Rosa Liksom ei väsy leikkimiseen – Jonni Roos kirjoitti rennon kirjan Liksomista kuvataiteilijana

Rosa Liksom. Kuva: Like

Nytpä on käsissä mukava kirja, Jonni Roosin tekemä haastatteluihin ja lehtiartikkeleihin perustuva Rosa Liksom, niinku taidetta (Like, 2020). Rosa Liksom tunnetaan nykyään ehkä enemmän kirjailijana kuin kuvataiteilijana, vaikka hän jakaa aikansa tasan kummallekin taiteen lajille.

Kuvataiteilijana Liksom löi itsensä läpi ‹uonna 1986 galleria Pelinin näyttelyssä Helsingissä. Sitä ennen vuonna 1985 hän voitti J.H. Erkon kilpailun novellikokoelmallaan Yhden yön pysäkki.

Näin Liksomin ura lähti kurkottamaan kahteen suuntaan. Molemmissa näkyy hänen persoonallinen työskentelytapansa ja rohkeutensa. Hän on oman tiensä kulkija, joka keksii, leikkii ja ui vastavirtaan silloin, kun haluaa kyseenalaistaa sitä, mitä on totuttu pitämään hyvänä.

Liksomista kasvoi utelias ja monipuolinen lahjakkuus, joka ei koskaan väsy leikkimiseen. Rosa Liksomin mielestä ideat pitää toteuttaa, kun ne ovat tuoreita. Luova energia ei ehdi hävitä. Ja spontaania luovuuttaan Liksom on toteuttanut sarjakuvamaisissa huopakynäpiirroksissaan, performansseissaan, posliinimaalauksissaan, installaatioissaan, valokuvissaan, videoissaan ja elokuvissaan.

Muodollisen taidekoulutuksen puute ei ole estänyt häntä luomasta kuvia. Yliopistossa hän opiskeli antropologiaa ja sai siitä taustaa eri kulttuurien ymmärtämiseen. Elämänkokemusta hän ammensi jo kotoaan Ylitorniosta, jossa ovet olivat avoinna lappilaisille ja kansainvälisille vieraille.

Kirjan kansi. Kuva: Like

Venäläisyys sytytti häntä jo kouluvuosina, kun hän matkusti Murmanskiin, joka oli kansainvälinen kaupunki. Siellä työskenteli väkeä joka puolelta silloista Neuvostoliittoa.

Liksomista tuli reppumatkailija, joka kiersi Euroopan monta kertaa interraililla, matkusti Siperian läpi junalla Mongoliaan, lensi Kiinaan ja Yhdysvaltoihin ja asui lopulta pitkään Tanskassa vapaamielisessä taiteilijoiden ja huumeidenkäyttäjien suosimassa Christianiassa.

Kaikkialla hän tutustui ihmisiin. Hän sai ideoita taiteeseensa ja ilahdutti tuttaviaan hersyvällä naurullaan.

Liksomin nuoruusvuosiin osuivat Lepakon valtaus, Koijärvi-liike, Radio City ja Pekka Haaviston päätoimittama Komposti-lehti. Liksom osallistui 1980-luvun vaihtoehtoliikkeisiin ja asui kommuunissa vallatussa talossa Helsingin Pihlajamäessä. Taidetta syntyi koko ajan.

Yksi Liksomin lempiaihe piirustuksissa ja maalauksissa on ollut tsehovilainen puutarha. Siihen kuuluu pöytä, jolle on katettu samovaari ja kuppeja. Venäjän-matkoillaan Liksom innostui myös Neuvosto-Venäjän tavaraperinteestä. Monilta matkoiltaan hän keräsi leluja ja käyttötavaroita. Länsimaiseen makuun muovikrääsä ja Lenin-kopiot näyttivät rumilta, mutta Liksom antoi niille uuden elämän rakentamalla niistä installaatioita näyttelyihin.

Rosa Liksom, niinku taidetta on upeasti kuvitettu. Kirjan kuvitusta.

Avajaiset olivat usein jännittäviä, koska Liksom suunnitteli niihin performansseja ja saattoi itse piiloutua esiintyjien joukkoon. Taiteilijanimellä Anni Ylävaara suojeli sukulaisiaan Lapissa, ettei heille tullut sanomista Annin tempauksista.

Laaja projekti on ollut burkat. Liksom tilasi Afganistanista sinisiä burkia ja alkoi valokuvata burkaan pukeutunutta ystävätärtään erilaisia maisemia ja taustoja vasten. Kuvista syntyi näyttelyitä, videoita ja elokuvia.

Suurin saavutus on ollut kirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittaminen romaanilla Hytti nr 6. Sen taustalla oli nuoruuden junamatka Siperian halki Mongoliaan Ulan Batoriin.

Rosa Liksom, niinku taidetta on rento ja viehättävä sukellus Rosa Liksomin kuvataiteeseen ja nostalgiapläjäys Liksomin ikätovereille, kun tekstissä vilahtaa vähän väliä joku tuttu taiteilija- tai kriitikkonimi. Nuoremmille lukijoille kirja antaa mukavan siivun lähivuosikymmenien kulttuurihistoriaa.

Suurin ansio kuuluu kuitenkin upealle kuvitukselle. Kirjassa on laaja kattaus Liksomin taidetta ja valokuvia eri vuosikymmeniltä. Niitä katsellessa on hymy herkässä.

Sirpa Pääkkönen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua