Olavi Toivolan vanhan ajan vakoiluromaani sijoittuu 1930-luvun Tampereelle

Sattuman tuomion ensimmäinen murha tehdään jossakin Palomäentien varren autotallissa. Veriteon varsinainen arkkitehti on tamperelainen kirjailija Olavi Toivola. Kuva: Risto Ojanen

Olavi Toivola on eläkepäivillään ollut tuottelias kirjoittaja. Nokian Paperin toimitusjohtajana ja Metsäteollisuuden herrana tunnettu Toivola käänsi kahden tietoteoksen jälkeen kurssinsa sepitteisiin, mutta pelkän mielikuvituksensa varassa hän ei niitäkään kirjoita. Toivolan romaanien nautittavina aineksina ovat autenttisten miljöiden huolellinen kuvaus, todellisten henkilöiden mukana olo ja kerrontaan ryhtiä tuova ajankuva.

Uusinta teosta kannattelee vauhdikas tarina raakoine murhineen, höysteenä annos vanhan ajan romantiikkaa.

Olavi Toivolaa onkin elähdyttänyt Virpi Hämeen-Anttilan 1920-luvulle ajoittuva, suosittu Karl Axel Björk -dekkarisarja. Se osoittaa, että on lukijoita, jotka arvostavat muutakin kuin pelkkää äksöniä. Toivolan jännityksellä ladattu Sattuman tuomio sijoittuu pula-aikaan, mutta väläyttelee kansainvälisessä vakoilutoiminnassa liikkuessaan myös elämän paraatipuolta. Yhtenä keskuspaikkana on upouusi loistohotelli Tammer. Siellä päähenkilö Akseli Salo tilaa vuoteen 1932 ajoittuvassa romaanissa mm. silloin meillä harvinaista parsalientä, pääruoaksi wieninleikkeen ja juomaksi hotellin suosimaa Pyynikin tynnyriolutta.

* *

Ennen kuin päästään tamperelaiseen luksukseen, romaanin pohja luodaan sisällissodan inhassa tapauksessa Vaunusuolla Tyrvään ja Kiikan rajalla.

Salon kanssa jääkärikoulutuksessa ollut Robin Axenbacka ampuu metsässä liikkuvan, viattoman nuoren miehen. Surmansa saanut Korpela oli itse asiassa valkoisten puolella, mutta Salon vakuuttelut eivät vainoharhaista Axenbackaa pidättele. Salo ehtii kuitenkin pelastaa uhrin kumppanin, lapsuudenystävänsä Konstan. Raivoissaan Axenbacka on ampua myös Salon, mutta omat ehtivät juuri parahiksi hätiin.

Metsäkohtauksen näky jätti jälkensä Saloon. Hän pakeni Axenbackan liikkeelle laskemien vika- ja vihapuheiden takia Ranskaan ja pian muukalaislegioonaan. Vasta Svinhufvudin demokratiapuhe Mäntsälän kapinan jälkeen valoi häneen uskoa, että paluu 14 vuoden jälkeen on turvallinen. Ikävä kotimaahan jäyti mieltä, niin myös yksinäisyys ja omaisten kaipuu. Oma maine piti puhdistaa.

Toivola yhdistää pitkään piinanneen kokemuksen Palomäentiellä Tampereella tehtyyn verekseen murhaan. Rikososaston päällikkö Arvi Bäckman rekrytoi avukseen vanhan koulutoverinsa Salon, jolla on Ranskan armeijan sotapoliisin koulutus ja tietämystä amerikkalaisesta psykologisesta analyysista.

Salon asema muistuttaa Hämeen-Anttilan Björkiä, tee-se-itse-mies-etsivää. Myös Björk on maailmaa nähnyt, tuntee vetoa moderniin rikostutkimukseen ja hänenkin lapsuudenystävänsä on rikososaston ylikonstaapeli.

Tällaisten fiksujen ja filmaattisten, vakaitten ja luotettavien miesten maailma on joittenkuitten mielestä jo mennyt. Kirjoissa heihin on hyvä palata ja lukijan uskoa oikeuden voittoon.

