Petronellan matkassa kultamaille – arviossa Minna Rytisalon romaani Sylvia

Kuvat: WSOY / Asko Koivistoinen

Kaikki vähänkään Lapista kiinnostuneet ovat kuulleet kullankaivajat lumonneesta Petronellasta, hollantilaisesta Sylvia Petronella van der Moerista ja tämän oleskelusta 1940-luvun lopulla Suomessa, etenkin Lemmenjoella. Kirjailija Minna Rytisalon Sylvia-kirjan (WSOY, 2025) päähenkilö ei ole Petronella, vaan mielikuvituksen tuote faktoilla höystettynä.

Oikea Sylvia Petronella syntyi vuonna 1923 Hollannissa ja kuoli 28.2.2014 San Franciscossa Kaliforniassa. Sylvian isä kuoli, kun tyttö oli vasta lapsi. Vaatimattomissa oloissa kasvanut Sylvia lähti toisen maailmansodan jälkeen maailmalle ja seikkaili monissa maissa. Hän meni naimisiin freelance-toimittajana työskennelleen amerikkalaisen miehen kanssa, mutta liitto päättyi eroon vuonna 1948.

Eron jälkeen Sylvia väitti työskentelevänsä toimittajana. Niin hän onnistui myös rahattomana tutustumaan ihmisiin ja nautti monenlaisesta kestityksestä. Helsingin tulevat olympialaiset houkuttelivat Sylvian vuonna 1949 Suomeen ”toimittajana”. Helsingissä jäivät kuitenkin hotellilaskut maksamatta ja maa alkoi polttaa.

Sattumalta hän päätyi Lappiin. Matkalla hän tutustui geologi Klaus Säynäjärveen, jonka opastuksella hän sitten vaelsi kultamaille ja työskenteli kullankaivajien kokin apulaisena, kunnes lain koura tavoitti hänet jopa sieltä. Petronella karkotettiin Suomesta, mutta ei lopullisesti, sillä Petronellan toivomuksesta hänen tyttärensä toi osan tuhkasta Lappiin siroteltavaksi tunturiin.

Petronellasta on kirjoitettu paljon. Rytisalon kirjassa on mainittu lähteitä, joihin voi tutustua, jos haluaa tutustua paremmin Petronellan vaiheisiin Suomessa.

Rytisalo haluaa löytää Sylvian Petronellan legendan takaa, mutta kukaan ei voi lopulta tietää, kuka ja millainen Petronella oikeasti oli. Oliko hän vain levottoman sota-ajan synnyttämä kulkija, joka ei halunnut eikä osannut pysähtyä paikoilleen? Rytisalo toteaa Sylvian isoäidin sanoin, että Sylvialla on kulkijan sielu.

Romaani on rytmitetty fiktiivisillä tarinoilla, joissa äänessä ovat vuorotellen Sylvia itse vaelluksella Lapissa sekä monet häneen eri maissa tutustuneet ihmiset nuoremmasta sisaresta lähtien. Näin Rytisalo haluaa tarkastella Sylvian persoonan eri puolia muiden silmin. Hän vie lukijan mukanaan muun muassa Italiaan, Ranskaan, Tunisiaan ja Venezuelaan. Lumoava Sylvia onnistuu aina kietomaan ihmiset pikkusormensa ympärille. No, kaiketi kaikki muut paitsi suomalaisen geologi Klausin, romaanin oikean henkilön.

Yksi kertoja tarinassa on suojelupoliisissa työskennellyt Tapio Korhonen, kanslisti, joka haluaa päteä ja näyttää pomolleen, että onnistuu pidättämään suuren luokan huijarin ja vakoojan. Rytisalo on kirjoittanut Korhosen osuudet vieläpä aikajärjestyksessä myöhemmästä aikaisempaan.

Vierastin hieman tätä Korhosen osuutta. Oliko tarvetta luoda kirjaan tällainen kompleksinen virkamieshahmo? Olisiko pidätyksestä ja kuulusteluista voinut kertoa toisin, sillä Korhosen koulukiusaamis- ja kotiongelmat eivät mielestäni tuo lisävalaistusta Petronellan tarinaan. Sen ymmärrän, että ehkä näin haluttiin osoittaa, että erikoisesti käyttäytyvä ulkomaalainen leimattiin sodanjälkeisen ajan Suomessa kovin heppoisesti vakoojaksi.

* *

Petronella on kiinnostava henkilö ja yksi Lapin legendoista ja hyvinkin myös romaanin arvoinen. Rytisalon kirja on houkuttelevasti ja taitavasti kirjoitettua fiktiota, mutta kun kirjan laskee käsistään, jää miettimään, kuka Sylvia Petronella oikeasti oli ja mitkä olivat hänen myöhemmät vaiheensa.

Siihen kysymykseen ei Rytisalon kirjastakaan saa vastausta, vaikka kirjailija on hyvin tarkasti lähteensä lukenut ja myös Lapin vaellukset tehnyt.

Marjatta Honkasalo

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua