Risto Isomäen koronakirjan päivitetty versio kertoo, mitä kriisistä pitäisi ottaa opiksi, jotta vältettäisiin tulevat pandemiat

Kuvat: Nauska / Into Kustannus

Vuosi sitten maailmaa suljettiin pikavauhtia. Mummot eristettiin palvelutaloihin ja seurakunnat etsivät paikkoja joukkohaudoille.

Risto Isomäen Mitä koronapandemian jälkeen -kirja (Into, 2021) julkaistiin vain muutama kuukausi sen jälkeen kun koronapandemia oli rantautunut Suomeen. Epidemioita vuosikymmenet tutkinut tietokirjailija kertoi miten pandemiat syntyvät, miten rajoitustoimet ”laimentavat” viruksia ja millaisia uusia uhkia koronan jälkeen on kehittymässä.

Korona ja muut viruspandemiat ovat eläimistä ihmiseen hypänneitä vitsauksia. Pandemia ei tullut yllätyksenä, sillä 2000-luvulla oli jo torjuttu koronavirusten kaksi ensimmäistä yritystä. Uusi tapaus on kuitenkin SARS- ja MERS-epidemioita hankalampi taltuttaa, sillä tartunnan saanut levittää tautia jo ennen kuin oireet ilmenevät.

Myöskään seuraavat kriisit eivät tule puskista. Antibiooteille vastustuskykyiset bakteerit uhkaavat kääntää elinajan odotteen laskuun. Kuumat lintuinfluenssat odottavat tilaisuuttaan hypätä ihmisiin, joilla ei ole niille vastustuskykyä.

Lisäksi pinnan alla muhii hitaita viruksia. Kanojen syöpävirukset näyttävät lisäävän syöpiä myös ihmisillä. Nyt diagnosoidaan vuosien tai vuosikymmenten aikana kehittyneitä tautitapauksia. Sinä aikana kanalat ovat kasvaneet entistä suuremmiksi eläintehtaiksi, joiden yhdenmukaiseksi jalostetussa eläinmassassa virukset muuntuvat tarttuvammaksi ja vaarallisemmaksi. Mitä jos syöpää aiheuttavat virukset alkavat tarttua myös ihmisestä toiseen?

Turkistarhalla syntyi nopeasti uusia virusmuotoja

Toukokuussa digitaalisena ilmestynyt Mitä koronapandemian jälkeen on nyt painettu päivitettynä ja laajennettuna versiona kansien väliin. Risto Isomäki pääsee koettelemaan vuoden takaisia ennustuksiaan muun muassa siitä, että virus muuttuu vähemmän vaaralliseksi rajoitustoimien ansiosta. Lisäksi käydään läpi taudin torjunnan onnistumisia ja epäonnistumisia. Hän uskoo, että maailmanlaajuiset rajoitustoimet ovat säästäneet jopa kymmeniä miljoonia henkiä.

Isomäki opettaa, että virukset kehittyvät nopeasti tarttuvammiksi ja vaarallisemmiksi, kun ne pääsevät leviämään. Rajoitustoimia on perusteltu sairaanhoidon kestokyvyllä, mutta samalla kontaktien vähentäminen jalostaa virusta kesymmäksi. Vaikka tautitapausten määrä on uusissa aalloissa kasvanut, vakavat tautimuodot ovat vähentyneet. Isomäki tosin esittää todisteita siitä, että todelliset tartunta- ja kuolleisuusluvut ovat virallisia lukuja suurempia ja taudista parantuneilla on vakavia sisäelinvaurioita tiedettyä laajemmin.

Vuoden aikana on noussut esiin myös uusia ilmiöitä. Eläimistä lähtöisin oleva tauti on saanut uutta potkua levitessään esimerkiksi turkistarhoille. Kun Tanskan minkkitarhoista tutkittiin viidesosa, 40 tilalta löytyi 170 erilaista koronavirusmuotoa. Muutamassa viikossa virus oli kehittänyt minkkihäkeissä valtavasti enemmän uusia muotoja kuin yhdeksässä kuukaudessa sadassa miljoonassa ihmisessä.

Esimerkki kertoo virusten nopeasta evoluutiosta. Turkistarhat sekä tehotuotannon jättisikalat, kanalat ja navetat ovat virukselle ihanteellisia tuotekehityslaboratorioita, joissa ne pääsevät lainaamaan ja varastamaan geenejä muilta viruksilta.

Antibioottien liikakäyttö tuhoaa niiden tehon

Osa koronakirjan annista oli mukana jo vuodenvaihteessa ilmestyneessä tietojätissä Ruoka, ilmasto ja terveys. Korona nivoutuu ilmastokriisiin ja terveyteen, sillä kaikkien taustalla vaikuttavat samat ilmiöt. Epidemioita ja pandemioita aiheuttavat virukset ovat lähtöisin lihan tehotuotannosta, joka aiheuttaa myös merkittävimmät terveys- ja ympäristöhaitat. Globaalissa maailmassa paikalliset epidemiat pääsevät helpommin karkaamaan. Tehotuotannon vuoksi uusi pandemia ei ole enää vuosisadan tapaus. Jos niistä halutaan päästä eroon, eläintuotantoa on vähennettävä ja tuotantotapoja muutettava.

Isomäki ei pysy koronakirjassakaan pelkästään virusten maailmassa, vaan luo katsauksen muihin ihmistä ja ympäristöä uhkaaviin tekijöihin. Erityishuomion saavat antibiooteille vastustuskykyiset bakteerit. Jos antibiootit muuttuvat tehottomiksi, moni hoito muuttuu mahdottomaksi. Ennen antibioottien aikaa kolmasosa ihmisistä kuoli ennenaikaisesti, sillä jokainen pieni haava saattoi olla kohtalokas.

Antibiooteille vastustuskykyiset bakteerit kehittyvät samassa paikassa kuin viruksetkin. Maailman antibiooteista 80-prosenttia syötetään sioille, naudoille ja kanoille. Niillä ennaltaehkäistään sairauksia ja nopeutetaan eläinten kasvua.

Isomäki antaa kiitosta suomalaiselle tuotannolle. Meillä broilereille ei syötetä antibiootteja ja muutenkin lääkkeitä käytetään hillitymmin ja hallitummin kuin maailmalla. Mutta onko sillä väliä, missä bakteerit kehittyvät, koska globaalissa maailmassa ne leviävät nopeasti?

Antibioottien käyttöä voidaan vähentää paitsi eläinten, myös ihmisten elinoloja kohentamalla. Jos kehittyvissä maissa päästäisiin eroon alkeellisista keittimistä ja kaskiviljelystä, ilmansaasteet eivät aiheuttaisi niin paljon hengityselinsairauksia, joita hoidetaan antibiooteilla.

EU:n kerhotoiminta hidasti kriisin hoitoa

Kiinan eläintoreilta ei lähtenyt liikkeelle yksi koronavirusmuoto, vaan kirjava cocktail erilaisia versioita. Joillain alueilla tauti jylläsi erityisen tappavana ja tartuttavana.

Koronasta on luokiteltu kuusi päätyyppiä. Lievimmillään taudista selviää lähes ilman oireita, mutta vakavimmillaan se vie suuren osan potilaista hengityskoneisiin.

Taudin vakavuuteen vaikuttaa virustyypin lisäksi myös muun muassa vastustuskyky. Vuosittain influenssarokotteen ottaneiden tai päiväkodin viruskirjossa eläneiden elimistö saattaa olla paremmin hereillä kohdatessaan uuden taudinaiheuttajan. Muista sairauksista kärsivät ja heikkokuntoiset sairastuvat helpommin taudin vakavaan muotoon.

Kiinalaisten villieläintorien riski on tunnettu jo pitkään, mutta Kiina ei puuttunut villieläinten kasvatukseen ja myyntiin. Näin luotiin olosuhteet, joissa uudet taudit pääsevät kehittymään ja siirtymään lajista toiseen. Korona olisi voitu SARS:n ja MERS:n tapaan taltuttaa syntysijoilleen, jos Kiina olisi toiminut ripeämmin ja varoittanut muuta maailmaa, kun tauti lähti leviämään.

Isomäki ei anna puhtaita papereita Suomenkaan koronatoimille. Kohtalokkaita virheitä on tehty jo paljon ennen kuin ensimmäiset villieläintorikävijät alkoivat oirehtia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta löytyi vielä reilu kymmenen vuotta sitten huippuosaamista epidemioiden torjunnassa. Moneen kertaan saneeratusta laitoksesta on vähennetty satoja asiantuntijoita. Kun pandemia lähti liikkeelle, THL ei pystynyt hankkimaan empiiristä tietoa, vaan sen oli tyydyttävä tietokonemallinnuksiin. Ilman tutkittua tietoa viruksesta ja sen leviämisestä mallinnukset ovat vain laskuharjoituksia.

Vielä rankemmin Isomäki ruoskii EU-yhteistyötä kriisin torjunnassa. Hänen mielestään EU:n kerhotoiminta on lähinnä mutkistanut koronatoimia.

Kun THL:n kaltaisten kansallisten asiantuntijaorganisaatioiden toimintakyky on ajettu alas, Suomessa tuudittauduttiin harhaluuloon, että joku jossain hoitaa hommat. Kukaan ei miettinyt ajoissa, miten 70 pakkasastetta vaativien rokotteiden säilytys ja jakelu hoidetaan tai kuka kysyy luvat vanhusten rokottamisen omaisilta.

Kansainvälistä yhteistyötä on perusteltu turvallisuudella, mutta kriisitilanteessa ylimääräinen päätöksentekotaso hidastaa. Nopeimmin rokotteita ovat saaneet itsekseen tehtaiden kanssa asioineet.

Epidemia luo bisnestä rokoteyhtiöille

Kaikessa karmeudessaan koronavuosi on ollut tärkeä oppitunti. Tauti osoitti, että globaalissa maailmassa yhden ongelmat ovat pian kaikkien ongelmia.

Koronaa on hidastettu maailmanlaajuisella yhteisponnistuksella. Jos virus olisi levinnyt nopeammin, se olisi muuntunut aggressiivisemmaksi ja tappavammaksi.

Myös rokote kehitettiin ennätysnopeasti maailmanlaajuisen yhteistyön ansiosta. Urakkaa ei tarvinnut aloittaa alusta, vaan SARS-pohjatyö helpotti tehtävää.

Rokotteet olisivat valmistuneet vielä nopeammin, jos valtiollisia tutkimuslaitoksia ei olisi ajettu alas. Tuotekehitys on jätetty yrityksille, jotka tarttuvat toimeen vasta, kun tauti leviää epidemiaksi ja rokotteiden menekki on riittävän suuri.

Virusten muuntumisen vuoksi koronarokotuksesta saattaa tulla jokavuotinen urakka. Rokotteiden kehittäjien on vaikea pysyä perässä, jos viruksen annetaan levitä turkistarhoille tai jättikanaloihin ja -sikaloihin. Maailman eläintehtailla kasvatetaan 70 miljardia eläintä vuodessa, ja ahtaissa oloissa kasvatettavien eläinten keskuudessa virukset muuntuvat nopeasti. Ihmisten lisäksi virusta levittävät tuotantoeläimiin muun muassa jyrsijät ja lepakot.

Mikä aiheuttaa seuraavan pandemian?

AIDS:ia lukuun ottamatta kaikki pandemiat lähteneet eläintehtailta. Uusi virus ei juuri koskaan ensimmäisellä yrityksellä synnytä pandemiaa, vaan sitä voidaan tutkia ja torjua ennen kuin se pääsee leviämään.

Isomäki listaa neljä ehdokasjoukkoa seuraavien pandemioiden aiheuttajiksi. Lintujen ja sikojen influenssavirusten lisäksi tällaisia ovat ebola, nipah ja kanojen syöpävirukset.

Lintujen ja sikojen influenssaviruksista syntyy kuuma influenssa, kun ihmisten keskuudessa alkaa levitä virus, jolle ei ole vastustuskykyä. Kuolleisuus voi olla kymmeniä prosentteja, eikä prosentin murto-osia, kuten koronassa.

Ebola-virus on aiheuttanut 45 vuoden aikana lähes 30 epidemiaa. Niiden torjunta on entistä vaikeampaa, koska maailman terveysjärjestö WHO:n resursseja on leikattu. Ebolan torjuntaa helpottaisi, jos tutkijat onnistuisivat selvittämään, missä virus piileskelee epidemioiden välillä.

Sioista ja lehmistä levinneen nipah-viruksen uhkaa kasvattaa se, että se virus on oppinut tarttumaan ihmisestä toiseen. Kanojen syöpävirukset sen sijaan eivät vielä tiettävästi leviä ihmisestä toiseen.

Isomäki siteeraa tutkimuksia, joiden mukaan kanan käsittely ja syöminen moninkertaistaa lukuisten eri syöpien riskin. Hän uskoo, että tiedettyä suurempi osa syövistä on virusten ja bakteereiden aiheuttamia. Nykyisin tiedetään, että hepatiittivirus aiheuttaa maksasyöpää ja papilloomavirus kohdunkaulasyöpää.

Hitaiden virusten tunnistaminen voi viedä vuosikymmeniä. Esimerkiksi 1900-luvun alussa syntynyt HIV-virus tunnistettiin vasta 1980-luvun taitteessa, kun sen aiheuttama AIDS oli ehtinyt levitä kaikkialle maailmaan.

Isomäki nostaa kolmen vaarallisimman eläimen listalle kanojen lisäksi siat ja lepakot. Näitä kaikkia on maailmassa valtavasti. Ihminen kasvattaa vuosittain kymmeniä miljardeja sikoja ja kanoja vuodessa, ja lepakoita on lähes neljäsosa kaikista nisäkkäistä.

Influenssavirukset ovat alkujaan lintujen suolistosairauksia. Siat myös jalostavat viruksia ihmiselle tarttuvaan muotoon, sillä niiden elimistö on pitkälti ihmisen kaltainen.

Tropiikin ja subtropiikin lepakot toimivat muun muassa korona-, ebola- ja nipah-virusten lähteenä tai varastona. Lentokyvyn ansiosta ne siirtävät tauteja tehokkaasti. Lepakot ovat luoneet luonnon vastineen jättisikaloille ja -kanaloille sekä turkistarhoille, sillä ne kerääntyvät tiiviiksi kasoiksi, joissa taudit leviävät ja muuntuvat.

Aurinkomyrsky pimentäisi sähköverkot

Mitä koronapandemian jälkeen -kirja ei liiku pelkästään tautien maailmassa, vaan Isomäki esittelee myös muita uhkaavia katastrofeja. Pandemian jälkeen toiseksi todennäköisin megauhka on maailmanlaajuinen sähköverkkojen pimeneminen.

Auringon pienet plasmapurkaukset näkyvät revontulina. Kun auringossa sattuu suuri purkaus ja maapallo on sopivassa kulmassa aurinkoon nähden, plasmapulssi aiheuttaa laajojen revontulien lisäksi voimakkaan tasavirtapiikin pitkissä sähköjohdoissa.

Edelliset voimakkaat aurinkomyrskyt vuosina 1859 ja 1921 sytyttivät lennätinlaitoksia palamaan. Nyt pitkiä johtoja on valtavasti enemmän, ja koko maailma pyörii niiden välittämän sähkön varassa. Jos muuntajia ei ehditä irrottaa verkosta, virtapiikki polttaa muuntajat korjauskelvottomiksi. Tästä aiheutuu maailmanlaajuinen katastrofi, sillä ydinvoimaloiden jäähdytysjärjestelmiä myöten kaikki toimii sähköllä.

Suomi on maailman ainoa maa, joka on suojannut sähköverkkonsa tasavirtapiikiltä. Myös Yhdysvalloissa uhkaan on herätty, ja verkkoyhtiöt on velvoitettu varautumaan aurinkomyrskyyn. Muualla varautumis- ja valmiusjärjestelmät ovat lapsenkengissä. Jos muuntajia ei ehditä kytkeä irti, edessä on vuosikausia kestävä pimeä kaaos.

Piioksidiaerogeeli- ja perovskiittitietoiskuja

Tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinnon viime syksynä pokannut Isomäki toivoo, että korona olisi opettanut muutakin kuin pesemään käsiä ja pysymään sairaana kotona. Hän kyseenalaistaa koronaelvytyksen, jos sillä palataan takaisin tuhon tielle, joka johtaa ilmastokatastrofiin ja lajien sukupuuttoaaltoon.

Isomäki tarjoaa koronaelvytyksen keinoksi paikallisrahaa. Nyt vaarana on, että toimitaan, kuten vuoden 2008 finanssikriisissä. Silloin pelastettiin pankit, jotka olivat kriisin aiheuttaneet.

Euroopassa elvytystä hankaloittaa se, että jäsenvaltiot eivät enää voi lainata omilta keskuspankeilta. Yksityisiltä pääomamarkkinoilta otettu velka pitää oikeasti maksaa takaisin. Siitä tulee suuri ongelma, kun korot eivät ole enää nollassa.

Mitä koronapandemian jälkeen on ajankohtainen katsaus nykyiseen kriisiin ja pinnan alla kyteviin tuleviin kriiseihin. Kirjan elinkaarta lyhentää Isomäen into kommentoida päivänpolttavia kysymyksiä. Hän omistaa kokonaisen luvun hävittäjähankinnoille, jotka kasvattavat valtion velkaa 25–50 prosentilla samaan aikaan kun käsissä on velkaantumista aiheuttava koronaelvytys.

Isomäki laskee, että hävittäjien elinkaarikustannukset nousevat 3–10 kertaa hankintahintaa suuremmiksi. Hän kyseenalaistaa koko hankinnan mielekkyyden, sillä hävittäjillä valmistaudutaan edelliseen sotaan. Nykyisin hävittäjiä ei pudoteta hävittäjillä, vaan ohjusjärjestelmillä. Lisäksi Isomäki listaa maailmalta esimerkkejä siitä, miten jättihankintoja on voideltu ja kysyy, onko meilläkään vältytty asekauppoihin liittyvältä korruptiolta.

Tietokirja lipsuu välillä villeiksi visioiksi, jotka etenevät kauas kirjan varsinaisesta aiheesta. On toki mielenkiintoista tietää avaruusluotaimen sähköpurjeesta, piioksidiaerogeelin eristysominaisuuksista, aurinkokennoteknologian mullistavasta perovskiitistä ja natriumakuista, jotka romahduttavat sähköautojen tuotantokustannukset.

Tulevaisuuden näyt ovat Isomäen tapa uskoa siihen, että suurimpiinkin ongelmiin löytyy ratkaisu. Vuotavassa veneessä on mukavampi olla, kun tietää, että joku vuolee tulppia.

Tommi Liljedahl

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua