Kuvat: Otava / Mira Whiting
KIRJAT | Yhdysvaltalaisen Freida McFaddenin jännäreissä vakuuttaa niin juoni kuin inhimillisen vajavaiset henkilöhahmotkin.
”Onko Dawn kirjanpitäjänä mennyt tökkimään asioita, jotka olisi pitänyt jättää rauhaan?”
ARVOSTELU
Freida McFadden: Työkaveri
- Suomentanut Jussi Tuomas Kivi.
- Otava, 2025.
- 351 sivua.
Natalie Farrell työskentelee Bostonin alueella Dorchesterissä sijaitsevassa Vixed-nimisessä ravintolisäfirmassa. Firman myyntitykillä on naapurityöpisteellään pakkomielteisen täsmällinen ja sosiaalisesti varautunut työkaveri, kirjanpitäjä Dawn Schiff, jonka päivittäisten rutiinien mukaan voisi tarkastaa vaikka kellonsa. Dawnin asemaa työyhteisössä eivät yhtään helpota hänen omalaatuiset tapansa yrittää ystävystyä työtovereidensa kanssa.
Kun Dawn yhtenä aamuna ei olekaan ajoissa paikalla, hajoaa työpaikan turvallinen arkirutiini. Liittyykö hänen edellispäivänä sekä Natalielle että toimiston pomolle Sethille jättämänsä tapaamispyyntö asiaan? Kuka soittaa ja pyytää apua Dawnin orpona soivasta puhelimesta? Ja mitä Natalien pöydälle jätetty punaisentahrainen kilpikonnaveistos oikein tarkoittaa?
Kun Dawnia ei ala kuulua vielä iltapäiväksi sovittuun palaveriinkaan mennessä, lähtee Natalie katsomaan, onko työkaverilla kaikki kunnossa. Dawnin kotoa paljastuu kuitenkin asioita, joiden keskeltä Natalie löytää itsensä epäiltynä rikoksesta.
Onko Dawn joutunut satunnaisen veriteon uhriksi? Vai onko hän kirjanpitäjänä mennyt tökkimään asioita, jotka olisi pitänyt jättää rauhaan?
Vuonna 2023 suomennetulla Kotiapulainen-jännärillään (lue Pentti Straniuksen arvio täältä) läpimurron tehneen yhdysvaltalaisen Freida McFaddenin psykologinen trilleri Työkaveri (suom. Jussi Tuomas Kivi; Otava, 2025) ei aikaile vaan kääntää normaalin työpäivän saman tien synkkien salaisuuksien selvittelyksi, jossa ihmisten motiivit ja tekemiset avautuvat hiljalleen luku luvulta. Hienosti kasvavan jännitteen ohella McFadden vakuuttaa henkilöhahmoillaan, joissa tuntuu kirjasta toiseen toistuvan jonkinlainen altavastaajan asema. Sosiaalisesti kömpelö tai hierarkiassa alempana oleva ei välttämättä olekaan niin yksioikoinen tai helposti hyväksikäytettävä kuin alkuasetelma antaa olettaa.
Pikkuhiljaa paljastuu, kuka työyhteisöstä ei lopulta ole ollenkaan mukava työtoveri, vaan määrätietoinen kiusaaja, jota menneet teot eivät jätä rauhaan. McFaddenin taiten luotu kostotarina tarjoilee myös vähemmän perinteisen lopun, joka on ehkä paljon lähempänä todellisuutta kuin monet koston kierteeseen juuttuvat trillerit. Onko kukaan koskaan täysin viaton?
Ilkka Valpasvuo
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kiintoisa näkymä sotien välisen ajan Helsinkiin ja sen värikkäisiin kulttuuripiireihin – arviossa Tanna Elon Taru Minervasta
KIRJAT | Tanna Elo rakentaa romaaninsa päähenkilöistä Valmasta ja Paavosta hienovireiset ja uskottavat kuvaukset, lämmöllä.
Liberaaliälykkö laittaa maantiedon myytit päreiksi, ja Suomikin saa osansa – arviossa Paul Richardsonin Maantieteen myytit
KIRJAT | Onko Trumpin seinällä mittasuhteet vääristävä Mercatorin maailmankartta? Siinä Grönlanti on Afrikan kokoinen eli yli kymmenen kertaa kokoaan suurempi.
Hyvänmielen lätkäromanssi nuorille ja miksei vanhemmillekin – arviossa Annukka Salaman Sulamispiste
KIRJAT | Ylöjärveläinen Oliver hiihtää kilpaa, mutta hänen todellinen intohimonsa on jääkiekko, jota poika harjoittelee salaa läheisen avolouhoksen jäällä.
Kommunistinen diktatuuri murskasi surutta parhaitaan – arviossa Elina Kahlan Gulagin viisas
KIRJAT | Gulagin viisas on Elina Kahlan teoksen päähenkilö Pavel Florenski, kommunistisen terrorin uhri. Mies yhdisti tieteen, taiteen ja uskon, mutta se oli Neuvostoliitolle liikaa.