Kuvat: Emanuele Scorcelletti / Siltala
KIRJAT | Ranskalaisen Guillaume Musson uusimmassa romaanissa kertomus kulkee neljän ihmisen kautta.
”Kuuluisien ja arvostettujen kirjailijoiden sekä ajattelijoiden sitaatit kuuluvat tässäkin teoksessa jokaisen luvun alkuun.”
ARVOSTELU
Guillaume Musso: Joku toinen
- Suomentanut Anna Nurminen.
- Siltala, 2025.
- 299 sivua.
Guillaume Musson uusimmassa romaanissa Joku toinen (suom. Anna Nurminen; Siltala, 2025) kertomus kulkee neljän ihmisen kautta. Yksi on rikas perijätär ja kuuluisa sotareportteri Oriana Di Pietro, toinen hänen jazz-pianistina menestynyt aviomiehensä Adrien Delaunay. Sitten on onneton rikosetsivä Justine Taillandier, jonka aviomies lähti nuoremman naisen matkaan, ja vielä viimeisenä hienostohotellin ”luksuksen käsityöläinen” Adéle Keller, joka pitää huolta siitä, että rikkailla asiakkailla on kaikki hyvin.
Perijätär pahoinpidellään rajusti huvipurrellaan Cannesin rannikolla ja menehtyy pystymättä kertomaan, kuka hänen kimppuunsa kävi. Kirjailija viljelee vihjeitä henkilöistään ja härnää uskomaan milloin mitäkin – vain osoittaakseen epäilyksen pian aivan vääräksi.
Musso punoo ovelan verkon henkilöhahmojensa menneisyydestä ja yhteyksistä toisiinsa Cannesissa, Pariisissa, Milanossa. Lopussa käy kuitenkin ilmi, että lukija ei mitenkään olisi voinut itse hoksata kaikkea, koska tietoa ei anneta tarpeeksi.
Musson kieli ja kerronta ovat koukuttavia; dekkaria ei voi jättää kesken, vaikkei siitä kovasti pitäisikään.
Tapansa mukaan Musso viljelee runsaasti viitteitä musiikkiin, kirjallisuuteen ja filosofiaan. Kuuluisien ja arvostettujen kirjailijoiden sekä ajattelijoiden sitaatit kuuluvat tässäkin teoksessa jokaisen luvun alkuun. Pidemmän päälle ne menettävät viehätyksensä ja alkavat enemmänkin ärsyttää ja vievät ajatukset pois romaanista: miten hän on kaikki nämä sitaatit kerännyt vai tekeekö joku sen hänen puolestaan? Kuka lukee romaaninsa miettien alituiseen aforismeja myöhempiä tarpeita varten?
Guillaume Musso on Ranskan eniten myytyjä kirjailijoita. Hän on kertonut haluavansa sokkolukijan tunnistavan ”Musson tyylin” ja siinä hän on onnistunut. Joku toinen on kolmas lukemani Musson romaani ja olisin luultavasti melko nopeasti arvannut kirjailijan. Mutta en ole varma, onko se hyvä asia.
Leena Reikko
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Olivatko Lalli ja Elina sittenkin lihaa ja verta, kysyy Mikko K. Heikkilä teoksessaan Taruissa on totta
KIRJAT | ”Tasokas tiede on kuin puolueeton oikeudenkäynti, jossa vain näyttö ratkaisee”, perimätietoon perehtynyt dosentti esittää ja lyö pöytään todisteet, joita on vaikea väittää palturiksi.
Frans, joka ei ensin edes tiennyt olevansa Frans – arviossa Hannu Salmen Frans Leijon -elämäkerta
KIRJAT | Hannu Salmi kiinnostui 1800-luvun lopussa syntyneestä isosedästään vuosia sitten. Syntyi Finlandia-ehdokas köyhän piian aviottomasta pojasta, joka eli kuurona ja sokeana.
Hybridinen teos pohtii merkityksiä ja muutosta – arviossa Taneli Viljasen Glitterneste
KIRJAT | Taneli Viljasen Glitternesteessä muoto ja sisältö palvelevat taidokkaasti toisiaan. Queerbarokin haaste otetaan tosissaan.
Heti ensimmäisen roolin jälkeen Anthony Hopkins tiesi, ettei ryhtyisi leipuriksi – arviossa muistelmateos Hyvin sinä pärjäsit
KIRJAT | Jonkun sivun kirjaa luettuaan arvaa, ettei Anthony Hopkinsin maailmassa ole järkeä kirjoittaa muistelmia kertomatta totuutta.