* *

Sattuman tuomio kuljettaa kahta kansainvälisiä tahoja kiinnostavaa suuren luokan rikostapausta, mestaritaiteilijoiden maalausten salakuljetusta ja Pellavatehtaan konepajassa suunnitellun kranaatinheittimen piirustuksia.

Sisällissodan tapaus häilyy taustalla ja kirkastuu lopulta niin, että langat solmiutuvat yhteen. Jääkäreistä kirja välittää uskottavan kuvan liikkeenä, johon värväytyi monenlaista väkeä. Samoin sisällissodan valkoisissa ja punaisissa oli useita värisävyjä ja mielenlaatuja. Myös rikollisten hierarkioihin ja erilaisiin motiiveihin saa pienenäkin otoksena tuntumaa.

Vaikka romaanin pääaihetta kannattelevat Saksan ja Ranskan vakoilun intressit, suomalaisten osaamisen on tiedetty kiinnostaneen myös Neuvostoliiton sotilastiedustelua. Oikeassa elämässä naapurin vakooja sai Lapuan patruunatehtaalta haltuunsa ampumatarvikkeiden valmistamiseen liittyviä asiakirjoja juuri Sattuman tuomion tapahtumavuotena 1932.

Toivola on ottanut sepitteeseensä virikkeitä sieltä täältä – ja historian kulkuja luovasti käytellen tehnyt vahvaa jälkeä. Toimittaapa Hella Wuolijoen omistama Aunuksen Puukin teoksessa halkoja punaiselle agitaattorille. Etsivän keskuspoliisin roolin Toivola on jäsentänyt tapahtumiin hienopiirteisesti, organisaation itseymmärrystä valottaen.

* *

Taidevarkausteema sivuaa pääaihetta ja liittyy lopulta juonikkaasti henkilökuvioon. Salosta onkin maailmalla kehkeytynyt monitoimimies, jota edes Espanjan ja tässä tapauksessa varsinkin Ranskan Rifin berberitasavaltaa vastaan käymä sota ei ole raaistanut. Hän on kiinnostunut yhtä hyvin eettisistä kysymyksistä, elämää jalostavasta estetiikasta kuin romantiikastakin.

Afrikan-retkillään Salo oli ennen kaikkea neuvokas sotilas, jonka päätä ei palellut. Hän pelasti miehineen berberipäällikön tyttären tuaregien kynsistä ja vaikutti siihen, että heimon ja Ranskan välillä saavutettiin yhteisymmärrys.

Näissä vaiheissa ylletään jo liki pekkalipposmaisiin vauhteihin, mutta henkilökuvana Salo on sentään toista. Jottei hänestä muotoutuisi epäuskottavan rikkeetöntä ihanneyksilöä, saadaan lukea Salolla olleen vuosia sitten ongelmia alkoholin kanssa. Näkäräisiä ei kumota Lipposen lailla, Jerry Cottonin maissiviskistä puhumattakaan. Nyt calvadosia otetaan siemaus herrasmiehen tyyliin.

Salon naisystävä Marie on kiedottu salamyhkäisyyden verhoon, jota vähin erin raotetaan. Myös hänen juurensa perhepiireineen nivoutuvat romaanin alkuasetelmaan ja sen miljööhön. Marie on jo lapsena ihastunut Saloon ja lähtenyt maailmalle sankariaan etsimään. Hänellä on vihiä Salon olinpaikasta, vaikka pari tapaakin vasta Suomessa. Kotimaahan Marien on tuonut Ranskan poliisin erikoistehtävä.

Kun Toivola ei ole suoranaisesti kieltänyt, etteikö dekkareita tulisi lisääkin, kaksikosta voisi hyvin kehittyä toimiva etsiväpari. Ellei Salon kyyhkyläinen sitten ryhdy korjaamaan syntyvyyslukuja, jotka olivat valtakunnassa päässeet hieman notkahtamaan.

