Kuvat: Meeri Koutaniemi / Johnny Kniga
KIRJAT | Punaisia päin on aidon tuntuinen elämäkerta ihmisestä, joka tiesi mitä halusi ja myös törmäsi välillä vaikeuksiin oman itsensä kanssa.
”Leinonen ei säästele itseään eikä selittele turhaan tekemisiään.”
ARVOSTELU
Marjo Leinonen & Tommi E. Virtanen: Punaisia päin
- Johnny Kniga, 2023
- 300 sivua.
Marjo Leinonen on persoona paitsi äänensä myös olemuksensa puolesta. Leinonen tiesi aina millaista musiikkia halusi esittää, kunhan vain löytäisi sopivat muusikot. Hän ei ollut poppari eikä hoppari vaan ehta bluesin esittäjä. Hallussa hänellä ovat olleet myös muut roots-musiikin ilmiöt.
Leinonen on kirjoittanut tarinat omasta elämästään yhdessä toimittaja, kirjailija Tommi E. Virtasen kanssa. Virtanen on ansioitunut jo aikaisemmin elämäkertojen kirjoittajana; hän on kirjoittanut muun muassa Jope Ruonansuusta ja Vexi Salmesta.
Marjo Leinonen syntyi Kajaanissa 14.12.1966, veli Markon kaksosena. Isä Taisto oli kajaanilainen teollisuuslaitoksen työntekijä ja palomies. Äiti aikoi kuvataiteilijaksi, mutta päätyi liikuntasihteeriksi ja uimaopettajaksi. Kaksosten lisäksi perheeseen kuului isosisko Pirjo.
Vuosia myöhemmin, taiteilijaelämään tarvittavia perustaitoja oppiessaan Marjo Leinonen muutti pois Kajaanista, täältä katsottuna kaukaisessa kaupungissa, jossa uskonto oli läsnä, mutta pelastajana toimivat vapaamieliset vanhemmat. Jo lapsena Marjo kävi näyttelemässä, laulamassa ja tanssimassa. Koulutusta viime mainittuun antoi myöhemmin Kuopio tanssii ja soi -festivaalin johtaja Jorma Uotinen.
Ensirakkaus lapsena oli teatteri. Leinonen onnistuikin pääsemään Kajaanin teatterin avustajaksi. Siellä hän tapasi ohjaaja Hannu Raatikaisen, joka luotti Leinosen taitoihin. Siitä seurasi aikuisenakin rooleja Raatikaisen ohjauksessa.
Punaisia päin (Johnny Kniga, 2023) etenee melkein kronologisessa järjestyksessä. Jonkun verran tarkennetaan tapahtuneita myöhemmin.
Leinosen ennakkoluulottomuus on aina vienyt häntä eteenpäin, niin konkreettisesti matkaillen kuin ammatillisesti, New Yorkin ja Lontoon ja muun Euroopan kautta Helsingin Punavuoreen.
Erikoisella ja persoonallisella äänellä varustettu Leinonen löysi joko pyydettäessä tai sattumalta muusikot, joilla oli samanlaiset musiikkimieltymykset sekä taitoa ja kokemusta musiikin tekijöinä ja tuottajina.
Ennakkoluulottomasta, mutta alussa hiukan arastelevasta Marjo Leinosesta tulee ”yksi jätkistä”, joka osaa laulaa. Melkein kaikki musiikin lieveilmiöt tulee koettua ja ihmissuhteissa sekoiltua, mutta kokemus kasvaa ja virheliikkeet vähenevät.
Leinonen ei säästele itseään eikä selittele turhaan tekemisiään. Se mitä tuli tehtyä ja koettua oli ja meni, sitten jatketaan eteenpäin. Ikä ja kokemukset antavat ja onneksi ottavat vain vähän.
* *
Bluesia Leinonen laulaa omalla persoonallisella tyylillään ja se puraisee niitä, joita musiikinlaji ylipäätään kiinnostaa. Tuossa kategoriassa Leinonen on naisten Suomen mestari.
The Balls oli se bändi, joka osasi, jota ihailtiin ja joka julkaisi levyjä säännöllisesti. Bändi oli koossa vuodesta 1989 vuoteen 2009, jolloin se vapaaehtoisesti lopetettiin. Ballsissa soittivat useat ajan taiturit, kuten Jimi Sero, Rane Raitsikka, Tipi Järvinen ja hetken myös Jukka Orma. Bändin antia oli myös avomies, rumpali Sami Vettenranta, jonka kanssa Leinoselle on 30 vuotta parisuhdetta ja yhteinen tytär
Popmusiikki ja muutkin kokeilut soivat myöhempien yhtyeiden kanssa tyylillä. Muista orkestereista levyjä ovat julkaisseet Huff’n’Puffin, Marjo Leinonen & BubliCans sekä 2000-luvulla Marjo Leinonen ja Viranomaiset.
Marjo Leinonen on näytellyt myös Mika Kaurismäen elokuvassa Zombie ja Kummitusjuna (1991). Hän sai roolisuorituksestaan sivuosa-Jussin ehdokkuuden. Näytteleminen elokuvassa oli Leinoselle hyvä kokemus. Hän tutustui Silu Seppälään ja Matti Pellonpäähän, joiden kanssa näytteleminen oli vaivatonta.
Teatterilavoilla Marjo Leinonen on esittänyt Janis Joplinia. Helsingin kaupunginteatterin musikaalissa Stand by Me hän oli mukana 32 esityksessä.
Punaisia päin on aidon tuntuinen elämäkerta ihmisestä, joka tiesi mitä halusi ja myös törmäsi välillä vaikeuksiin oman itsensä kanssa.
Maija Kääntä
* *
Äänestä meitä!
Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit äänestää meitä 2.11.2023 asti osoitteessa www.kulttuurigaala.fi/yleisoaanestys.
Suomi juhlii kulttuurin tekijöitä ja -tekoja Kulttuurigaalassa, jonka Yle TV1 lähettää suorana lähetyksenä 24.11.2023.
#kulttuurigaala #kulttuuri
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Romaani siitä, mitä on sota – arviossa Tommi Kinnusen Kaarna
KIRJAT | Kaarna on hyvin jäntevä ja tiivis romaani, jossa yhden perheen vaietut salaisuudet paljastuvat lukijalle kappale kappaleelta.
Aki Salmelan runoissa roinasta kasvaa pohdintoja ihmisyydestä – arviossa Epäsäännöllisiä kappaleita
KIRJAT | Aki Salmelan Epäsäännöllisissä kappaleissa aforistisuus ja ajalliset kerrostumat yhdistyvät lempeään huumoriin.
”Ehkä radikaaleinta on lempeys” – arviossa Anna-Riikka Carlsonin Rakas Eeva Kilpi
KIRJAT | Anna- Riikka Carlson kirjoittaa ystävyydestään Eeva Kilpeen kaunokirjallisessa tietokirjassa Rakas Eeva Kilpi. Kilven mukaan väsymys muuttaa ihmistä ja rikkoo ihmissuhteita.
Täydelliseksi dialogissa ei voi tulla koskaan, mutta oppia voi – arviossa Kai Alhasen Dialogikirja
KIRJAT | Dialogikirja on teos erityisesti dialogista kiinnostuneille ja sitä ohjaaville, kuten esimerkiksi tiiminvetäjille ja esihenkilöille, tai muuta ohjaustyötä tekeville.
