Kuvat: Lasten Keskus
KIRJAT | Lasten kuvakirjassa Hemminki-siili ryhtyy niin mahtavaksi, että hän päättää olla metsän kuningas. Mutta onko muiden komentaminen loppujen lopuksi mukavaa?
”Kun kaikki metsän eläimet päättävät ryhtyä kuninkaiksi, alkaa hurjat kruunajaisbileet.”
ARVOSTELU

Marketta Pyysalo: Siili, joka oli mahtava
- Lasten Keskus, 2025.
- 37 sivua.
Jokin kimmeltelee houkuttelevasti maassa. Pieni ja tomera Hemminki-siili poimii pullonkorkin ja asettaa sen arvokkaasti päähänsä. Silloin Hemminki päättää, että hän on metsän kuningas. Pian metsän väen rauha järkkyy, eikä mikään ole enää ennallaan.
Kun Hemminki on kruunannut itsensä kuninkaaksi, siilin elämän täytyy muuttua arvokkaammaksi. Ensimmäisenä hän komentaa jäniksen siivoamaan kotinsa, ja muurahaisille määrätään uudet reitit. Käpytikkakaan ei saa enää nakuttaa puunrunkoa, koska ääni häiritsee kuningasta. Ja kuningas tarvitsee tietenkin suuremman kodin.
Hemminki pohtii, muuttaisiko hän jäniksen, hirven vai pöllön kotiin. Lopulta siili havittelee karhun pesää. Metsän eläimet hämmentyvät uusista säännöistä. Kun siilistä tulee itsevaltias, on helppo arvata, että kukaan ei ole onnellinen.
Sekä lapsille että aikuisille kirjoittavan Marketta Pyysalon Hemminki-siili on seikkaillut aikaisemmin kirjassa Siili, jonka joulu herätti (2024). Uusimman kuvakirjan Siili, joka oli mahtava (Lasten Keskus, 2025) tarina on harmittoman hauska.
Toki rivien välistä voi lukea hieman myös autoritaarisen johtamisen kritiikkiä. Nykypäivänä elävät esimerkit löytyvät idästä ja lännestä. Jos ei halua vetää johtopäätöksiä päivänpolitiikkaan, voi kirjaa lukiessa pohtia kiukun hallintaa.
Hemminki nimittäin marssii metsässä omahyväisen näköisenä, kunnes tilanteeseen tulee yllättävä käänne. Kaikki metsän eläimet löytävät itselleen kruunut. Meno äityy hetkellisesti hurjaksi, ja jälleen komentojärjestys muuttuu. Kaikki komentavat toisiaan.
Kuvittaja Marjo Nygård on saanut siilin pienen suun mainioon kiukkuiseen irvistykseen, kun haaveet ikuisesta kuninkuudesta romuttuvat. Siilin kädet puristuvat nyrkkiin, kun suunnitelmat eivät mene oman mielen mukaisesti.
Kirjan sivuilla voi tutustua metsän asukkaisiin ja niiden lajityypillisiin piirteisiin aina kovakuoriaisesta oravaan. Ja samalla voi miettiä, mikä on ihmisen osuus metsän ekosysteemissä. Kruunut ovat ihmisen metsään jättämiä roskia.
Tarina päättyy onnellisesti. Lopulta kukaan ei jaksa enää olla kuningas. Käskyttäminen on tylsää ja kruunut tuntuvat epämiellyttäviltä päässä. Demokratia voittaa, ja metsän rauha palaa ennalleen. Ja Hemminki on lopulta erittäin tyytyväinen, kun hän saa olla ihan tavallinen siili.
Larissa Raudas
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Olivatko Lalli ja Elina sittenkin lihaa ja verta, kysyy Mikko K. Heikkilä teoksessaan Taruissa on totta
KIRJAT | ”Tasokas tiede on kuin puolueeton oikeudenkäynti, jossa vain näyttö ratkaisee”, perimätietoon perehtynyt dosentti esittää ja lyö pöytään todisteet, joita on vaikea väittää palturiksi.
Frans, joka ei ensin edes tiennyt olevansa Frans – arviossa Hannu Salmen Frans Leijon -elämäkerta
KIRJAT | Hannu Salmi kiinnostui 1800-luvun lopussa syntyneestä isosedästään vuosia sitten. Syntyi Finlandia-ehdokas köyhän piian aviottomasta pojasta, joka eli kuurona ja sokeana.
Hybridinen teos pohtii merkityksiä ja muutosta – arviossa Taneli Viljasen Glitterneste
KIRJAT | Taneli Viljasen Glitternesteessä muoto ja sisältö palvelevat taidokkaasti toisiaan. Queerbarokin haaste otetaan tosissaan.
Heti ensimmäisen roolin jälkeen Anthony Hopkins tiesi, ettei ryhtyisi leipuriksi – arviossa muistelmateos Hyvin sinä pärjäsit
KIRJAT | Jonkun sivun kirjaa luettuaan arvaa, ettei Anthony Hopkinsin maailmassa ole järkeä kirjoittaa muistelmia kertomatta totuutta.