* *

Kirjassa herkutellaan 1930-lukulaisilla yksityiskohdilla, Tampereen kaupunkikuvan muutoksilla, ajan ilmiöillä, silloisella kirjoitustavalla gramofooneineen, make-upeineen ja niin edelleen. Myös kaikkitietävä kertoja tietää toden totta niin paljon, että sen käyttö ja repliikkeihin ujutettu silkka tieto ovat poikkeuksellista romaanimuodossa. Se on pääasiassa nautinnollista, mutta työstönkin makua on: Ellen Thesleffin tapaaminen Pohjois-Italiassa tai Marien Katri Valalta saama vinkki Salon oleskelusta Ranskassa… Luontevampaa on selkeästi kotimaan tapahtumia hyödyntävä historiallinen kehys, malliesimerkkinä kommunisteja aikoinaan jahdanneet pääkonnan apurit, joitten mielestä muilutukset olisivat saaneet loppua Väinö Hakkilaan.

Hiukan hämmentävää on myös Salon pitkään epäuskoinen asenne entistä jääkärikollegaansa kohtaan, jonka rikoksia hän ei ota uskoakseen. Isänmaan miehen puhdashenkisyys on jaloa, mutta myös sinisilmäistä. 1930-luvun alussa elettiin kyllä aivan toisenlaista elämää kuin nykyään. Onkin virkistävää seurata suoraselkäisiä ihmisiä. Heitä oli aikana, jolloin tehtiin kyllä tilastojen mukaan paljon julmuuksia, mutta jolloin lapset niiasivat ja pokkasivat ja aikuiset jopa rukoilivat. Tällaiset painotukset rakentavat eetosta, jossa on nostalgian vahvaa tenhoa.

Salo on istutettu luontevasti sisällissodasta toipuvan, köyhän maan hyvin toimeentuleviin etujoukkoihin. Pitkä palvelus legioonassa on bonuksineen ja berberipomon palkitsemana tehnyt Salosta vauraan miehen, jolla on asunto Pariisissa, Nizzassa ja Tampereella. Palattuaan kotimaahan hän ajelee hiljakseen autoistuvassa Suomessa Buickilla ja raakaa leukansa Gilletten terällä tavaratalo Lafayettesta hankkimallaan Mitchellin lampaanvillapartasaippualla.

Kysyin Toivolalta, tarkkojen detaljien tunnolliselta kirjaajalta, onko hän kokeillut näitä parranajovälineitä. Kyseistä saippuaa ja kyseisiä höylänteriä on edelleen saatavilla.

Toivola ei ollut kokeillut, mutta mielessä se on väikkynyt.

* *

Sastamalalaisen kustantamon Warelian profiili on ollut tietokirjapainotteinen.

Romaanitkin ovat ankkuroituneet historiaan, myös paikallisuuteen. Se ei ole tarkoittanut vain kustantamon omaa kotipesää, sillä paikallisuus kattaa koko maan, kuten Ilona Tomin Järvenpäähän sijoittuva teos ilmastonmuutoksesta tai rovaniemeläisen Anneli Kurkelan potilasvahinkoa tilittävä romaani.

Wareliaa leimaa lisäksi varttuneiden tekijöiden kaarti. Kustantaja Marko Vesterbacka sanoo arvostavansa elämänkokemusta jopa siinä määrin, että ikä on hänelle meriitti. Hän veikkaa, että isojen kustannustalojen seulassa ikävuodet voivat olla suoranainen este, kun ”kirjailija on vaikeasti brändättävissä”.

Warelialle asiantila on otollinen, onhan tekijämiehiltä ja -naisilta saatu huippulaadukkaita käsikirjoituksia. Jopa väestömme ikärakenne palvelee asiaa.

Olavi Toivola sopii tähän kuvaan kuin pekarinnahkainen hansikas.

Risto Ojanen

Romaanin päähenkilö, jääkäriluutnantti ja Ranskan muukalaislegioonan kapteeni Akseli Salo pitää yhtenä tukikohtanaan 1929 valmistunutta hotelli Tammeria. Olavi Toivola on kirjaansa varten tutustunut tarkoin mm. Tampereen ja Tammerin historiaan. Kuva: Risto Ojanen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua