Kuvat: Laura Malmivaara / Siltala
KIRJAT | Aki Ollikaisen romaani Kristuksen toinen tuleminen antaa äänen 1910-luvun oopperalaulaja Aarnelle.
”Tuberkuloosi niitti suomalaisia ennen sotia armotta. Olit sitten virkamies tai varaton.”
ARVOSTELU
Aki Ollikainen: Kristuksen toinen tuleminen
- Siltala, 2022.
- 158 sivua.
Aki Ollikainen ei tuhlaa paperia. Hän täyttää sen lyhyillä, suurilla lauseilla.
Ihmisiä, joista kerrotaan, on niukasti. Aikaväli on pieni. Ihmisen kohtalo mahtuu käänteeseen, joka nyt sattuu historiallisesti osumaan aika monen kohtaloksi.
Niin oli jo Ollikaisen Nälkävuodessa.
Nyt on kirjan keskiössä tuberkuloosi. Se niitti suomalaisia ennen sotia armotta. Olit sitten maanviljelijä, tukinuitossa, opettaja tai oopperalaulaja. Virkamies ja sotapäällikkö.
Yskit verta, keuhkojen toimiva pinta-ala hupeni, näivetyit ja kuolit pois. Parantolassa pääsit samankaltaisten joukkoon, säännölliselle ruoalle ja ilmakylpyihin.
Kristuksen toinen tuleminen (Siltala, 2022) antaa äänen 1910-luvun oopperalaulajalle Aarnelle.
Tämä tekee sitkeästi keikkaa kollegansa ja kumppaninsa Idan kanssa, vaikka keikkaturnee maaseudulla on mitä on, vetoisia seurojentaloja, tolloja yleisöjä, oman taitonsakin alentamista.
Aarne menettää terveytensä ja sen seurauksena myös Idan.
Alkaa matka kohti parantolaa.
Se ei ole kuitenkaan sellainen eristys, mitä voisi olettaa. Parantolassa on ihmisiä tarpeineen, rohkeutta ja rakkauden kosketus.
Mutta aina joku lähtee ja toiset saattavat, avustavatkin lähdössä.
Aarne kasvaa parantolassa toiseksi ihmiseksi ja löytää tien ulos.
Äärimmäisessä pohjoisessa saarnaaja Kustaa haluaa kokea Kristuksen, totisesti ja näkynä. Se toive täyttyy, sekoittaa seurakunnan ja löytää hahmonsa yhdestä vähäisimmistä.
Ollikainen ajaa miestä Suomen poikki uusiin tehtäviin, jossa luonto lopulta päättää, miten kolmikon käy.
* *
En ihan lämmennyt loppuratkaisulle, kolmen tien risteykselle, jossa hurmos, tuo pohjoisen erämaan luontevin huume vie viisaampaakiin syviin vesiin.
Ehkä se tuntui liian ilmeiseltä. Aarnen tarina oli tavallaan jo riittävän kiinnostava omanaan.
Äänensä ja rakkautensa menettänyt oopperalaulaja, mikä se sellainen on?
Se juuri onkin jotakin.
Mies vailla näyttämöä.
Anne Välinoro
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Oliko Jean Sibelius aito natsi vai hyväuskoinen myötäilijä? Uutuuskirja kertoo päivästä, jolloin Ainolan jättiläiseen iski morkkis
KIRJAT | Antti Vihisen tietokirja riisuu turhia sankarimyyttejä ja osoittaa, että parhaatkin ovat vietävissä, kun vedetään oikeista naruista.
Uraauurtava nainen Palestiinassa – arviossa Elisa Savolaisen Kerro heille oliivipuista
KIRJAT | Esikoisromaani kertoo kansakoulunopettaja Hilma Granqvistista, joka matkustaa 1920-luvulla Palestiinaan ja ryhtyy tutkimaan maan asukkaiden arkea.
Rauhallista eloa mökissä ja sen ympäristössä – arviossa Sirpa Kähkösen Marius
KIRJAT | Sirpa Kähkönen osaa kirjoittaa herkästi ja hauskasti tapahtumista, jotka ovat muistoina merkityksellisiä. Muistelun moninaisuuden Kähkönen taitaa täydellisesti.
Aika kaivertuu meihin kuin vuosirenkaat – arviossa Maritta Lintusen Halla
KIRJAT | Maritta Lintusen Halla on aistivoimaista ja puhuttelevaa kirjallisuutta tarinoiden voimasta ja sukupolvien ketjusta.