Maximilian Robespierren elämä ja perintö – radikaali johtaja Ranskan vallankumouksen keskellä

Kuva: Charles River Editions

Ranskan suuri vallankumous on aina inspiroinut tutkijoita ja kirjailijoita. Monta kertaa vallankumous on kulminoitunut vallankumouksen johtajiin, jotka antavat kasvot kumoukselle.

Life and Legacy of Maximilian Robespierre (2025) on e-kirja, joka on osa Ranskalaiset legendat -sarjaa. Sarjaa julkaisee Charles Rivers Editions, joka on digitaalinen kustantamo. Sen ideana on luoda mukaansatempaavaa, opettavaistakin sisältöä.

Maximilian de Robespierre (1758–1794) kiehtoo yhä yli kaksisataa vuotta kuolemansa jälkeen. Hänestä on tosin kirjoitettu suomen kielellä vain harvoja teoksia. Robespierreä on käsitelty suomenkielisenä vain joissain käännetyissä yleisesityksissä.

Robespierre-teoksessaan (suom. Lea Minkkinen; 1989) tutkija Alfred Manfred tutkii Robespierreä marxilaisen näkemyksen valossa. Myös Robespierren retoriikkaa on suomennettu osana vallankumouksia käsittelevää kirjallisuutta. Ranskan vallankumousta ja Robespierren vaiheita löytyy myös Octave Aubryn Ranskan suuri vallankumous -teossarjasta, jonka ovat suomentaneet Osmo Mäkeläinen ja Heikki Eskelinen.

Tulkinnat Robespierrestä vaihtelevat. Hänen merkitystään historiassa on tulkittu niin tyrannina, visionäärinä kuin sosiaalihistorian valossa. Monille Robespierre edustaa nykyaikaisen diktaattorin prototyyppiä, joka käyttää ideologiaa, jotta oikeuttaisi joukkoväkivallan.

* *

Kirjan johdanto alkaa Robespierren vahvalla retorisella, tunnetulla lauseella: ”Kansalaiset, halusitteko vallankumouksen ilman vallankumousta?”

Hän perusteli terrorin käyttöä välineenä ”hyveen” suojelemiseksi: ”Hyve ilman terroria on voimaton.”

Teoksessa on loistelias aikalaiskuvitus, joka havainnollistaa Robespierren vaiheita.

Teos etenee kronologisesti kuudessa laajemmassa alalukuihin jaetuissa luvuissa. Teksti seuraa vallankumouksen vaiheita, ja Robespierren roolia vallankumouksen kontekstissa aina syntymästä kuolemaan saakka.

Teos ottaa kantaa pääkohdittain Robespierren vaiheisiin vallankumouksellisena.

Robespierre syntyi Arrasissa vuonna 1758 perheeseen, jossa oli lakimiestaustaa. Hän siirtyi opiskelemaan Lycée Louis-le-Grandeen 11-vuotiaana, jossa hän opiskeli muun muassa lakia, latinaa, retoriikkaa ja kirjallisuutta.

Robespierre palasi Arrasiin 23-vuotiaana harjoittamaan lakimiehen ammattia; hän puolusti usein köyhiä. 25-vuotiaana hän alkoi lakimiehenä puhua valistuksen ihanteista ja ihmisoikeuksista Jean-Jacques Rousseaun vaikutuksesta. Vuonna 1789 hän otti vastaan tapauksen, jossa hän vastusti kuninkaan käyttämää lettre de cachet’ta, jolla kuka tahansa saatettiin heittää tyrmään tutkimatta käskystä. Kun kuningasvaltaa alettiin arvostella, Ludwig XVI suostui viimein 1600-luvulta käyttöönotetutun tavan vastaisesti kutsua säädyt koolle. Säätyjä ei ollut kutsuttu koolle 1600-luvun jälkeen. Kun Necker tuli hoitamaan valtion taloutta, sallittiin Ranskassa järjestötoimintaa ja jossain määrin julkisten mielipiteiden esittämistä.

Kun valtiopäivät kutsuttiiin koolle vuonna 1789, Robespierre valittiin mukaan kolmannen säädyn edustajana. Näiden tapahtumien myötä Robespierre pääsi Ranskan politiikkaan noin 30-vuotiaana.

Valtiopäivien koollekutsuminen 5.5.1789. Robespierre oli mukana kolmannen säädyn edustajana. J. M. Moreau Le Jaunen piirros. Kuva: Charles Rivers Editions

* *

Maximilien Robespierreltä on säilynyt suuri määrä puheita, artikkeleita sekä poliittisia kirjoituksia vallankumouksen aatteista, hyveistä, tasa-arvosta ja terrorista, ja teos avaakin nimeltä tärkeimpiä Robespierren kirjoituksista.

Teos tuo vain vähän esiin Robespierren taidokasta retoriikkaa, jota hän käytti kuningasvaltaa vastaan. Teos tosin mainitsee nimeltä tärkeimmät kirjoitukset.

Uutena puolena on pyritty tuomaan esiin unohdettuja faktoja ja seikkoja, joita ei ole aiemmin tiedetty. Teos on tyylillisesti yleiskielinen ja kronologinen ja etenee argumentoiden päähenkilöä.

Pallohuoneen vala, jota Robespierre todisti. Jacques-Louis Davidin piirros. Kuva: Charles Rivers Editions

Robespierren näkemys vapaudesta vallankumouksen näkökulmasta oli teoksen mukaan huomattavasti vinoutunut. Robespierre ei uskonut yksityisoikeuteen, joka voisi suojata kykyä vahingoittaa nuorta hallitusta; kirjeet ja henkilökohtaiset viestit, riippumatta siitä kenelle ne kuuluivat, olivat julkista tietoa. Hän kannatti myös selkeää huomiotta jättämistä salassapidon ja oikeuksien suhteen, kunhan se palveli vallankumousta.

Robespierren mukaan: ”Meidän on tukahdutettava tasavallan sisäiset ja ulkoiset viholliset tai kuoltava sen mukana.”

Robespierre piti merkittävimmän puheensa kuningas Ludwig XVI:n paettua; hän alkoi tuolloin kirjan mukaan käsittää menneensä liian pitkälle ja harkitsi paluuta takaisin lakimiehen työhön Arrasiin. Hänen poliittinen alamäkensä alkoi perustuslaillisen monarkian vastustamisesta.

Versaillesiin suuntautunut naisten marssi, jota kohtaan Robespierre tunsi sympatiaa. Tuntemattoman tekijän aikalaispiirros, Kuva: Charles Rivers Editions

Kun perustuslaki saatiin valmiiksi, Robespierre kaavaili paluuta takaisin Arrasiin, jossa hän voisi palata entiseen elämäänsä. Matkallaan maaseutualueen halki Robespierre huomasi vallankumouksen ottaneen uusia muotoja, joita ei enää helposti hallittaisi.

Kuninkaan vallan riistäminen oli aiheuttanut kansainvälisen kriisin. Myös hallinnon sisällä alkoi olla erimielisyyttä valtion asioista, mikä johti erinäisiin poliittisiin liittoumiin. Kun kuninkaan valta tuhoutui, valittiin pian vaaleilla uusi hallinto, johon pääsivät Pariisista Robespierre, Georges Danton ja Camille Desmoulins. Tuolloin syntyi uusia poliittisia ryhmiä, kuten Robespierren vastaiset girondistit.

Kuningas Ludwig XVI:n mestaus. Isidore Stanislas Helman. Kuva: Charles Rivers Edtitors

* *

Robespierre oli mukana laatimassa ihmisoikeuksien julistusta 26. elokuuta 1789. Hän oli myös seuraamassa naisten marssia Versaillesiin, ja tunsi myötätuntoa heitä kohtaan. Robespierre sai myös lehdistön tuen Camille Desmoulinsin kautta. Robespierre hyödynsi lehdistön apua, ja Camille Desmoulinsista tuli hänen hyvä ystävänsä. Myös lehdistön vapaus laajeni.

Vaikka monet uudet kansalliskonventin jäsenet ottivat erivapauksia, Robespierre pysyi ”lahjomattomana”.

Aikaisemmin kokoontuneesta Kansan ystävien seurasta tuli pian jakobiiniklubi. Kansan vaikutusvalta alkoi näkyä ympärillä teatterissa, oopperassa ja uskonnossa.

Robespierren vainoharhaisuus alkoi kumouksen edetessä pahentua ja pian näkyä. Vuonna 1790 hän ei uskonut perustuslailliseen monarkiaan, ja pian jakobiinit radikalisoituivat.

Pamfletit heikensivät vangittujen kuninkaallisten asemaa. Robespierre toteaa ymmärtäneensä kumousten keskellä, että oli laskenut liikkeelle voimia, joita ei enää voisi hallita:

”Jakobiineihin kohdistuu mielipiteen despotismi, jos syyttäjiäni on uskominen, jota voi pitää vain diktatuurin edelläkävijänä. Ensinnäkin en tiedä, mitä mielipiteen diktatuuri on, etenkään vapaiden ihmisten yhteiskunnassa.”

Pian alkoi ns. terrorin kausi, jolloin vallankumoushallitus päätti ryhtyä toimintaan valtion vihollisia vastaan.

Kun girondistit ja jakobiinit jakautuivat ja kun lopulta saatiin kokoon lakeja, alkoi useissa departementeissa ilmetä kapinoita uutta hallitusta kohtaan. Tuolloin tapahtui merkittävä veriteko, kun Jean-Paul Marat murhattiin, mistä girondistit hyötyivät. Jakobiinit jatkoivat kapinoiden tukahduttamista.

Robespierre toteaa terrorin kauden hallinnosta:

”Jos kansanhallinnon ominaisuus rauhan aikana on hyve, niin kansanhallinnon ominaisuus vallankumouksessa on samanaikaisesti hyve ja kauhu.”

Terrorin aikana useita vietiin giljotiinille ilman tarkempia tutkimuksia, jos vain oli näyttöä, että he vastustivat hallintoa. Monet alkoivat pelätä henkensä puolesta, ja lopulta Robespierre vangittiin. Robespierre totesi:

”Kuolema on kuolemattomuuden alku.”

Yhteenvetona teos kirjoittaa Robespierrestä, että hänen hallintonsa muodostui verisemmäksi kuin hänen alussa kohtaamiensa vastustajiensa toiminta.

Ranskan vallankumous on yksi mielenkiintoisimmista ja kirjallisuudessa eniten käsitellyimmistä historian vaiheista.

Life and Legacy of Maximilian Robespierre on ajankohtainen teos nykyajankin poliittisten konfliktien vuoksi.

Robespierren pidätys, 1794. Jean-Joseph-Francois Tassaert. Kuva: Charles Rivers Editions.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua