.

Lukukokemuksena tuhti opus on hieman luettelomainen: muutamaa sivu kaiken parantavista enkelihoidoista ja elämäneliksiireistä, sitten korvavaloa kaamosmasennukseen ja maasäteilyltä suojaavia kuparilankoja vaahtomuovissa.

Sivumäärää ei kannata pelästyä, sillä 1 519 viitteen listaus vie lopusta reilut 70 sivua ja lähteet 50 sivua. Asiasana- ja henkilöhakemistojen ansiosta kirja toimii myös hakuteoksena terveydenhoidon harhapoluille. Opusta ei tarvitse kahlata alusta loppuun, jos haluaa lukea vain kvanttivärkeistä, aurakuvausvälineistä, delfiinin maidosta tai parantavasti virtaavasta fluidumista.

Viitteiden ja lähteiden lisäksi myös kirjoitusasu kielii äärimmäisestä huolellisuudesta: Terveys ja humpuuki on ensimmäinen kirja aikoihin, jonka sivulla en törmännyt yhteenkään kirjoitus- tai kielioppivirheeseen.

Tommi Liljedahl

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua