Painajainen luksushotelissa – arviossa Ruth Waren Nainen huoneessa 11

Kuvat: Otava / Ollie Grove

Psykologisen trillerin mestariksi tituleerattu bestsellerkirjailija Ruth Ware on todennut, että hän ei halua kirjoittaa jatkokertomuksia. Waren jännitysromaanien päähenkilöt eivät ole rikoksia ratkovia poliiseja, vaan rikoksen todistajiksi päätyvät tavalliset siviilit. Ei ole kovin uskottavaa, jos sama henkilö joutuu todistamaan toistuvasti murhia. Uusin teos Nainen huoneessa 11 (Otava, 2026) on poikkeus. Se on luonteva jatko-osa romaanille Nainen hytissä 10 (2017, Otava), jossa seilataan luksusristeilijällä Norjan rannikolla. Simon Stone ohjasi menestystrilleristä Keira Knightleyn tähdittämän elokuvaversion.

Loppukaneetin mukaan Nainen hytissä 10 sai jatkoa, koska fanipostia lähettäneet lukijat toivoivat kuulevansa päähenkilöiden Lo Blacklockin ja salaperäisin Carrien kuulumisia. Uusin romaani toimii hyvin itsenäisenä kertomuksena, vaikka ei olisi lukenut ensimmäistä osaa.

Matkailutoimittaja Lo Blacklock on viettänyt usean vuoden ajan hiljaiseloa työelämästä. Hän on keskittynyt perhearkeen, johon kuuluvat aviomies ja kaksi pientä poikaa. Perhe on avain onnelliseen ja tasapainoiseen elämään, mutta lukijalle imelät perhe-elämän kuvaukset ovat lähinnä kiusallisia, ja niitä olisi voinut karsia pois muutaman sivun verran.

Lo on saanut etäisyyttä kymmenen vuoden takaisiin traumaattisiin tapahtumiin, vaikka psyyke reistailee edelleen painajaisten ja paniikkikohtausten muodossa. Siitä Ware ammentaa potkua hitaasti laskeutuvaan uhkaavaan tunnelmaan.

Yllättäen Lo saa kutsun luksushotellin avajaisiin Sveitsiin. Hotellin omistaa Euroopan rikkaimpiin kuuluva mies, Marcus Leidmann, joka on pitänyt yksityiselämänsä visusti piilossa julkisuudelta. Toimittaja palaa työelämään pitkän tauon jälkeen, ja haaveena siintää haastattelu vaikutusvaltaiselta mieheltä.

Jo heti matkan alussa tapahtuu outoja. Lentokentällä ilmenee, että joku on korottanut lentolipun matkustusluokan. Hulppean hoteliin avajaisissa parveilee kohtalokkaalta Norjan risteilyltä tuttuja henkilöitä turhankin paljon. Lo pohtii, onko kaikki vain sattumaa.

Hän onnistuu saamaan haastattelun karismaattiselta mutta psykopaattisen kylmältä vaikuttavalta Leidmannilta. Mies antaa Lon tuntea nahoissaan, että virheliikkeitä on turha yrittää. Leidmann tietää toimittajan yksityiselämästä paljon, muun muassa aviomiehen ja lasten nimet. Lota kylmää, ja pian selviää, mitä Leidmann rivien väliin kätketyllä uhkauksellaan tarkoittaa. Luksushotellista paljastuu yllätys, jota Lo ei todellakaan osannut odottaa. Yllätys ei ole toivottu, ja pian alkaa kohtalokas pakomatka kohti Britteinsaaria. Lo on jälleen ansassa.

* *

Ware taiteilee juoneen yllättäviä käänteitä toisensa perään, ja trilleristä kehkeytyy mukiinmenevä ajojahti. Lon matka on kuorrutettu luksuslomailun ylellisyyksillä, mutta hetkittäin hikoillaan pelko takaraivossa Gare Du Nordin ruuhkaisella juna-asemalla.

Antti Saarilahden suomennos kuljettaa notkeasti matkantekoa eteenpäin. Trilleri puksuttaa kohtalaisesti kuin paikallisjuna, mutta siinä ei ole samaa intensiteettiä kuin teoksissa Rouva Westaway on kuollut (Otava, 2018) tai Nollapäivä (Otava, 2024; lue Ilkka Valpasvuon arvio täältä).

Loppuratkaisu jää sopivasti avoimeksi jatkokehittelyä ajatellen. Olisi kuitenkin suotavaa, että Waren seuraavassa romaanissa seikkailisivat uudet henkilöhahmot.

Larissa Raudas

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua