Sanoisimmeko Bull Mentulalle, että päätit rakentaa kehosi aineilla, maksa siis hinta?

Kuvat: Sofia Okkonen / WSOY

Ensinnäkin Härkävuosi-kirjan (WSOY, 2021) rakenne on hieno. Se lähtee kahdesta pisteestä, Jari Mentulan lapsuudesta Valkeakosken Tarttilasta, missä paksuposkinen poika leikkii ja kasvaa. Ilmaisu on hänen omansa. Toinen lähtöpiste on ”Bull”, lihasvuori, jonka keho ei tottele. Uni ei tule, sydän hakkaa, aivot eivät toimi. Nämä kaksi janaa tapaavat lopussa, jossa Bull saa kuulla, että hänen elinaikansa luetaan vuosissa.

Hänen rakas äitinsä on kuollut. Äiti, joka uskollisesti mittasi oikeat määrät raejuustoa ja riisiä pojalleen, vaikka ei ymmärtänyt miksi kaiken pitää olla niin grammalleen tai sekunnilleen. Mutta jos poika sanoi, että se on tärkeää, niin se on, sillä poika on tärkeä.

Jari Mentula on rehellinen. Hän yrittää selittää sitä intohimoa, joka ajaa häntä rakentamaan kehoaan. Luomaan uudelleen jo kerran luotua. Pumppaamaan sen isommaksi, täydemmäksi, vahvemmaksi. Aivan oikein hän sanoo, että loppujen lopuksi aika moni meistä on kehonrakentaja tavoitteena kauniimpi kuva peilissä.

Mentula haluaa olla paras. Hänen vartalonsa ei ole kehonrakennukseen optimaalinen. Vyötärö ei ole tarpeeksi kapea, lapsuuden napatyrä pilaa estetiikan. Silti hän kahmii voittoja, koska pystyy tahdonvoimallaan treenaamaan armottomasti. Toisaalta Mentula ei välitä sijoituksista. Hän nostaa rautaa itselleen. Nostaakseen aina enemmän. Piinatakseen kehoaan vielä enemmän.

Hän tajuaa nopeasti, että ammattilainen tarvitsee aineita. Siispä hän käyttää niitä. Hän suhtautuu lääkeaineisiin yhtä pilkuntarkasti kuin treeneihinsä. Bull tutustuu riskeihin ja päättää ottaa ne. Riskit johtavat siihen mistä koko kirja kertoo: kriisiin ja kuolemanpelkoon. Sydämen vajaatoimintaan.

Kuolema pelottaa, peilikuva surettaa

Jari Mentula alkaa ymmärtää perheen ja lastensa arvon. Kirjan sisältö on paljolti hänen päänsisäistä myllerrystään. Kuolema pelottaa, mutta myös peilissä pienenevä mies surettaa. Tässäkin taas voi kiittää Jari rehellisyydestä. Tunnustan silti, että koska osa ajatuksista toistuu ja pyörii ympyrää, hypin kappaleiden yli.

Suomalainen julkinen terveydenhuolto pelastaa Bullin. Sydän alkaa vahvistua ja Jari pääsee taas nostamaan penkistä. Hän miettii ottaisiko uudelleen saman riskin lääkkeiden kanssa ja toteaa, että ottaisi. Todennäköisyys, että Mentulan sydämen vajaatoiminta johtuu napsituista kielletyistä kehonrakennusaineista, on suuri. Sataprosenttista varmuutta ei ole.

Kyyninen lukija haluaa sanoa, että otit riskin. Kanna se. Miksi siis surra? Mutta eihän se niin mene. Kuoleman tullessa ovelle ei kenellekään voi sanoa, että itsepä kerjäsit. Emmehän me sano niin tupakoitsijoillekaan.

Nappeja vedetään ”ihan turhaan”

Bull Mentula vetää aineissa rajan harrastelijan ja ammattilaisen välille. Hän sanoo, että tuhansilla Suomen saleilla vedetään nappeja ihan turhaan. Saman saisi aikaan oikealla treenillä ja ruualla. Tässä on viisaus ja tämän vuoksi kehonrakennuksen lääkeaineiden käytöstä pitää voida puhua päivänvalossa.

Mentula kertoo kirjassaan myös bisneksistään Jutta Larmin (entinen Gustafsberg) kanssa. Se on kiinnostava osa kirjaa. Jutta ja Bull kulkevat etujoukoissa, kun puhutaan kehobisneksestä, sosiaalisen median käytöstä ja verkkokoulutuksista. He ovat suorastaan alan airueita ja siitä hatunnosto. Se vaatii yhtä kovaa omistautumista kuin kehonrakennuskin.

Olen tavannut Bull Mentulan kerran. Kuten hän kirjassa sanoo, hän suostui harvoin julkisuuden temppuihin. Kerran hän tuli Aamulehden kampanjaan kutomaan vastasyntyneille pipoja. Tapasin sympaattisen, isokouraisen miehen, jonka käsissä puikot näyttivät lähinnä naurettavilta. Samanlainen mies on tavattavissa Bullin kirjassa.

Kaikkea hyvää sinulle, Jari.

Sari Passaro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua