Kuvat: Gaudeamus / Studio K
KIRJAT | Onko mieli aivoissa? Voiko ajatuksia lukea aivosignaalien perusteella? Näitä ja monia muita kysymyksiä käsittelee kirjassaan neurotieteilijä Riitta Hari.
”Kaksi ihmistä ei voi koskaan kokea maailmaa aivan samalla tavalla.”
ARVOSTELU

Riitta Hari: Jos sinulla olisi kanan aivot
- Gaudeamus, 2025.
- 262 sivua.
Onko mieli aivoissa? Voiko ajatuksia lukea aivosignaalien perusteella? Kumpi vaikuttaa ihmisen kehitykseen enemmän, perimä vai ympäristö? Onko ihmisellä vapaa tahto? Mikä on minuus?
Näitä ja monia muita kysymyksiä käsittelee tuoreessa kirjassaan Jos sinulla olisi kanan aivot (Gaudeamus, 2025) tieteen akateemikko, pitkän linjan neurotieteilijä ja Aalto-yliopiston emeritaprofessori Riitta Hari. Kirjan nimi tulee espoolaisen viidesluokkalaisen koululaisen kysymyksestä ”Mitä tapahtuisi, jos ihmisellä olisi kanan aivot?”
Haria kysymys ensi nauratti, mutta sitten hän alkoi ajatella, minkälaisia ongelmia siihen kätkeytyykään. Haluaisimmeko syödä jyviä ja nukkua orrella? Inhottaisiko meitä ostaa kananmunia ja murehtisimmeko seuraavaa päivää tai kuolevaisuuttamme? Nämä pilke silmäkulmassa esitetyt kysymykset johdattavat kirjan tematiikkaan ja vaikka Hari jättää otsikkokysymyksen rauhaan, koko kirja on tavallaan vastausta siihen: kunkin eläinlajin aivot, keho ja motoriikka ovat kehittyneet evoluutiossa tarkoituksenmukaisiksi kyseisen lajin elinympäristöön ja ne ovat tiukasti sidoksissa toisiinsa.
Maailma on pullollaan puhetta siitä, kuinka aivot haluavat, päättävät ja tekevät sitä tai tätä, mutta tämä johtaa harhateille aivojen roolin ymmärtämisessä. Tällaista puhetta ei tulisi Harin mukaan käyttää edes elävöittävänä kielikuvana. Mieltä ei ole olemassa ilman aivoja, mutta mieli ei sijaitse aivoissa vaan on pikemminkin suhde aivojen, muun kehon ja maailman välillä.
Perimä, luonto ja kulttuuri vaikuttavat kaikki yhdessä aivojen ja mielen kehitykseen, eikä niitä tule asettaa vastakkain. Kaksi ihmistä ei voi koskaan kokea maailmaa aivan samalla tavalla, koska kokemushistoriamme ovat välttämättä erilaisia. Aistimiseen ja havaitsemiseen vaikuttavat aistiärsykkeiden lisäksi ennakko-odotukset, viitekehys, jossa ollaan, kehon ja aivojen tila sekä myös motoriikka, jonka avulla aistitietoa hankitaan aktiivisesti. Näin jokaisella meistä on ikioma ”karikatyyrimaailma”, joka on vinoutunut oman kokemuksen kannalta eriytyvien piirteiden suuntaan, vähän saman tapaan kuin karikatyyripiirroksissa liioitellaan kohteelle ominaisia piirteitä.
* *
Mikä sitten on minuus? Tiede tai filosofia eivät anna yhtä vastausta, vaan ihmisellä voidaan katsoa olevan useita minuuksia: kehollinen minä (käsitys omasta kehosta ja sen rajoista), minä näkökulman ottajana (kyky nähdä itsensä, muut ja maailma eri näkökulmista), minä tekijänä (tunne omasta toimivuudesta ja vaikutusvallasta ympäristöön), narratiivinen minä (kerronnallinen identiteetti; tarinat joita kerromme ja olemme kuulleet itsestämme) sekä sosiaalinen minä (käsitys omasta asemasta ja suhteista muihin ihmisiin).
Ja toisin kuin helposti ajattelemme, muisti ei ole syntynyt säiliöksi kohtaamillemme ärsykkeille ja tapahtumille vaan mahdollistamaan tehokasta toimintaa aiemmin koetun perusteella. Se on siis tulevaisuutta varten.
Hari ei kaihda vaikeitakaan asioita, kuten kysymystä ajatusten lukemisesta tai vapaan tahdon ongelmaa, josta filosofiassa on kiistelty aina. Voidaanko siis ajatuksia ja mielen sisältöjä lukea aivosignaalien perusteella? Kyllä, jossakin määrin. Ala kehittyy erittäin nopeasti, joten uusia läpimurtoja voi tulla. Ratkaiseeko neurotiede vapaan tahdon ongelman? Ei ehkä lopullisesti, mutta kyllä se kysymystä valaisee. ”Toisinaan ihmisellä on vapaa tahto”, sanoo aivotutkija.
Hari summaa alansa tietämyksen yleistajuisesti ja persoonallisesti, antaa huutia populaarikirjallisuuden aivomyyteille, siteeraa filosofeja ja kirjailijoita, pohtii taiteen merkitystä ja havainnollistaa vaikeita asioita omilla ja muiden koetuloksilla. Hän siteeraa kirjailijoita, taiteilijoita ja tutkijoita, esimerkiksi John A. Morrisonia: ”Tieto syntyy hajottamalla mutta viisaus kokoamalla”.
Jos sinulla olisi kanan aivot edustaa tällaista viisautta, jonka kirjoittaja on rakentanut vuosikymmenien tutkimustyön perustalle.
Pekka Louhiala
Kirjoittaja on lääketieteen etiikan dosentti ja lastentautien erikoislääkäri.
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Olivatko Lalli ja Elina sittenkin lihaa ja verta, kysyy Mikko K. Heikkilä teoksessaan Taruissa on totta
KIRJAT | ”Tasokas tiede on kuin puolueeton oikeudenkäynti, jossa vain näyttö ratkaisee”, perimätietoon perehtynyt dosentti esittää ja lyö pöytään todisteet, joita on vaikea väittää palturiksi.
Frans, joka ei ensin edes tiennyt olevansa Frans – arviossa Hannu Salmen Frans Leijon -elämäkerta
KIRJAT | Hannu Salmi kiinnostui 1800-luvun lopussa syntyneestä isosedästään vuosia sitten. Syntyi Finlandia-ehdokas köyhän piian aviottomasta pojasta, joka eli kuurona ja sokeana.
Hybridinen teos pohtii merkityksiä ja muutosta – arviossa Taneli Viljasen Glitterneste
KIRJAT | Taneli Viljasen Glitternesteessä muoto ja sisältö palvelevat taidokkaasti toisiaan. Queerbarokin haaste otetaan tosissaan.
Heti ensimmäisen roolin jälkeen Anthony Hopkins tiesi, ettei ryhtyisi leipuriksi – arviossa muistelmateos Hyvin sinä pärjäsit
KIRJAT | Jonkun sivun kirjaa luettuaan arvaa, ettei Anthony Hopkinsin maailmassa ole järkeä kirjoittaa muistelmia kertomatta totuutta.







