Puolimaailman parissa – arvioitavana Coletten Puhdas ja epäpuhdas

Kuvat: S&S / Henri Manuel

Sidonie-Gabrielle Colette (1873–1954) oli merkittävä ranskalainen kirjailija ja toimittaja. Coletten tunnetuimpia teoksia ovat pienoisromaani Gigi vuodelta 1944 ja Claudine-romaanit. Gigistä tehtiin Oscar-palkittu musikaalielokuva vuonna 1958.

Ura kirjailijana alkoi aviomies Henri Gauthier-Villarsin pyynnöstä ja Claudine-romaanit julkaistiinkin alun perin Gauthier-Villarsin nimissä. Tästä alkoi laaja kirjallinen ura, johon sisältyy niin kaunokirjallisuutta kuin journalismia, muun muassa todella huomattavia määriä teatterikritiikkiä.

Colettea arvostettiin Ranskassa. Hänet nimettiin Kunnialegioonan ritariksi vuonna 1920, hänet valittiin ensimmäisenä naisena Goncourt-akatemian puheenjohtajaksi ja hän oli myös ensimmäinen nainen Ranskassa (ja ilmeisesti edelleen ainoa), jolle myönnettiin valtiolliset hautajaiset.

Nobelistiksi Colette ei kuitenkaan kelvannut. Vuonna 1948 hän oli ehdolla, mutta Nobel-komitea ihmetteli lausunnossaan, miksi Colettea ylipäänsä ehdotettiin.

Suomeksi Coletten teoksia on ilmestynyt muutama. Vilja oraalla (La Blé en herbe, 1923) ilmestyi vuonna 1958, Chéri (1920) on tullut kahtena suomennoksena (1946, 2000) ja Chérin loppu (La Fin de Chéri, 1926) vuonna 2001. Claudine-kirjoista on suomennettu vain viimeinen, vuonna 1922 ilmestynyt La Maison de Claudine nimellä Claudinen koti (1953). Oppian on ollut ilmeisesti hereillä ja nopea tai sitten muuten vain samoihin aikoihin liikkeellä: sieltä on tulossa syksyllä Kissa, suomennos romaanista La Chatte (1933).

Colette itse piti Puhdas ja epäpuhdas -teosta (S&S, 2025) parhaanaan. Kirja ilmestyi nimellä Ces plaisirs… vuonna 1932 ja vuonna 1941 huomattavasti uudistettuna nimellä Le Pur et l’impur. Vastaanotto ei ollut haltioitunutta: New York Timesin arviossaan vuonna 1933 Margaret Wallace luonnehti teosta ”miedosti kiinnostavaksi” ja ”jokseenkin tyhjäksi”.

Teos kuvaa elämää belle époquen Ranskassa 1900-luvun alussa ja koostuu Coletten eri ihmisten kanssa käymistä keskusteluista, jotka pyörivät seksin, sukupuolen ja ihmissuhteiden ympärillä. Henkilögalleriaan kuuluu homoseksuaaleja, transvestiittejä, oopiuminpolttajia ja puolimaailman ihmisiä, kuten Marcel Proust heitä kuvaa.

Provokatiivisuus on hälventynyt kirjasta vajaassa sadassa vuodessa – nykyään kun naiset saavat ihan laillisesti pitää housuja toisin kuin Ranskassa tuohon aikaan, mieheksi pukeutuva nainen ei ole enää järkytys. Homoseksuaalisuuskin on hyväksytympää. Mitä jäljelle jää?

No, kirjan aloituksessa on sentään edelleen räväkkyyttä. Ensimmäinen kohtaus tapahtuu oopiumiluolassa, johon Colette on tullut tutkimusmatkalle.

”Hiljaisuuden sydämessä syntyi ääni, se kohosi huomaamattomasti naisen rinnasta, alkuun käheänä, sitten se kirkastui, kävi kiinteämmäksi ja laajeni kertautuessaan, kuten satakielen toistamat ja yhä korkeammalle yltävät sävelet, kunnes ne sortuvat liverrykseksi… Ylhäällä nainen kamppaili valloittavaa nautintoaan vastaan, kiirehti sitä kohti loppuaan ja tuhoaan, ensin tyynessä tempossa, niin harmonisesti, niin tasaisesti kiihdyttäen, että huomaamattani olin alkanut myötäillä nyökkäilyin sen yhtä täydellistä rytmiä kuin melodiaakin.”

Melkoinen orgasmin kuvaus! Tuntematon mies Coletten vieressä osaa nimetä naisen: hän on Charlotte, nelikymppinen, hiukan pyylevä, mutta iästään huolimatta yhä verevä nainen. Hieman myöhemmin käy ilmi, että näyttävä orgasmi on silkkaa teeskentelyä Charlotten kumppanin, erään nuoren miehen miellyttämiseksi. ”Punnitsin, miten onnellinen nuori rakastaja mahtoi olla, mittasin pojan onnen määrää sillä, miten taitavasti tuo herkästi työskentelevä nainen vaali petostaan, jotta heikko, epäluuloinen nuori mies saisi mahdollisimman korkean käsityksen itsestään.” Miehet ja heidän hauras egonsa!

Colette on värikäs kielenkäyttäjä ja tarkka havainnoija, joten hän kuvaa kyllä viehättävällä tavalla ihmisiä ja puitteita. Kirjailija Pauline Tarnin eli Renée Vivienin rappioelämän kuvaus on jollain tapaa kiehtovaa. Parhaimmillaan Puhdas ja epäpuhdas on luvussa, joka kuvaa Llangollenin naisia, Eleanor Butleria (1739–1829) ja Sarah Ponsonbyä (1755–1831). Nämä yläluokkaiset irlantilaisnaiset karkasivat Irlannista paetakseen avioliittoja ja muuttivat asumaan yhdessä Pohjois-Walesissa sijaitsevassa talossa. Naisten suhteen laatu herätti juoruilua jo heidän omana aikanaan. Colette lukee Butlerin päiväkirjoja ja kirjoittaa näistä omaperäisistä ja selvästi toisiaan syvästi rakastaneista – olkoon rakkauden luonne sitten mikä hyvänsä – naisista kauniisti.

Suomentaja Sampsa Laurinen on tehnyt hyvää työtä. Arvostan myös kirjan loppuun lisättyä liitettä, jossa esitellään keskeisimmät kirjassa mainitut henkilöt. Se on tarpeen, sillä monet viittaukset jäisivät muuten täysin käsittämättömiksi. Puhdas ja epäpuhdas on mielenkiintoinen kurkistus toisenlaiseen aikaan. Colette luonnehtii nautintoa ja erilaisia seksuaalisuuden muotoja perehtyneisyydellä ja kritisoi Proustia tämän heikosta ymmärryksestä homoseksuaalisia naisia kohtaan. Historiallista merkittävyyttä teoksessa riittää edelleen ja sikäli on siis oikein mainiota, että suomennos on vihdoin saatu. Lukukokemuksena Puhdas ja epäpuhdas voi kuitenkin olla pienestä mitastaan huolimatta raskaanpuoleinen.

Mikko Saari
@msaari

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua