Onni on ahkeran veli – Hannu Hautala, legendan perintö esittelee huikean luontokuvaajan ajatuksella ja lämmöllä

Luontokuvaaja Hannu Hautala. Kuva: Juha Metso

Luontokuvauksen mestari Hannu Hautala täytti viime keväänä 80 vuotta. Toimittaja-tietokirjailija Anna-Stina Nykäsen ja valokuvaaja Juha Metson juuri ilmestynyt kirja Hannu Hautala – Legendan perintö (Docendo, 2021) on hieno kunnianosoitus huikean uran tehneelle luontokuvaajalle.

Kirjassa tekstillä ja valokuvilla on yhtä tärkeä osuus. Metson kuvat ovat taidevalokuvia, joissa mallina on Hannu Hautala, ja mestarin omat valokuvat vuosikymmenten varrelta. Metso heijasti diaprojektorilla kuvia Hautalan iholle ja kuvasi Hautalaa hänen kotonaan Kuusamossa. Kuvausprojektin aikana kaksi kuvaaja pääsivät toisiaan lähelle. Kirjan kaltaisia kuvia voi syntyä, kun luottamus toiseen on syvä.

Osassa kuvissa Hautalan kasvot näyttäytyvät jopa rujoina, esimerkiksi silloin, kun varpuspöllön silmä leikkaa Hautalan silmää. Toisissa kuvissa näkyvät Hautalan hymy ja elämänvoima. Hautala on ikämies ja elämänuransa tehnyt, mutta vielä riittää virtaa, jos ei enää metsässä rämpimiseen, niin ainakin syvällisiin keskusteluihin ja valokuvauksen perinnön siirtämiseen jälkipolville.

Anna-Stina Nykänen vie lukijan hienosti Hautalan ajatusten ja uran äärelle. Tekstissä henkilökohtainen yhdistyy luontovalokuvauksen kehitykseen Suomessa, jossa on mukana kilpailua, kateutta ja pätemisen tarvetta. Kuka määritteleekään rajat, kun päätetään, onko luontokuva aito vai onko sitä terästetty tekniikan suomilla mahdollisuuksilla. Hautala sai tämän tuntea, kun häntä syytettiin kuvamanipulaatiosta. Hautala käsitteli kuvia saadakseen ne välittämään paremmin sen tunnelman, minkä hän näki luonnossa.

Juha Metso ja Anna-Stina Nykänen. Kuvat: Juha Metso

Hautala on Suomessa ensimmäisiä kuvaajia, jotka ovat voineet hankkia elantonsa luontokuvauksella. Hänen kuviaan on julkaistu lehdissä ja hän on tehnyt yli kuusikymmentä luontokirjaa. Ujosta pojasta kasvoi esiintyjä, joka kiersi luennoimassa Suomessa ja ulkomailla. Hän loi itsestään brändin, jonka yksi tunnusmerkki oli karvahattu.

Kirja alkaa lapsuudesta, jolloin Hannu painelee polkupyörällä metsään tarkkailemaan linnunpönttöjä Pohjanmaalla. Hän halusi kameran. Kameran sijasta hän sai rippilahjaksi lintukirjan. Ensimmäisen teleobjektiivinsa hän osti armeijan jälkeen. Siitä lähtien kamera onkin kulkenut hänen mukanaan.

Kirjassa Nykänen ja Metso lähtevät Hautalan kanssa kuvaamaan kotkia. Nykänen välittää lukijalle tuntuman siitä, miten lintujen kuvaaminen on kiertämistä paikasta toiseen. On mentävä sinne, missä lintu pesii, levähtää ja syö. Kotkien tarkkailuun on Oulangon kansallispuistossa rakennettu piilokojuja. Vaatii kärsivällisyyttä odottaa, että linnut ilmestyvät näköpiiriin ja tulee sopiva hetki kuvaukseen. Ammattia tuntematon voi pilata kuvaushetken hätiköimällä.

Kuva: Juha Metso

Hautalan ura rakentui lukemattomista metsässä vietetyistä kiertueista. Usein hän kuvasi yöllä, koska kaikki lajit eivät liiku metsässä päivällä.

Nykänen kirjaa ylös Hautalan ajatuksia. Hautalan mukaan jokainen kuvaaja ottaa aina erilaisen kuvan, vaikka kuvaajat istuisivat vieri vieressä todistamassa samaa tapahtumaa. Kuvaan vaikuttavat tekniikka, säädöt, kuvakulma ja sattuma.

Hyvän kuvan ottaminen vaatii taitoa, joka kehittyy pitkän ajan kuluessa. Joskus tarvitaan myös onnea, jotta osuu oikeaan paikkaan oikealla hetkellä. Onni osuus kohdalle sitä todennäköisemmin, mitä enemmän kuvaamiseen käyttää aikaa. Hautala opettaa, että onni on ahkeran veli.

Nykäsen tyyli kirjoittaa Hautalasta on pohdiskeleva ja myötäelävä. Kirjoittaja uskaltaa liikkua myös aroilla alueilla ja kysyä kuolemasta. Hautala on sanonut lopettavansa uransa. Hän kävelee huonosti. Hän sairastaa diabetesta ja syöpää, joka on tosin pysynyt aisoissa lääkityksen avulla kahdeksan vuotta.

Hautala ei pelkää kuolemaa, mutta hän pelkää kipua. Juuri nyt elämä on kuitenkin arvokasta. Hautala ei pääse enää omin jaloin metsään, mutta hänen seuranaan ovat lintukirjat, lehdet ja luonto-ohjelmat. Hautala sanoo Nykäselle monta kertaa, että hänellä on ollut hyvä elämä.

Hannu Hautalan elämää ja uraa kuvaava tietokirja on kiinnostava ja syvällinen, hyvin kirjoitettu ja hienosti kuvattu. Siinä on läsnäoleva tunnelma, jossa tekijät vievät lukijan Hautalan elinympäristöön Kuusamossa ja ajatuksiin elämästä, kuolemasta ja valokuvauksesta.

Sirpa Pääkkönen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua