Kuva: Reuna Kustannus
KIRJAT | Kuvakirjassa matkataan maailmalla kadonneiden sanojen perässä, ja tarinan tärkeä sanoma on muiden tasavertainen kohtaaminen.
”Alun melankoliasta huolimatta tarinasta kehittyy vallattoman hauska matkakertomus.”
ARVOSTELU

Olli Sarpo & Milla Paloniemi: Herra Kraa ja Pah Sanasammon jäljillä
- Reuna, 2025.
- 60 sivua.
Nuori korppi Herra Kraa on surullinen, koska hän joutuu pienen kokonsa ja puhevikansa tähden kiusatuksi. Lasten kirjallisuudesta tutut teemat, ulkopuolisuus ja erilaisuus, ovat lähtökohtana Olli Sarpon ja Milla Paloniemen kuvakirjassa Herra Kraa ja Pah Sanasammon jäljillä (Reuna, 2025). Alun melankoliasta huolimatta tarinasta kehittyy vallattoman hauska matkakertomus.
Menneiden vuosikymmenten perisuomalainen ajattelutapa vaatimattomuudesta ja itsensä vähättelystä on iskostettu Herra Kraahan jo lapsuudessa. Äiti- ja isäkorppi opastivat vanhojen sananlaskujen muodossa, ettei elämältä tule odottaa liikoja.
Nuori korppi on luonteeltaan pohtivainen, eikä hän ymmärrä, miksi toiset haluavat olla ilkeitä. Herra Kraa on myös utelias, ja maailmassa olisi paljon nähtävää ja koettavaa. Mutta alavireinen tunne valtaa kiusatun korpin mielen, ja haaveet tuntuvat olevan tavoittamattomissa.
Kuinka ollakaan, kaikki muuttuu kertaheitolla. Herra Kraa tapaa norpatin nimeltä Pah. Norpatteja ei kuka tahansa voi nähdä, vaan ne näyttäytyvät vain ystävällismielisille henkilöille. Iloinen norpatti mielii maailmalle, ja siitä alkaa ystävysten seikkailu. Matkalla solmitaan ennakkoluulottomasti uusia tuttavuuksia, ja syödään paikallisia herkkuja nähtävyyksien katselun lomassa.
Matka ei ole pelkkä huvimatka, vaan matkalaisilla on tärkeä päämäärä. Norpatin runoilijaystävältä ovat sanat kadonneet, ja sen takia on löydettävä Sanasampo. Kalevala ei ole uusi aihe suomalaisessa lasten kuvakirjallisuudessa. Kansalliseepokseen lasten näkökulmasta voi tutustua Mauri Kunnaksen Koirien Kalevalassa.
* *
Kirjan tärkeä sanoma suvaitsevaisuuden ohella on lukemisen tärkeys. Sanaseikkailussa lukeminen ja kirjallisuus ovat läsnä vahvasti, ja sanat ovat suuressa arvossa.
Sarpon teksti tulvii runsautta ja sanoilla leikittelyä. Hetkittäin runsaus tulvii yli äyräiden. Kirjan sivuilta löytyy perinteisiä sananlaskuja, kalevalaista poljentoa, riemukasta riimittelyä ja onomatopoeettista eläinten ääntelyä. Tyylillisesti heittelehditään reippaasta puhekielestä kauniiseen ja selkeään kirjakieleen. Myös nonsensea tavoitellaan Lewis Carrollin klassikkosadun Liisan seikkailut Ihmemaassa tyyliin.
Milla Paloniemen kuvitus tukee luontevasti tarinan kulkua, ja Jaana Raution taittotyö on harmonista visuaalisen ja verbaalisen runsauden keskellä. Paloniemi tavoittaa hienoisesti sarjakuvamaisessa kuvituksessaan matkanteon ja liikkeen tunnelman.
Kaupunkikuvat henkivät urbaania kaupungin elämää. Kuvat ovat kerroksellisia, kun mustavalkoinen kaupungin siluetti kohtaa värikkäät eläinhahmot. Kuvassa, jossa Herra Kraa joutuu lajitovereidensa kiusaamaksi, on mainio rytmi. Ilmeikkäät ilkeät korpit ja Herran Kraan suru tulevat vahvasti esille kuvasta.
Kirja on osallistava, ja kuvakirjan loppuun jätetty osio, johon kirjan lukijat voivat itse punoa runoja ja loruja. Aukeamaa reunustaa Paloniemelle ominainen kuvitustyyli, jossa vierailee myös aikuisille lukijoille tuttu siilihahmo.
Larissa Raudas
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Olivatko Lalli ja Elina sittenkin lihaa ja verta, kysyy Mikko K. Heikkilä teoksessaan Taruissa on totta
KIRJAT | ”Tasokas tiede on kuin puolueeton oikeudenkäynti, jossa vain näyttö ratkaisee”, perimätietoon perehtynyt dosentti esittää ja lyö pöytään todisteet, joita on vaikea väittää palturiksi.
Frans, joka ei ensin edes tiennyt olevansa Frans – arviossa Hannu Salmen Frans Leijon -elämäkerta
KIRJAT | Hannu Salmi kiinnostui 1800-luvun lopussa syntyneestä isosedästään vuosia sitten. Syntyi Finlandia-ehdokas köyhän piian aviottomasta pojasta, joka eli kuurona ja sokeana.
Hybridinen teos pohtii merkityksiä ja muutosta – arviossa Taneli Viljasen Glitterneste
KIRJAT | Taneli Viljasen Glitternesteessä muoto ja sisältö palvelevat taidokkaasti toisiaan. Queerbarokin haaste otetaan tosissaan.
Heti ensimmäisen roolin jälkeen Anthony Hopkins tiesi, ettei ryhtyisi leipuriksi – arviossa muistelmateos Hyvin sinä pärjäsit
KIRJAT | Jonkun sivun kirjaa luettuaan arvaa, ettei Anthony Hopkinsin maailmassa ole järkeä kirjoittaa muistelmia kertomatta totuutta.







