Maailmanpelastajan ei tarvitse jäädä yksin eikä polttaa itseään loppuun

Feministisen Mitä vittua? -podcastin Brigita Krasniqi ja Pazilaiti Simayijiang. Kuva: Jolanda Kerttuli

”Me olemme muuttaneet ja tulemme muuttamaan asioita vain olemalla olemassa. Me emme tee töitä muutoksen eteen, me olemme muutos”, toteaa nuori aktivisti Imraan Christian ja kiteyttää Eveliina Koskirannan ja Mari Uusivirran teoksen Vaikuta! Maailmanparantajien kirja keskeisen viestin.

Kirja dokumentoi ison nipun tämän hetken nuoria vaikuttajia ja aktivisteja. Mukana on väkeä Greta Thunbergin kaltaisista supertähdistä Tuure Boeliuksen kaltaisiin tunnettuihin suomalaisnimiin ja tuntemattomampiin aktivisteihin kotimaasta ja maailmalta. Koska väkeä on haalittu hyvin laajalla skaalalla, on luultavasti monelle mukana paljon uutta tietoa. Olisin tosin toivonut esiteltävien joukkoon edes yhden nuoren tutkijan ja pohdintaa tieteen ja aktivismin rajapinnoista.

Vaikuta! on selkeästi nuorille suunnattu. Se on kirjoitettu kepeään, mutkattomaan ja välillä jopa häiritsevän oppikirjamaiseen tyyliin. Samalla toki herää ajatus, että kun kirja on selvästi nuorille suunnattu ja sen tavoite on selkeästi enemmän innostaminen ja aktivoiminen kuin olla kirjallinen taideteos, onko tällainen suhteellisen perinteinen tietokirja paras keino kohderyhmän tavoittamiseen? Olisiko joku audiovisuaalinen kerronnan tapa ollut tehokkaampi?

Kirjan aktivistit esitellään silmiinpistävän kritiikittömään sävyyn. Kun esimerkiksi nuori aktivisti kertoo tehneensä työtä Red Bullin, Adidaksen ja Niken kaltaisten jättiyhtiöiden kanssa, olisi tämä ehkä kaivannut hiukan kriittistä analyysia touhun kestävyydestä. Joitakin muitakin vastaavanlaisia esimerkkejä kirjassa on.

Ylipäänsä kirja ei vedä paljoakaan eettisiä raja-aitoja vaan ottaa annettuna kunkin aktivistin tavoitteen ja toimien oikeellisuuden. Näin saa tehdä, mutta olisi ollut paljon mielenkiintoisempaa lukea vähän kriittisempää reflektointia. Kriittisempää analyysia olisi voinut tehdä lannistamatta ja masentamatta.

Mari Uusivirta ja Eveliina Koskinen. Kuva: Elias Lahtinen

Hienoa kirjassa on lukea useamman ihmisen kommentteja siitä, kuinka aktivistin ei välttämättä tarvitse omistaa koko elämäänsä aktivismille ja polttaa itseään täysin loppuun muutamassa kuukaudessa.

Myös kirjan epäjohdonmukaisuus aineistonhankinnassa häiritsee hiukan. Osaa kirjan aktivisteista on haastateltu, mutta osa esittelyistä on koottu journalistista jutuista, erilaisista muista julkaisuista ja somepäivityksistä. Jutut on kirjoitettu yhdenmukaiseen haastattelumaiseen asuun, vaikka osaa ihmisistä on suoraan kuultu, osaa ei. Eettinen puoli on epäilemättä mietitty, joten kyseessä on lähinnä tyylillinen ongelma.

Lähdeluettelo toki kirjan lopusta löytyy, mutta on hiukan rasittava useassa kohtaa mennä sitä selailemaan hahmottaakseen, mistä mikäkin kohta on ammennettu. Usein toki mainitaan, että “sanoo siinä ja siinä julkaisussa”, mutta on vaikea pysyä koko ajan niin tarkkaavaisena, ettei epäselvyyttä lähteistä välillä syntyisi. Muuten kysymys ei kenties olisi niin merkittävä, mutta jos Vaikuta! ei ole tarkoitettu vain kuorolle saarnaamiseksi, niin sitä tullaan lukemaan myös kuin piru raamattua.

Kirjoittajat osaavat kyllä asiansa. Teos on helppolukuinen, välillä hauska ja vielä useammin koskettava. Jokaisen luvun päätteeksi tuleva “Mitä voimme oppia tältä aktivistilta” -osio ja loppupuolen tiekartta tehokkaaseen aktivismiin voivat tuntua alleviivaavilta, mutta ovat todennäköisesti tehokkaita. Kirja todella antaa kokemattomalle, mutta vihaiselle nuorelle välineitä tehdä jotain.

Luultavasti kirjan lukija on jostain lapsuuden ja nuoruuden välillä keikkuvasta vähän alle 30-vuotiaaseen oleva, vaikuttamisen paikkaa ja tilaa etsivä nuori. Tämän kirjan mittavan aktivistikattauksen anti on vähintään se, että lukija huomaa, ettei ole yksin. Se on arvokasta.

Pasi Huttunen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua