Meditaatio on rauhantyötä – arviossa Karla Löfgrenin Usko, toivo, rakkaus, meditaatio

Äiti Amma levittää rakkauden sanomaa halaamalla. Kuvat: Wiki Commons / Basam Books

”Haaveenani on kirkko […] joka mahdollistaisi valistuneen, rehellisen ja laaja-alaisen keskustelun eri elämänkatsomusten välillä.”

Näin kirjoittaa Karla Löfgren pohtiessaan globaalin henkisyyden tarvetta.

Yksi pöyristyttävimmistä tendensseistä historiassa on uskontojen välinen kilpailu ja siihen liittyvät uskonsodat. Hiljaisuutta ja rauhaa julistavat uskonnot ovat kerta toisensa jälkeen valjastaneet oppinsa sotajoukoilla, tehneet käännytys- ja ristiretkiä, joiden päämäärä on ollut tuhota vääräuskoisten kulttuuri ja kaataa harhaoppisten pyhät paikat ja symbolit.

Kristinusko tuli Suomeen keskiajalla raa’alla, väkivaltaisella voimalla. Muinaisuskontoja harjoittavia heimoja kansalaisineen ryöstettiin, kidutettiin ja alistettiin pakanoina. Samankaltaista barbariaa on harjoitettu joka puolella maailmaa, rajuimpina esimerkkeinä Pohjois- ja Etelä-Amerikka sekä Australia.

Oikea-aikaista synergian hakua

Teos, jossa haetaan yhteyttä uskontojen välillä, on siis erittäin tervetullut. Aihe on mitä polttavin maailmassa, josta uskonsodat eivät ole loppuneet ja jossa uskonnolliset fanaatikot harjoittavat terrorismia.

Kirjassaan Usko, toivo, rakkaus, meditaatio – Utopia rauhasta uskontojen välillä (Bazam, 2021) Löfgren käsittelee perusteellisesti suurimpien uskontokuntien ydintä, ja varsin pian alkaa painopiste hakeutua hartaudenharjoitusten vertailuun eri opeissa. Meditaatio on mielen syventämiseen viittaava termi, joka tuo aina ensimmäisenä mieleen Aasian kulttuurit ja erityisesti Intian.

Karla Löfgren esittelee Intian uskonnollisuutta ”monimuotoisuuden laboratoriona”. Tuhansia vuosia säilyneet ja kehittyneet perinteet ovat voimissaan ja yhä keskeisessä asemassa. Intia on maailman uskonnollisuuden ydinmaa, ja kun meditaation eri malleja melko yksityiskohtaisesti esitellään, säilyy vertaileva viittailu hindulaisten ja buddhalaisten oppeihin ja käytäntöihin kirjan loppuun asti. Intiassa syntyneisiin opit ja uskonnot vertautuvat kristinuskoon, islamin uskoon ja jossain määrin juutalaisuuteen.

Kirjoittaja sivuaa myös varsinkin länsimaiseen elämänmuotoon tunkeutunutta uskonnottomuutta, siihen liittyviä sosiaalisia ongelmia ja psykologista tyhjyyttä.

Tien näyttäjiä

Meditaatioon Löfgren on perehtynyt syvällisesti. Hän käy läpi erilaisia harjoitustapoja rentoutumistekniikoista syviin hiljentymisiin. ”Valaistuminen” on tuttu termi, joka suurimmalle osalle harjoittajista on tavoite – salaperäisyydessään kiehtova ja houkuttavuudessaan suurinta elämässä. Lännessä idän uskontojen vaikutus on synnyttänyt Mindfulness-ilmiön, monenkirjavaa joogaa ja mitä kummallisempia yhden uskonasian kuppikuntia.

Ilmeisin ero uskonnollisissa harjoituksissa on psykoterapiaa lähestyvä malli Intiassa ja uskoon perustuva opetus lännessä ja islamissa. Alan Wattsin teos Psykoterapiaa idässä ja lännessä vertaili Freudin ja Jungin menetelmiä buddhalaisuuteen, ja siitä Kiinassa syntyneeseen ja Japaniin ja muihin Aasian maihin levinneeseen zen-buddhalaisuuteen. Siihen tässäkin teoksessa viitataan.

Yksittäisten opettajien oppeja käsitellään selkein perushuomioin, ja oman lukunsa ovat saaneet G.I. Gurdjieff, Jiddu Krishnamurti ja Osho Rajneesh. Näillä kaikilla on keskeisenä tavoitteena itseymmärrys, jonka kautta kehitys tapahtuu. Gurdjieff ja Rajneesh yhdistelevät traditiota mielekkäiksi harjoituksiksi, kun taas Krishnamurti neuvoo hylkäämään opit ja olemaan ”vain hereillä arjessa”. Pääsisältö on liki sama, ja vertautuu perusopetuksiin buddhalaisuuden monissa lahkoissa painotettuihin opetuksiin. Niiden yhteinen nimittäjä on egon rajat ylittävä henkinen kokemus.

Muista opettajista viitataan useasti Intian itsenäisyysliikkeen johtaja ja väkivallattoman vastarinnan kehittäjä Mahatma Gandhiin ja hindulaisen gurun Ramakrishnan pääopetuslapseen Swami Vivekanandaan, jonka luennot herättivät kovasti huomiota myös Yhdysvalloissa ja Euroopassa.

Väkivallattomuus

Äiti Amma on tunnettu länsimaissakin rakkauden sanomastaan ja sen levittämisestä halaamalla ihmisiä. Tämä menetelmä lienee katkolla pandemian vuoksi, mutta vaikutus ei. Taavi Kassila on suomalainen Amman oppilas ja hän on välittänyt gurunsa sanomaa kirjoissaan ja harjoituksissaan.

Väkivaltaa tutkittaessa on usein mainittu sen liittyvän huonoon itsetuntoon. Miksei koskaan käytetä käsitettä itsetuntemus? Termi viitannee länsimaisen tieteen noin sata vuotta sitten kokonaan hylkäämään menetelmään introspektio. Behaviorismin ympärille kehittyi psykologinen koulukunta, joka uskoi varteenotettavan psykologisen tiedon löytyvän pelkästään ihmistä tarkkailemalla. Tämä linjanveto on saattanut olla yksi väärimmistä ja vastuuttomimmista tieteessä, mutta ymmärrettävä siksi, että subjektiivisia mielenliikkeitä ei voi sellaisenaan lainkaan tutkia.

Ehkä tässä onkin pimeä alue, johon tiede ei pääse käsiksi mutta joka on jokaiselle yksittäiselle ihmiselle korvaamattoman tärkeä. Ehkä inhimillisen elämän peruskysymykset ratkeavat muilta ihmisiltä piilossa, jokaisen omissa mielenliikkeissä?

Pluralistinen koe: meditaatio on tie rauhaan

Kiinnostava on raporttimainen kuvaus meditaatiotilaisuudesta, jonka kirjoittaja on järjestänyt Tampereen Arboretumissa elokuussa 2018. Osallistujia on ollut monista lähtökohdista ja ikäryhmistä. Vastaanotto ja suhtautuminen oli vähintään rohkaisevaa.

”Rakensin pienen alttarin, jolle sijoitin henkisten opettajien kuvia: Marian ja Jeesuksen ikonit, kuvan Ammasta, Buddhan patsaan, Taran patsaan, Kuan Yinin kuvan, yhden Koraanin suuran ja Allahin nimen sekä kuvan sanskriitinkielisestä tavusta OM. Näiden keskelle laitoin palamaan suitsukkeen kunnioituksen ilmaukseksi.”

Näin kuvaa Karla Löfgren tapahtuman järjestelyjä. Onpa ihastuttava tapa rakentaa yhteinen hiljentyminen eri uskontojen rituaaleihin viitaten! Kuin rauhan kyyhkysten vapautusta taivaalle.

Kirjan alaotsikko ”utopia rauhasta uskontojen välillä” ei tämän tilaisuuden jälkeen ole enää pelkästään utopiaa.

Erkki Kiviniemi

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua