Minkä virheen nuoret tekivät 25 vuotta sitten telttaretkellä ja miksi yksi heistä hukutettiin viljasiiloon?

08.05.2020

Ristiinan enkeli on lempääläisen Annika Erosen kolmas romaani. Yksityiskohta kirjan kannesta.

KIRJAT | Annika Erosesta on kasvanut juonenpunoja, joka sirottelee joukkoon vähän rajantakaista ja mystiikkaa. Kaikella on kuitenkin selityksensä. Vai onko? Sari Passaro arvioi lempääläiskirjailijan kolmannen romaanin.

ARVOSTELU

3.5 out of 5 stars

Annika Eronen: Ristiinan enkeli
• Myllylahti / Murhamylly, 2019
• 342 sivua.

Minä alan pitää tästä rikoskomisario Hannu Savolaisesta. Murhatutkija elää jo kolmannen dekkarin verran ja hänen hahmonsa kehittyy ja niin tekevät hänen tutkimansa tapauksensakin. Lempääläinen kirjailija Annika Eronen, 43, puhuu tuoreimmassa teoksessaan jo varsin varmalla omalla äänellä.

Ristiinan enkelissä Savolainen on uusperheensä kanssa Savossa lomalla, mutta ei malta pitää näppejään irti työasioista. Hellekupoli on juuttunut Suomen ylle, eli olo on tuskainen. Savolainen ei muutenkaan ole oikein löhöilymiehiä. Rikoskomisario kohtaa henkirikoksen, joita itse asiassa onkin kaksi, ja karkaa aina kun silmä välttää tutkimuksilleen. Omatuntokin kolkuttaa, uuden naisystävän ja tämän tyttären kanssa kun piti nauttia mökkeilystä.

Esiin kieppuu kuin lankakerästä vuosikymmenten takainen neljän nuoren piiri. Jotain tapahtui neljännesvuosisata sitten. Jotain ikävää, jotain surullista. Nuorten suhteista tulee vähän sama tunne kuin Donna Tartin Jumalat juhlivat öisin -teoksessa. Ihana ystävyys liimaa nuoret yhteen ja sitten kaikkia hajoaa, koska alunperinkään mikään ei ollut tervettä. Ehkä se on Viisikko-trauma, jossa nuoret tekevät virheitä eivätkä jää ikuisiksi ystäviksi ratkomaan rikoksia ja juomaan inkiväärijuomaa. Kaiken lisäksi ainakin yksi heistä on läpimätä.

* *

Annika Erosen kaksi ensimmäistä kirjaa olivat jo vakuuttavaa juonenkehittelyä ja niistä kirjailija on ottanut vielä loikan eteenpäin. Ristiinan enkeliin Eronen laskostaa useamman lomittain kulkevan juonikuvion.

Suosikkini on rikokseen liittyvät takaumat, joissa hahmojen väliset suhteet saavat rauhassa kehittyä. Myös Hannu Savolaisen henkilökohtaiseen elämään liittyvä jännitysnäytelmä pakottaa miltei hyppimään eteenpäin.

Sivuääniä on kuitenkin ehkä yksi liikaa. Olisin karsinut kokonaisuudesta kirjan nimeen liittyvän kuvion, sillä siinä on osia, jotka tuntuvat tehdyiltä. Kirja vie kuitenkin niin sujuvasti eteenpäin, ettei rönsyyn kompastu.

Henkilöhahmojen rakentamiseen on nähty vaivaa, eikä Eronen säästä yksityiskohdissa. Sen huomaa jo murhatun päähenkilön hahmosta. Lasse Kangas, 41, on introvertti pianonvirittäjä, joka palaa kotitilalleen hoitamaan karjaa ja kohta joku hukuttaa tämän kiltin miehen viljasiiloon. Pianonvirittäjä? Aivan mahtavaa.

Samoin kuin Savolainenkin on toden totta kovin inhimillinen. Kuten silloin, kun Laura-naisystävän nuoruuden rakastettu ilmestyy kuvioihin. Savolainen joutuu toteamaan, että hän ei ole hoitanut miesystävän tehtäviään ihan ensiluokkaisella tavalla ja siinä olisi paikka maistaa vanhaa suolaa. Mustasukkaisuus jäytää. Kaikki Tinder-maailmassa pyörineet tietävät, että uuden löytäminen ei ole helppoa, joten pidä hyvä mies naisestasi kiinni.

* *

Erosen kirja elää kovin kilpaillussa sarjassa, eivätkä sen sarjan muut kilpailijat ole mitään untuvikkoja. Siellä ovat vaikkapa Seppo Jokinen ja Leena Lehtolainen. Miten erottua noista konkareista, joiden kirjoissa maanläheiset rikoskomisariot ratkovat murhamysteerejä kotoisissa maisemissa.

Savolainen asuu ja tekee töitä Hämeenlinnassa, mutta usein piipahdetaan Tampereen seudulla. On mukava kohdata tuttuja paikannimiä. Viimeisimmässä kirjassa liikutaan Mikkelin seudulla ja Savossa. Eronen on tehnyt hyvin taustatyöt ja kirjassa kuuluu muutenkin hänen laaja-alaisuutensa filosofiassa, kirjallisuudessa ja vähän arkipsykologiassakin.

Eronen leikkii mystiikalla, mikä antaa hänen kirjoilleen ihan oman värinsä. Vihjailu rajantakaisesta oli läsnä jo kirjoissa Kaivo (2017) ja Yöhön kadonnut (2018). Yliluonnollisille tuntemuksille löytyy kuitenkin aina selitys – vai asuuko siinä metsässä sittenkin jotain outoa.

Koska Annika Eronen on kissanaisia, on rikoskomisario Hannu Savolaisellakin kaksi kissaa ja niistä varsinkin toinen auttaa häntä ajattelemaan. Eronen on myös hevosnaisia, mutta vielä kirjoissa ei ole liikuttu hevosvoimilla. Ehkä Savolaista piinaava syyllisyys, että pitäisi olla jo kotona, on peräisin Erosen hevoselämästä. Siellä kun pakkaa niin ikään kello ja perhe unohtumaan.

Olen varsin kiinnostunut kuulemaan, mitä Hannu Savolainen tutkii neljännessä kirjassa ja kestääkö hänen naisystävänsä kyydissä mukana.

Sari Passaro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua

Pin It on Pinterest

Share This