Mikä sai suomalaisen älymystön ja kulttuurivaikuttajat kuten Tito Collianderin ihastelemaan Hitlerin Saksaa?

Kuva: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

Kirjailija Tito Colliander (1904–1989) tunnetaan erityisesti muistelmateoksistaan sekä uskonnollisista pohdinnoistaan. Venäjän vallankumouksen pyörteistä Suomeen paenneen emigranttiperheen jäsen etsi itseään ja suuntaa elämälleen kirjailijana ja suomenruotsalaisen älymystön jäsenenä 1930-luvun Suomessa. Sotien jälkeen hän kääntyi ortodoksiseen uskoon ja omistautui uskonnollisille pohdinnoille sekä opettamiselle.

Filosofian tohtori Carl-Johan Holmlundin (s. 1963) tutkimus Tito Colliander ja Hitlerin Saksa (SKS, 2025) syventyy pohtimaan kysymystä mikä sai suomalaisen älymystön ja kulttuurivaikuttajat ihastelemaan Hitlerin Saksaa. Olavi Paavolainen, V. A. Koskenniemi, Arvi Kivimaa, Maila Talvio, Yrjö Kilpinen, jopa Mika Waltari ja Jean Sibelius on näissä yhteyksissä nostettu esimerkeiksi, enemmin tai vähemmin pitävin perustein.

Suomenruotsalaisissa kirjailijapiireissä puolestaan Örnulf Tigerstedt ja Bertel Gripenberg yhdessä sukulaispoikansa Tito Collianderin kanssa muodostivat kolmikon, jolla oli hyvinkin näkyvällä tavalla läheiset suhteet tuon ajan saksalaisiin kulttuuripiireihin.

Poliittiset pyhiinvaeltajat

Holmlundin tutkimuksellisena viitekehikkona toimii unkarilaissyntyisen sosiologin Paul Hollanderin kehittämä poliittisen pyhiinvaelluksen ilmiö. Unkarilaissyntyinen Hollander tutki erityisesti 1920- ja 1930-luvuilla sekä sotien jälkeisenä aikana esiintynyttä ilmiötä, jossa eurooppalaiset älymystön edustajat innostuivat paitsi Hitlerin Saksasta myös Stalinin Neuvostoliitosta sekä myöhemmin muun muassa Kuubasta ja Kiinasta.

Poliittisen pyhiinvaelluksessa on Hollanderin mukaan kyse ”romanttisesta rakkaudesta saavuttamattomaan ihanteeseen. Ihanteelle oli tärkeätä, että se oli etäinen ja kaukana oman elämän jokapäiväisistä ongelmista”.

Ilmiön tunnusmerkkejä ovat muun muassa kollektiivisuuden ja anti-intellektuaalisuuden korostus, ihanteellisuus ja optimismi, messiaanisuus sekä länsimaisen yhteiskunnan perinteisten arvojen kuten yksilönvapauden ja demokratian vierastaminen. Myös vierailevan VIP-henkilön omat edut ja hyvä kohtelu leimasivat poliittista pyhiinvaellusta.

Hyväuskoinen hölmö?

Tito Collianderin yhteydet Hitlerin Saksaan olivat kiistatta läheiset. Hän vieraili Saksassa kolmasti, oli mukana suomalais-saksalaisessa kirjailijayhteistyössä sekä myös saksalaisten perustamassa Euroopan Kirjailijaliitossa. Colliander kirjoitti Saksasta ihannoivasti, varsinkin ensimmäisen vierailunsa jälkeen julkaistussa matkakirjassa Glimtar från Tyskland – Några anteckningar (Söderström, 1934). Hänen ihailunsa voidaan ehkä katsoa kohdistuneen ennemminkin perinteiseen saksalaisuuteen ja saksalaisiin sekä pikemminkin uutta romanttis-utooppista tulevaisuutta kuin kansallissosialistista järjestelmää koskevaan uskoon.

Selvää on kuitenkin, että hänen kirjoituksistaan puuttui suora järjestelmään kohdistuva kritiikki. Poliittisen pyhiinvaeltajan tunnusmerkit ovat varsin helposti löydettävissä. Unelma ja utopia Uudesta Euroopasta houkuttelivat nuorta kirjailijaa.

Sotien jälkeen Colliander toki kiisti selväsanaisesti kaikki natsisympatiansa. Niinpä Saksassa ollessaan hän ei kertomansa mukaan koskaan tehnyt Heil Hitler -tervehdystä.

Holmlundin mukaan on selvää, että Collianderia yhdessä Örnulf Tigerstedtin ja Bertel Gripenbergin kanssa voi kutsua ”suomalaisen fasistisen älymystön tai kirjallisen fasismin edustajiksi”. Kysymys oli siis muusta kuin hyväuskoisesta hölmöydestä tai pelkästään bolsevismin vastustamisesta.

Miten tullaan poliittiseksi pyhiinvaeltajaksi?

