Nazanine Hozarin Aria on selviytyjä, jonka kautta ajan uutiskuvat Iranista saavat tervetullutta taustaa

Kuvat: Tenille Campbell / Otava

Aria on iranilaistyttö, jonka äiti hylkäsi pakon edessä heti syntymän jälkeen. Äiti pelkäsi lapsen isän surmaavan tämän, koska esikoinen oli tytär eikä poika. Vastasyntynyt jätettiin paremman tulevaisuuden toivossa Teheranin vauraaseen pohjoiseen kaupunginosaan kadulle, mistä hyväsydäminen armeijan autonkuljettaja Behruz hänet nosti syliinsä ja vei kotiinsa, takaisin eteläisen Teheranin köyhempiin osiin. Lasta nimetessään Behruz mietti musiikkia ja niinpä tyttö sai nimen Aria, joka Iranissa on yleensä pojan nimi.

Nazanine Hozarin Aria (Otava, 2020) kulkee Arianin rinnalla ja kertoo samalla Iranin lähihistoriaa 1950-luvun alusta siihen, kun tämän päivän Iranin islamilainen tasavalta syntyi 1970-luvun lopussa. Arianin oma kohtalo vie hänet köyhyydestä rikkauteen, kaltoin kohdellusta lapsesta rakastetuksi tyttäreksi, ystäväksi ja aikuiseksi naiseksi.

Arianin elämä kietoutuu vahvasti kolmeen naiseen, joihin hän ei itsekään tiedä suhdettaan. Yksi on ilkeä ja pahansisuinen Zahra, toinen lempeä, mutta puhumaton Ferešte ja kolmas Mehri, josta on vaikea päästä selvyyteen. Halusi tai ei, Aria on kiinni näissä naisissa eikä lakkaa ihmettelemästä omaa alkuperäänsä eikä sitä, mikä merkitys näillä naisilla on siinä ollut.

Lapsena Arianin elämän keskipiste on isän roolin hellyttävän tosissaan ottanut Behruz. Behruz on pehmeä ja lempeä mies, joka on yhteiskunnan siveellisyysnormien vuoksi joutunut menemään naimisiin eikä koskaan pääse elämään haluamaansa elämää. Mutta rakastaa hän on joka tapauksessa voinut ja siksi Arianinkin elämä muuttuu rikkaammaksi sekä ulkoisesti että sisäisesti.

Myöhemmin Arianin elämään tulevat ystävät Kamran, Mitra ja Hamlet. Kaikki Arianin lähipiirin ihmiset edustavat omanlaistaan yhteiskuntaluokkaa ja heidän kauttaan Iranin lähihistoria avautuu kiinnostavasti ja elävästi.

Yhteiskunnalliset ristiriidat ovat kirjan alusta asti pinnalla. Iranissa eli aikoinaan muslimien lisäksi muun muassa kristittyjä, juutalaisia, zarathustralaisia ja bahailaisia, mutta jo 1950-luvulla vähemmistöt alkoivat tuntea olonsa epävarmaksi. Monet kääntyivät muslimeiksi ja vaihtoivat nimensä. Myös kommunistit ja shaahin kannattajat olivat tiukoilla. Ajan kuluessa Teheran muuttui painekattilaksi, joka lopulta räjähti.

Tuolloin Aria on aikuinen nainen, jonka elämä mullistuu, kun maallinen hallinto vaihtuu Iranin islamilaiseksi tasavallaksi. Televisiossa esiintyy päivittäin ajatollah Khomeini, ”joka näyttää siltä, kuin katsoisi ruudun kautta jokaista ihmistä silmiin”. Tästä oli tullut mestaripuhuja, jonka mukaan islamilaisessa tasavallassa köyhyys olisi kaukainen muisto, kuten sotiminenkin. Hunnut ja uskonto pitäisivät huolen naisten turvallisuudesta eikä heitä enää koskaan kohdeltaisi huonosti.

Niinhän ei ole käynyt ja uutiset nykypäivän Iranista ovat jo pitkään kertoneet uudistusvaatimuksista ja mittavista mielenosoituksista, jotka on kerta toisensa jälkeen murskattu.

Toisinaan teos junnaa paikoillaan ja tarttuu epäolennaisuuksiin, mutta se on aiheen mielenkiintoisuuden vuoksi helppo antaa anteeksi. Aria on Iranissa syntyneen ja Kanadassa asuvan Nazanine Hozarin esikoisteos, joka on saanut laajasti kansainvälistä huomiota.

Kirjaan haluaisi mielellään jatkoa. Haluaisin tietää, miten Arianin elämä jatkui vallankumouksen jälkeen, mitä hänelle ja hänen perheelleen ja läheisilleen on tapahtunut. Olisi mielenkiintoista edelleenkin osallistua etänä iranilaisten arkipäivään, Teheranin katuelämään, ihmisten ajatuksiin ja toiveisiin.

Ellei niin tapahdu, uskon kuitenkin Arianin selvinneen. Hamlet kuvaili ystävänsä vähävaraisen kasvuympäristön henkeä ja eteläteheranilaisia näin: ”Ne ovat sitkeitä, niin kuin Aria. Nokkelia niin kuin Aria. Ja pelottavia niin kuin Aria.”

Leena Reikko

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua