Kuvat: Janica Karasti / Aviador
KIRJAT | Anu Kolmosen erinomaisen esikoisromaanin päähenkilöinä on pohjoisen Peräpohjolan vahvoja naisia, mutta myös miehiä ja lapsia heidän elämässään.
”Esikoiskirjailija Anu Kolmonen osaa sanoa sanottavansa ja valita sanansa tarkkaan.”
ARVOSTELU
Anu Kolmonen: Partisaanivalssi
- Aviador, 2022.
- 191 sivua.
Tässäpä romaani, jonka jälkeen toivoo, että se olisi vielä lukematta. Että voisi uudelleen tutustua ensi kertaa Irjaan, Annaan, Vappuun, Veikkoon, Eskoon, Taunoon ja muihin.
Anu Kolmosen Partisaanivalssi (Aviador, 2022) on monitahoinen romaani. Päähenkilöinä on pohjoisen Peräpohjolan vahvoja naisia, mutta myös miehiä ja lapsia heidän elämässään. Romaanissa käsitellään moninaiset asiat ylisukupolvisista traumoista vanhuksien muistisairauteen, sodasta rauhaan, rakkaudesta välinpitämättömyyteen, kalastuksesta koskien valjastukseen. Ja kaikki kielellä, joka hellii lukijaansa.
Esikoiskirjailija Anu Kolmonen osaa sanoa sanottavansa ja valita sanansa niin tarkkaan, että välillä se tuntuu jopa pelottavalta: mistä hän tietää, että juuri tuolta se tuntuu. Tässä näkynee hänen psykologin taustansa ja ammattitaitonsa nähdä ja tuntea ihmisen mieltä – ja vielä enemmän hänen taitonsa pukea se sanoiksi, jotka ovat paitsi tarkkoja, myös mitä kauneimmin aseteltuja.
Romaanihenkilöiden ja heidän elämänkulkujensa kuvaaminen on tarkkaa ja osuvaa. Annan näkemä joukkomurha piirtyy tarkaksi, samoin sodasta rauniona palaavan Veikon. Taunon kotona ei muita kirjoja ollut kuin Raamattu ja Kommunistinen manifesti ja niistä opittiin lukemaan. Helmin elämän tärkein asia saattaa olla oikein suurustettu kiisseli ja Irjan elämäntarina rakentuu vähitellen kokonaiseksi. Kaikista hahmoista jää selkeä kuva. Toisten kanssa voi hymyillä, toiset aiheuttavat apean mielen.
Romaanin rakenne tuntui alussa vähän vaikealta, kuinka saada paikoilleen ihmiset, ihmissuhteet ja ajanjaksot. Mutta kun ne selvenivät, saattoi alkaa pelkästään nauttia tekstistä.
Romaanin äänikirjaversio on aivan ilmeisesti tehty alkeellisella kalustolla karvalakkimallina. Mutta kun äänen outoon laatuun tottui, kuuntelukin toimii. Lukijana Pirjo Niinivirta kuulosti hyvin uskottavalta; antoi hengen ja sielun henkilöille. Osa romaanista on kirjoitettu Peräpohjolan murteella, mikä sujuu lukijalta saumatta.
Partisaanivalssi on hieno esikoisromaani, joka lupaa paljon.
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Nautinnollinen runsaudensarvi – arviossa Kevin Chenin Aavekaupunki
KIRJAT | Aavekaupunki on Helsinki Lit -tapahtumaan saapuvan taiwanilaiskirjailijan läpimurtoteos ja se on löyhästi omaelämäkerrallinen.
Miksi ei on tärkeämpi sana kuin kyllä? Arviossa tietokirja Kuka kasvattaisi lapsesi
KIRJAT | Keijo Tahkokallio ja lahtelainen erityisopettaja Aulikki Uski käyvät kahdeksan kirjeen keskustelun, jota suosittelen vaatimattomasti jokaikisen luettavaksi.
Sankaritarina vie kotimaisen elokuvan naistekijät voittoon vaikeuksien kautta – arviossa Neitoperhot ja pahanhautojat
KIRJAT | Jaana Semeri ja Leena Virtanen muistuttavat asiallisessa tietokirjassaan, että naiset eivät suinkaan ole olleet historiallisesti kummajaisia elokuvantekijöinä.
Novellikokoelmassa menneisyys palaa takaisin aaveiden muodossa – arviossa Mariana Enríquezin Sängyssä tupakoimisen vaarat
KIRJAT | Kolmas Mariana Enríquezilta suomennettu teos käsittelee niin nuorten naisten ahdistusta kuin yhteiskunnan haluttomuutta käsitellä menneisyyttään.
