Kuva: Gabriella Demczuk
KIRJAT | Vesitanssija on väkevä kannanotto ihmisten yhdenvertaisuuden puolesta ihonväristä riippumatta. Samalla se on vetävästi ja viihdyttävästi kirjoitettu romaani, joka ei karta pyrähdystä magian ja seikkailun pariin.
ARVOSTELU
Ta-Nehisi Coates: Vesitanssija
- Suomennos Einari Aaltonen.
- Tammi, 2020.
- 533 sivua.
Ta-Nehisi Coatesin romaanissa Vesitanssija ensimmäinen luku on huikean hieno. Se on myös viitekehys moneen asiaan, jotka kertautuvat ja avautuvat yli viisisataasivuisessa kirjajärkäleessä.
Päähenkilö, valkoisen plantaasinomistajan ja mustan orjan poika, Hiram syöksyy hevosvankkureissa sillalta veteen kamppailemaan elämästään.
Hän näkee näkynä aavemaisen sinen ympäröimän tanssijan, joka tanssii sillalla savikannu päänsä päällä simpukankuorinen kaulakoru kolisten. Tanssiva nainen on Hiramin kauan sitten kadonnut, orjakaupassa myyty äiti.
Hiram ymmärtää, miten väkevä voima muistilla on, kuinka se voi kuljettaa meidät vuorilta kedoille tai vehreästä metsästä lumisille pelloille. Hiramilla on harvinainen kyky kanavoida, yhdistää elävien maa kadotettujen kontuun. Ja hän muistaa kaiken paitsi mielensä syvyyksiin paketoidun äitinsä.
Vesitanssija on yhdistelmä tiukkaa yhteiskuntakriittistä kerrontaa orjuudesta ja orjien vapaustaistelusta 1800-luvun Yhdysvalloissa sekä kuvausta maagiset mittasuhteet saavuttavasta sisäisestä voimasta.
Lentävästi etenevä kerronta ottaa vauhtia myös seikkailuromaanien perinteestä. Jännitystä on mukana, kun Hiram liittyy maanalaiseen orjien vapautusliikkeeseen ja kohtaa vaaroja paetessaan valkoisia isäntiä.
Yhteiskunta on jakaantunut luokkiin. Ylimpänä on valkoisten plantaasinomistajien luokka ja pohjalla mustat orjat, jotka ovat kauppatavaraa ilman minkäänlaisia oikeuksia. Välissä on alempiarvoisten valkoisten luokka. Osa värillisistä on komentolaisia, osa vapaita.
Hiramin isän tupakanlehtiä viljelevä plantaasi Virginiassa on jo nähnyt paremmat päivänsä ja tarinan edetessä tilan rapistuminen jatkuu. Omistaja paikkaa velkojaan myymällä orjia.
Hiram unelmoi vapaudesta, sillä orjuus on päivittäistä kaipuuta. Komentolainen syntyy kiellettyjen antimien ja houkutusten maailmaan. Hänen päämäämänsä vaatteet ja paistamansa pikkuleivät eivät ole hänen ulottuvillaan.
Hiram päättää paeta mukanaan Sophia, johon hän rakastuu. Pakomatka on vaarallinen ja likainen. Luotettavaksi luultu ihminen pettää ja ihanana kangastuksena välkkyvä vapaus vaihtuu jäätävään maakuoppaan.
Hiramilla on kuitenkin muita suojelevia käsiä apunaan. Hän onnistuu lopulta pääsemään Philadelphiaan ja osallistuu täysin rinnoin orjien vapauttamiseksi toimivaan maanalaiseen liikkeeseen. Siitä kasvaa hänelle uusi perhe menetettyjen perheenjäsenten tilalle. Jotain kuitenkin puuttuu, pakomatkalla kyydistä jäänyt Sophia. Hiramin on palattava kotikonnuilleen etsimään Sophiaa.
Coates on kirjoituksillaan noussut Yhdysvalloissa johtaviin ajattelijoihin ja yhteiskuntakriitikoihin. Tietokirjoillaan hän on herättänyt Yhdysvalloissa keskustelua rotukysymyksestä.
Vesitanssija on väkevä kannanotto ihmisten yhdenvertaisuuden puolesta ihonväristä riippumatta. Samalla se on vetävästi ja viihdyttävästi kirjoitettu romaani, joka ei karta pyrähdystä magian ja seikkailun pariin.
Einari Aaltosen suomennos saa Coatesin kielen virtaamaan ja soljumaan monien kielikuvien ja metaforien koristamana.
Sirpa Pääkkönen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
”Ihanan maksimaalinen” – Harri Henttisestä kasvoi Vesilahden kirkkoherra ja nyt jo puolen Suomen tuntema KirkkoHarri
KIRJAT | Miia Siistonen näyttää, miten julkkiselämäkerta kirjoitetaan oikein: vetävästi, humoristisesti, kohdetta silottelematta mutta häntä kunnioittaen ja avaten ajattelun rajoja.
Niilo Teerijoki muistelee kansakoulunopettajan uraansa Aunuksen Karjalassa – arviossa Uskon ja toivon aikoja
KIRJAT | Kotiseutuneuvoksen puolen vuosisadan takaisissa käsikirjoituksissa kuvataan kolmea kouluvuotta Itä-Karjalan kylissä loppusyksystä 1941 kesään 1944.
