Kuvat: Annina Mannila / Teos
KIRJAT | Finlandia-palkitun kirjailijan Juha Hurmeen uusin teos Tiu tau tilhi lähtee liikkeelle hänen parivuotiaan poikansa Toukon ”ynisemästä” lastenlaulusta.
”Hurme ei olisi Hurme ellei hän lähtisi saman tien laukalle.”
ARVOSTELU
Juha Hurme: Tiu tau tilhi
- Teos, 2022.
- 207 sivua.
”Jos Jeesus olisi kansanedustajaehdokkaana, äänestäisin häntä. Sen verran kovat teesit tämä luontohippi on aikanaan pöytään lyönyt.”
– Juha Hurme Tiu tau tilhi -teoksen esittelytilaisuudessa Tampereen Tahmelan huvilalla 9.2.2023
* *
Finlandia-palkittu kirjailija, teatteriohjaaja, näyttelijä Juha Hurme on todistetusti ”hullu”, ja ehkä juuri sen vuoksi niin äärimmäisen viisas, sivistynyt ja hauska. Hurme sanoo olevansa pohjimmiltaan näyttelijä, kyllä, mutta hän on myös sepittelyn taituri ja tarinankertojien sukua. Hänellä on taito löytää viihdyttävä ja sivistävä kertojan polku aiheeseen kuin aiheeseen.
Hurmeen uusin teos Tiu tau tilhi (Teos, 2022) lähtee liikkeelle hänen parivuotiaan poikansa Toukon ”ynisemästä” lastenlaulusta.
”Nukutin Toukoa, joka alkoi ynistä omituisesti. Hetken kuluttua ymmärsin, että kysymyksessä ei ollut hirmuinen painajainen tai vakava sairauskohtaus, vaan lapseni lauloi puoliunessa kappaletta Tiu tau tilhi.”
Hurme ei olisi Hurme ellei hän lähtisi saman tien laukalle. Pikku-Inkerin laulu tilhelle on vain alkusoitto kirjalle, joka laajentaa katsettaan Suomen kulttuurihistorian merkkihenkilöihin, yliopistoväkeen ja kulttuurivaikuttajiin aina 1800-luvusta 1900-luvun puoliväliin. Piirit olivat silloin pienet, ja kaikki tunsivat jotain kautta toisensa.
Tiu tau tilhi -teos polveilee Wilho Siukosen ja Olavi Pesosen kautta ”kansakoulun isään” Uno Cygnaeukseen. Kyydissä ovat niin Topeliukset, Sahlbergit kuin Malmberg-Malmivaaratkin. Teos sivuaa niin pappisfasismia ja körttiläisyyttä kuin hyönteistutkijoitakin.
Kirjassa avataan luontoa tilhen näkökulmasta ja tekstistä selviää myös jouhilintuna, tupsuniskana ja rötönä tunnetun linnun maksan koko sekä laulutekstin etymologia sana sanalta.
Oman elämänsä kansanvalistajan kattaus on yltäkylläinen. Hurme ei malta olla kertomatta. Lukijalta vaaditaan sinniä kaikkien yksityiskohtien keskellä.
* *
Hurme kritisoi vahvasti 1930-luvulla ilmestyneitä Wilho Siukosen ja Olavi Pesosen laulukirjoja, joiden kautta Suomen koululaisille pikkuhiljaa opetettiin vuosikymmenestä toiseen vahvaa isänmaallista ja kristillistä maailmankatsomusta.
”Olavi Pesosen Laulukirjassa sotaisa nationalismi ja körttiläinen uskontunnustus ovat erinomaisesti edustettuina, mutta kirjasta löytyy monipuolinen kattaus myös muuta. Pesosessa on vähän enemmän klasaria kuin kotikutoisemmassa Siukosessa, ja hän yrittää laulattaa lapsia Haydnin, Bellmanin, Mozartin, Beethovenin, Brahmsin, Schumannin, Rameaun, Händelin, Schubertin ja Bachin sävelin.”
* *
Monien suomalaisten kulttuurin saralla merkittävää valistustyötä tehneiden ja maailmalla huseeranneiden herrojen yksityiselämä on ollut kaikkea muuta kuin mieltäylentävää. Naisten tehtävänä oli lähinnä tehdä lapsia ja hoitaa kotielämän puitteet.
Mukana kirjassa on muun muassa Uno Cygnaeuksen seikkailut Novo-Arkangelissa Alaskassa ja Viipurissa. ”Kansakoulun isäksi” ja ”tanssivaksi papiksi” tituleeratun naistenmiehen taustalta löytyy moninaisia reissuja.
”Uno Cygnaeuksen tilanne Viipurissa oli kuumottava, joten hän pakkasi luterilaiset liperinsä mieluusti kapsäkkiin ja hyppäsi laivaan, joka lähti Pietarista kohti maailman toista laitaa elokuussa 1839. Hänen raskaaksi siittämänsä nainen ja aikanaan syntynyt lapsi hylättiin Viipurin ja historiankirjoituksen hämärään. ’Suomen kansakoulun isä’ ei joutunut tästä asiasta ikinä vastuuseen.”
Pikku-Inkerin laulun sanoittaja Ilmari Calamniusta (myöhemmin Ilmari Kianto) ei myöskään käsitellä kirjassa silkkihansikkain. Kiantoa pidetään yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä suomalaiskirjailijoista. Ja hänet tunnetaan etenkin suomalaisen köyhälistön kuvauksistaan Punainen viiva (1909) ja Ryysyrannan Jooseppi (1924). Hurme näyttää Kiannosta vähemmän mairittelevan puolen: kiivasluontoinen Kianto petti vaimoaan, painosti kotiapulaisiaan seksiin ja pahoinpiteli rakastajansa, niin että tämä sai keskenmenon.
Laulun säveltäjä Mikael Nyberg puolestaan oli Hurmeen mukaan yksi maan hiljaisimpia ja vaatimattomimpia taiteilijoita, vaikka ylvästelyyn olisi ollut aihetta jo sukutaustan vuoksi. Nyberg oli satusedän, Zachris Topeliuksen, tyttärenpoika.
Calamniuksen runo Pikku-Inkerin laulu julkaistiin vuonna 1898, Nybergin sävellys syntyi vuosisadan vaihteessa ja Pikku-Inkerin laulu tilhelle julkaistiin vuonna 1901.
* *
Tiu tau tilhi -teoksen Luonto-otsikon alla draamantaitaja Hurme valottaa teatterillisen näkökulman Inkerin ja tilhen kohtaamiselle:
”Lyriikka paljastuu Inkerin repliikiksi. Tilhi ei sano mitään, vaan sen ’repliikit’ ja reaktiot voi päätellä Inkerin puheenvuorosta. Tilanne on teatterillinen. Lavastuksena on talvinen kotipiha punapihlajoineen, toimijoina pikkuinen tyttö ja ainakin yksi tilhi. Tyttö puhuttelee yhtä lintua, mutta yleensä tilhet lehahtavat parvena pihlajoiden kimppuun. ”
Tiu tau tilhi äidin ryytimaassa.
Tiu tau tilhi äidin ryytimaassa.
Joko sinä lensit syömähän taas?
Joko sinä lensit syömähän taas?
Syö, syö tilhi, punapihlajaani!
Syö, syö, tilhi, punapihlajaani!
Heitä Inkerille pikkuisen myös!
Heitä Inkerille pikkuisen myös!
Onko sulla kylmä? Älä lennä poikkeen!
Onko sulla kylmä? Älä lennä poikkeen!
Minä haen vanttuut, turkinkin tuon.
Minä haen vanttuut, turkinkin tuon.
* *
Hurmeen uusin teos on sekoitus romaania ja tietoteosta. Assosiointi ja näkökulmat historiaan ovat tarinallisia ja rennnosti kerrottuja, kuten Hurmeen aiemmissakin Niemi– ja Suomi-kirjoissa.
Vaikka kirjassa ei ole erillistä lähdeluetteloa, Hurme vakuuttaa, että kaikki tiedot löytyvät arkistoista.
Hurmeelta on aiemmin julkaistu romaanit Volvo Amazon (2007), Puupää (2009), Hullu (2012), Nyljetyt ajatukset (2014) sekä Finlandia-palkinnon voittanut Niemi (2017), jolle ilmestyi vuonna 2020 jatko-osa nimellä Suomi. Hurmeen viimeisin kirjallinen työ on Seitsemän veljeksen uusi suomennos (2021).
* *
Juha Hurme oli esittelemässä teostaan Tampereella Tahmelan huvilalla 9.2.2023. Tilaisuuden päätteeksi yleisö lauloin spontaanisti tuon kansakoulusta tutun laulun, ja koko seurakunta osasi laulun kaikki säkeet kuin vettä vaan. Hyvin on mennyt Siukosen ja Pesosen oppi perille.
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Mikko Hautalan analyysi maailmasta on omaa luokkaansa sillä hän tuntee historian ja nykyhetken – arviossa Sotaa ja rauhaa
KIRJAT | Niin Washingtonissa, Moskovassa kuin Ukrainassakin palvelleen diplomaatin teos on suositeltavaa luettavaa jokaiselle maailmanpoliitiikkaa seuraavalle.
”Ihanan maksimaalinen” – Harri Henttisestä kasvoi Vesilahden kirkkoherra ja nyt jo puolen Suomen tuntema KirkkoHarri
KIRJAT | Miia Siistonen näyttää, miten julkkiselämäkerta kirjoitetaan oikein: vetävästi, humoristisesti, kohdetta silottelematta mutta häntä kunnioittaen ja avaten ajattelun rajoja.
Niilo Teerijoki muistelee kansakoulunopettajan uraansa Aunuksen Karjalassa – arviossa Uskon ja toivon aikoja
KIRJAT | Kotiseutuneuvoksen puolen vuosisadan takaisissa käsikirjoituksissa kuvataan kolmea kouluvuotta Itä-Karjalan kylissä loppusyksystä 1941 kesään 1944.
Sotiminen Israelissa vaikuttaa siltä kuin sen pitäisi kuulua päivittäiseen uutisannokseen – arviossa Hannu Juusolan Israelin historia
KIRJAT | Maailmanyhteisö on neuvoton, kun ne, joilla on aseita ja voimaa takanaan, tekevät mitä lystäävät. Siksi Hannu Juusolan tuntevat kaikki ajankohtaislähetyksiä seuraavat tv-katsojat.
