Kuva: Siltala / Ulla Montan
KIRJAT | Lena Andersson ei kuvaile romaanissaan ympäristöjä, sen sijaan hän keskittyy henkilöidensä ajatuksiin ja tekoihin.
”Kirjallisuudelta voi tuskin enempää pyytää kuin että se panee miettimään.”
ARVOSTELU
Lena Andersson: Tutkielma inhimillisestä käyttäytymisestä
- Siltala, 2025.
- 249 sivua.
Ruotsalainen Lena Andersson kertoo teoksensa alkusanoissa, ettei ole kirjoittanut sen paremmin romaania kuin novelli- tai kertomuskokoelmaakaan. Kutsuu sitä miksi hyvänsä, taitavan Tutkielman inhimillisestä käyttäytymisestä (Siltala, 2025) hän todellakin on kirjoittanut.
Kirjassa on joukko naisia, ja muutama mies, joilla on kullakin aivan oma elämänsä, mutta joiden kohtalot tavalla tai toisella leikkaavat toisiaan. Kosketukset saattavat olla ohimeneviä ja sinänsä mitättömiä, mutta jokaisella on oma, tärkeä merkityksensä kokonaisuudelle.
Märtan piti lähteä Amerikkaan opiskelemaan, mutta hän oli niin rakastunut, että palasi Ruotsiin. Liselotte on pienten lasten äiti, Annie on ranskalainen näyttelijä, ja Olga opettaa venäjää, Rawia on psykologi. Muun muassa näiden henkilöiden kautta Andersson luo kudelman, jossa hän tutkii lähes kliinisen tarkasti ihmissuhteita ja niiden valtapelejä.
Lena Andersson ei kuvaile ympäristöjä, sen sijaan hän keskittyy henkilöidensä ajatuksiin ja tekoihin, ja pian nämä ihmiset ovatkin lukijalle tuttuja. Tämän tästä on pakko pysähtyä miettimään ja kysymään: ”Noinko minäkin toimin?” Henkilögalleriasta saattaa löytää useita käytökseltään tai ajatuksiltaan tutunoloisia tyyppejä.
Kirjallisuudelta voi tuskin enempää pyytää kuin että se panee miettimään. Tutkielma inhimillisestä käyttäytymisestä on myös ovelalla tavalla humoristinen; se ei naura henkilöilleen, vaan meille kaikille. Ja me voimme yhtyä nauruun – tosin taka-alalla saattaa häilyä pieni epäilys siitä, onko tämä sittenkään hauskaa.
Tutkielma inhimillisestä käyttäytymisestä oli ehdolla August-palkinnon saajaksi.
Leena Reikko
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Lapset tappajina – arviossa Anu Kaajan Siluetinleikkaaja
KIRJAT | Anu Kaaja opetteli leikkaamaan siluetteja, jotta ymmärtäisi paremmin teoksensa hahmoja.
Matti Pesolan Horjumaton Varjonen on kunnianosoitus vaikeiden aikojen suunnannäyttäjälle
KIRJAT | Horjumaton Varjonen -kirjan luettu on helppo todeta: tämän kirjan Unto Varjonen on totta vie ansainnut.
Liiankin runsas lukuromaani – arviossa Chris Whitakerin Kaikki pimeän värit
KIRJAT | Chris Whitakerin 700-sivuisen romaanin ydin on pimeä kellari, jossa kaksi lasta kohtaa hirvittävissä olosuhteissa.
Romaani siitä, kuinka ihmistä kesytetään – arviossa Camilla Sosa Villadan Kesytysteoria
KIRJAT | Sosa Villadan romaanissa ylitetään perinteiset sukupuolirajat, mutta samalla perhe-elämän ikuiset lait ovat voimassa.