Teoksessa käydään perusteellisesti läpi Collianderin elämänvaiheet aina lapsuudesta lähtien. Tutkimuksellisesti onkin mielenkiintoista, mitkä olivat ne tekijät, jotka johtivat Collianderin ihailemaan saksalaisuutta Hitlerin Saksassa. Holmlund toteaa tutkimuksensa kuuluvan kirjallisuussosiologian piiriin. Kirjailijan sosiaalinen tausta, sosiaalinen miljöö, kulttuuripiiri, sukupolvi, sukupuoli, ammatti sekä poliittinen ja kirjallinen ryhmäytyminen ovat tutkimuksen kohteita. Tässä suhteessa teos auttaa ymmärtämään Collianderin elämänvaiheita ja niihin liittyviä valintoja.

Holmlundin löytöretki Tito Collianderin perhetaustaan ei yksioikoisesti selitä, mutta auttaa ymmärtämään Collianderin elämänvaiheita. Yläluokkainen, tosin isän puolelta ei-aatelinen sotilassuku sekä äidin puolelta aatelistaustainen kulttuurisuuntautunut perhetausta muodostivat selvän, joskaan ei tyhjentävän lähtökohdan. Isän suvun pitkät ja korkea-arvoiset sotilasperinteet tsaarin armeijan palveluksessa yhdistyivät äidin suvun tolstoilaiseen henkiseen idealismiin. Kuri, järjestys ja selkeä yhteiskunnallinen järjestys yhdistyvät ideaalisen maailman tavoitteluun.

Sukutaustojen tarjoama ponnahduslauta kuitenkin petti dramaattisesti Venäjän vallankumouksen myötä. Perhe pakeni köyhtyneenä ja asemansa kadottaneena Suomeen. Oli aloitettava uusi elämä tarjolla olevissa niukemmissa oloissa. Romahduksen aiheuttama ahdistus, epävarmuus ja tulevaisuuden pelko leimasivat Collianderin elämää. Pakeneminen idealismiin ja hurmaantuminen paremman tulevaisuuden tarjoamista utopioista selittyvät osin tällä sosiaalis-taloudellisella romahduksella.

Pyhiinvaeltajia moneen lähtöön

Collianderin elämänvaiheiden lisäksi Holmlund käsittelee tutkimuksessaan varsin laajasti muun suomalaisen älymystön ja kulttuuripiirien Saksa-yhteyksiä. Näitä on sinänsä varsin paljon tutkittu, tunnetuimpana esimerkkinä V. A. Koskenniemi. Yhteyksiä Saksaan ja saksalaisiin kulttuuripiireihin oli monillakin suomalaisilla 1930-luvulla, ei vähiten sen vuoksi, että nuo yhteydet olivat perua jo varhaisemmilta ajoilta ennen Hitlerin valtaannousua. Yhteydenpidon rakenteet ja toimintatavat säilyivät, joskin kansallissosialistinen poliittinen ohjaus alkoi tuoda siihen omia mausteitaan, hienovaraisesti.

Holmlund erittelee ansiokkaasti keskeisten suomalaisten kirjailijoiden Saksa-yhteyksiä korostaen eron tekemistä varsinaisiin fasistisympatioita omanneisiin kirjailijoihin, joita maailmasta löytyi tuohon aikaan: esimerkkeinä on mainittu muun muassa Knut Hamsun, Luigi Pirandello, Ezra Pound, Louis-Ferdinand Céline ja Ernst Jünger. Kuka oli mitäkin, arviointi on tehtävä tapauskohtaisesti ja yksilöllisesti, kuten Holmlund korostaa.

Aattelepa ite

Holmlundin teos on edustava näyte monipuolisesta tutkimusotteesta, jossa yhdistyvät kirjallisuushistoria, poliittinen historia, sosiologia ja filosofia.

Tito Colliander ja Hitlerin Saksa on laadukasta tieteellistä tutkimusta esimerkillisen selkeässä ja sujuvasti kirjoitetussa paketissa. Teos perustuu laajaan ja hyvin dokumentoituun lähdeaineistoon, mikä näyttäytyy paikoin tieteellisen teoksen ominaisuuksiin kuuluvana viittausten runsautena ja yksityiskohtaisuutena.

Maallikkolukijaa auttaa kuitenkin tekstin selkeys. Lukijaa palkitsee erityisesti tekstistä välittyvä kirjoittajan oma aito pyrkimys syventyä tarjolla olevan aineiston ja vakiintuneiden käsitysten taustoihin sekä pohtia ja löytää selityksiä poliittisen pyhiinvaelluksen ilmiölle.

Holmlund esittelee Collianderia koskevan aineiston ja sitä koskevat havaintonsa, asettaa ne historiallisiin asiayhteyksiinsä, sortumatta helppoihin yleistyksiin ja hätäisiin johtopäätöksiin. Lukijalle annetaan eväitä ymmärtää Tito Collianderin elämänvaiheita ja niitä sosiaalis-yhteiskunnallisia taustatekijöitä, jotka hänen kirjailijanpolkuaan ohjasivat.

Hyvin ajateltu on hyvin puettu sanoiksi ja kannustaa myös lukijaa jatkopohdintoihin. Juuri tästä tunnistaa hyvän tietokirjan.

Tito Collianderin tarina kertoo ilmiöstä, joka ei hävinnyt Hitlerin Saksan eikä Neuvostoliiton kukistumisen myötä. Haamut ovat edelleen hengissä ja pyhiinvaeltajia on liikkeellä.

Jukka Ahtela

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua