Millainen on arkesi ääniraita? Arviossa Julia Cameronin Kuuntelemisen polku

Kuvat: Robert Stivers / Like Kustannus

Yhdysvaltalainen kirjailija, Luovuuden tie -oppaan kirjoittaja Julia Cameron lähestyy luovuutta tällä kertaa erilaisten kuuntelemisen muotojen kautta ”toisen ihmisen kuuntelemisesta hiljaisuuden kuuntelemiseen”.

Millainen on sinun oman arkesi ääniraita, Cameron kysyy. Meditaatio, rukous, hiljentyminen, itsensä kuunteleminen, hän vastaa.

Odotushorisonttini oli, että kirjan fokus olisi ollut enemmän kirjoittamisessa. Toki kaikki tuo edellä mainittu varmasti edesauttaa myös siinä.

Kuuntelemisen eri muotoja nimetään laajasti, mutta pitkälti vain otsikkotasolla. Useimpia osioita käsitellään kursorisesti, eikä niissä tule esiin varsinaisesti uusia näkökulmia Cameronin aiempiin kirjoihin verrattuna.

* *

Kuuntelemisen polku -kirjan (Like, 2021) johdanto on 50 sivun mittainen eli lähes neljäsosa kirjasta. Cameroninsa aiemmin lukeneille se sisältää tuttuja ohjeita Aamusivuista ja Taiteilijatreffeistä. Näistä työkaluista kerrotaan yksityiskohtaisesti Cameronin kirjassa Tie luovuuteen (Like, 2010), jonka perusajatuksena on, että kaikki ihmiset ovat luovia, heidän täytyy vain vapauttaa itsensä.
”Aamusivut” kirjoitetaan aamuisin heti heräämisen jälkeen ennen kaikkea muuta toimintaa. Kirjoittamista ei suunnitella vaan tajunnan annetaan ohjata kynää ja kättä.

Viikoittaisiksi suositellut ”taiteilijatreffit” ovat itse itsellesi järjestämät treffit. Silloin tutustut johonkin kiinnostavaan paikkaan tai asiaan, joka ei ole sinulle ennestään tuttu.

* *

Cameron käy Kuuntelemisen polku -kirjassa läpi kuuntelemisen eri tasoja: Ympäristön kuunteleminen, Toisten ihmisten kuunteleminen, Korkeamman minä kuunteleminen, Sankariemme kuunteleminen ja Hiljaisuuden kuunteleminen. Kaikkia osa-alueita yhdistää keskittyminen ja havainnointi. Toisten ihmisten kuuntelemiseen paneudutaan tarkimmin.

Kuuntelemisen matka kestää kuusi viikkoa, ja jokaisen osa-alueen jälkeen lukijaa kehotetaan pohtimaan mennyttä viikkoa. Cameronin edellisten kirjojen tapaan tekstin marginaaliin on poimittu aforismeja ja elämänohjeita.

Kirja viitoittaa lukijaa katsomaan sisäänpäin ja hiljentymään rauhattoman hyörinän ja eteenpäin rientämisen keskellä.

* *

Ensimmäisellä viikolla virittäydytään omaan, olemassa olevaan ympäristöön ja tarkkaillaan millainen arjen äänimaailma meitä ympäröi. Pohditaan onko se jatkuvaa äänien kakofoniaa ja voimmeko itse vaikuttaa siihen.

Toisella viikolla keskitytään toisten ihmisten kuuntelemiseen. Usein puhumme itse liikaa emmekä malta kuunnella toista ihmistä. Keskittymisen tarkoituksena on tietoisesti kehittää kykyämme kuunnella toista ihmistä ja antaa tilaa toiselle. Kuuntelemalla voi löytyä ratkaisu erimielisyyksiin, kun kumpikin osapuolista tuntee tulleensa kuulluksi.

Cameronin mukaan kuunteleminen on rakkauden osoitus toiselle. Hän kehottaa kuuntelemaan keskustelukumppania samoin kuin haluaisit sinua itseäsi kuunneltavan.

Kolmannella viikolla kohdistetaan huomio Korkeamman minän kuuntelemiseen. Ajatuksena on pyytää ohjausta viisaammalta itseltämme ja pyrkiä laajentamaan omaa tietoisuutta.

Neljännellä viikolla kehotetaan tuonpuoleisen kuuntelemiseen. Cameronin mukaan siihenkin tarvitaan vain altis mieli ja avoin suhtautuminen: ”Jos olemme avoimia, voimme kuulla esivanhempiemme puhuvan.” Muutamissa sivuissa kirjailija kertoo kokemuksistaan, muttei varsinaisesti opasta asian äärelle.

Viidennellä viikolla on vuorossa sankariemme kuunteleminen. Cameron pysyy edelleen spirituaalisessa maailmassa. Kun neljännellä viikolla kuunneltiin ystäviä, tällä viikolla on tarkoitus kuunnella ihmisiä, joita ihailemme tai arvostamme. Aiheeseen astutaan Cameronin esimerkkien kautta.

Kuudennella eli viimeisellä viikolla etsitään tietoisesti hiljaisuutta ja käydään läpi hiljaisuuden kuuntelemista. Cameronin mukaan alussa hiljaisuus voi tuntua oudolta ja uhkaavalta, ja odottamaton tyhjyys hermostuttaa. Hän ei suoraan nimeä kaikkea kuuntelemista meditaatioksi, mutta siitä on kysymys: sisäänpäin kääntymisestä ja oman mielen tarkkailemisesta.

* *

Kirjaan tarttuessa ajattelin, että fokus olisi siinä, miten kuunteleminen auttaa kirjoittamaan paremmin ja miten syvennämme omaa tekstiämme kuuntelemisen avulla. En tiedä mihin suuntaan kuunteleminen kirjoitusprosessia vie, mutta varmasti se parantaa ainakin läsnäolemisen taitoa.

Kuunteleminen kehittää empatian kykyä. Kuuntelemalla pääsee irtautumaan itsestään ja oppii luomaan yhteyden ympäröivään todellisuuteen. Cameron uskoo, että kun toista kuuntelee tarkkaan, pääsee kohtaamaan hänen sielunsa. Ei mikään huono tavoite.

Tiivistetysti kuunteleminen on keskittymistä, tarkkaavaisuutta, läsnäoloa ja tilan antamista toiselle.

Kirjan lukemisen jälkeen maailma ei kääntynyt radaltaan, mutta ainakin hetken aikaan pyrin keskittymään hetkeen ja havainnoimaan tarkemmin.

Maarit Saarelainen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua