Nopeatempoinen katsaus kaikkeen turhaan ympärillämme – arviossa Riku Siivosen Kaikki isäni tavarat

Kuvat: Otto Virtanen / WSOY

Riku Siivosen esikoisromaani Kaikki isäni tavarat (WSOY, 2022) hengästyttää ja ihastuttaa. Romaanin kertojana viestintäkonsultti suoltaa ja tylyttää yhteiskuntamme tämän päivän ongelmia ja lainalaisuuksia. Siivonen vetelee turpiin maailmaa, missä konsultit ja erityisesti viestintäkonsultit ovat muodostaneet kuvan todellisuudesta, mikä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

Siivonen kuljettaa romaaniaan ihmissuhteidensa välillä. Kaiken kattona on isä ja isän jälkeensä jättämä tavaramäärä. Isä on ulospäin ollut aivan joku muu kuin mitä poika on tuntenut. Hän on ollut partioentusiasti, vapaaehtoinen joka suuntaan, mukava mies, jonka suurin ihmisitä muistaa vaikuttavana ja karismaattisena. Isänsä haudalla poika toivoo, että isä olisi nähnyt hänet, kuten on ilmeisesti nähnyt lippukuntalaisensa ja muut, joiden kanssa tämä ikiliikkuja oli viettänyt aikaansa.

Pojan oma kuva isästään on toinen ja paljon karumpi. Silti hän olisi aina halunnut tämän tyypin tunnustavansa, että poika on hyvä, hieno ja taitava. Omassa elämässään poika on ollut väärinkäyttäjä niin peleissä, viinassa, huumeissa ja naissuhteissaan. Yhteys isään oli kuitenkin pysynyt. Isän kuoltua kotitila pitää raivata.

Tavaramäärä on huikea ─ toisaalta sellainen kuin maaseudun suuleissa ja tyhjiksi jääneissä navetoissa tänäkin päivänä on. Kertojan isän varastoissa oli Arabian astioita, moottoreiden osia, putkiradioita, suksia, megafoni ja höyrylaivan sumutorvi sekä paljon, paljon muuta ja ilmeisestikin loputon määrä. Romaanissa tavaramäärää setvitään tämän tästä ja sekin tuo muistoja menneiltä vuosikymmeniltä ennen 1990-lukua syntyneille.

Siivosen romaani on monella tavalla osuva ajankuva. Siinä menestynyt ihminen pohtii ja käsittelee lapsuuttaan, nuoruuttaan ja ihmissuhteitaan. Siivonen on ilmiselvästi hyvä kirjoittaja, tiedostava ja lukeva ihminen. Hän on itseironinen ja osaa pureskella esim. konsulttimaailman niin, että se on sekä humoristista että kertomusta omasta ajastamme ja ”vaikuttajatiedottajien” osuudesta päätöksenteosta.

Kaikki isäni tavarat – romaanista tulee mieleen Joonatan Tolan Punainen planeetta (Otava, 2021). Molemmat miehet kertovat lähes maanisesti ja hengästyttävästi omasta lapsuudestaan, kokemuksistaan, elämästään. He molemmat tekevät sen huumorilla taiten niin, että nauru ei milloinkaan peitä vakavuutta sanojen takana. Molemmat vaikuttavat myös katselevan taaksepäin ymmärryksellä, mikä on vaatinut paljon pohdintaa ja anteeksiantoa.

Riku Siivonen on pitkän linjan toimittaja ja käsikirjoittaja ja teos on hänen ensimmäinen romaaninsa. Toivottavasti hän jatkaa tälläkin tiellä!

Romaanin lukijana Panu Vauhkonen on ollut täysosuma. Melkein olisi luullut, että kirjailija itse puhuu; niin sisällä tarinassa Vauhkonen on.

Leena Reikko

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua