Kuvat: Lisa Blaschke / Hertta Kustannus
KIRJAT | Hälytystila avaa Martha Wellsin Murhabotin päiväkirjat -kirjasarjan. Sen pääosassa on lukijat hurmannut ihmisiä vieroksuva ja töitä välttelevä Murhabotti.
”Kepeän scifisarjan huumori on tummanpuhuvaa ja lämminhenkistä.”
ARVOSTELU
Martha Wells: Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1
- Suomentanut Mika Kivimäki.
- Hertta Kustannus, 2023.
- 191 sivua.
Kun uusi Hertta Kustannus julkisti ensimmäisen kuvastonsa, Instagramissa iloittiin. Useampikin kirjoista herätti ihastusta, mutta erityisesti kiinnostuin Martha Wellsin Murhabotin päiväkirjat -sarjan vastaanotosta. Sarja oli minulle ennestään ihan tuntematon.
Vuonna 1964 syntynyt Wells on pitkän linjan scifi- ja fantasiakirjoittaja, joka julkaisi esikoisteoksensa The Element of Fire vuonna 1993. Wells ehti kerätä palkintokaappiinsa ehdokkuuksia aiemminkin, muun muassa parhaan romaanin Nebula-palkinnon ehdokkuuden, mutta varsinaisesti palkintohanat aukesivat Murhabottien myötä.
Tämä sarjan ensimmäinen osa voitti parhaan novellan eli pienoisromaanin Hugon, Locuksen ja Nebulan ja lisäksi Alex-palkinnon. Sarjan muutkin osat ovat voittaneet palkintoja ja vuonna 2021 sarja sai parhaan sarjan Hugo-palkinnon. Hugo, Locus ja Nebula ovat scifi- ja fantasiakirjallisuuden tärkeimpiä palkintoja, joten saavutus on komea. Sarjassa on toistaiseksi ilmestynyt viisi pienoisromaania, yksi täyspitkä romaani ja pari novellia. Seuraava osa tulee englanniksi loppuvuodesta 2023.
Sarja kertoo Murhabotista, joka on nimensä mukaisesti tappamiseen suunniteltu turvallisuusandroidi. Ulkoasultaan se on ihmismäinen ja siinä on biologisiakin osia. Tällainen robotti on otettava mukaan avaruusmatkoille ihmisten turvaksi ja niissä hommissa Murhabottikin on: hän on kaukaiselle planeetalle lähetetyn tutkimusryhmän mukana.
Oikeastaan Murhabotti ei välitä ihmisistä. Hän on onnistunut hakkeroimaan oman hallintamoduulinsa ja on ladannut muistinsa täyteen saippuasarjoja. Murhabotti oikeastaan haluaisi katsella niitä ja välttelee ihmisten kanssa toimimista. Tutkijat joutuvat kuitenkin vaikeuksiin, sillä joku haluaa pahaa tutkimusryhmälle, ja Murhabotin on puolustettava ihmisiä, koska se on hänen työnsä.
Hälytystilan (Hertta, 2023) tarina on tosiaan pienoisromaanimittainen. Kirja on 190-sivuinen, mutta sen verran väljästi taitettu, että sen lukee nopeasti. Niinpä tarinakin etenee vauhdilla, eikä suotta aikaile käänteissään. Nopeus on valttia, sillä itse tarinassa ei ole mitään kovin ihmeellistä. Se on hauska ja jännittävä pieni seikkailu, jonka Martha Wells kertoo näppärästi, sujuvasti ja mustan huumorin sävyttämänä. Suomennoksesta vastaa kokenut fantasian ja scifin suomentaja Mika Kivimäki, joka on tehnyt hyvää työtä.
* *
Se ihmeellinen puoli tässä tarinassa on itse Murhabotti. Hän on erittäin vastahakoinen sankari, joka ei haluaisi näyttää naamaansa ihmisille ja käyttäytyy erittäin ujosti ja introvertisti. Kovaotteisten ja kaikkeen kykenevien scifisankarien joukossa sellainen on virkistävää. Moni kirjojen ystävä suhtautuu itse ihmisiin epäluuloisesti, joten mikäpä sen mukavampaa kuin välillä kohdata sellaisia päähenkilöitä tarinoissa, joissa sellaista ei useinkaan näe. Murhabotti on myös hauskasti tietoinen siitä, miten kehnoa työtä hän on ja suhtautuu omistajayhtiöönsä ivallisesti ja työhönsä välinpitämättömästi.
”Tunnustuksen aika: minä en oikeastaan tiedä, missä olemme. Tutkimuspaketissa on, tai ainakin pitäisi olla, planeetan täydellinen satelliittikartta. Sen avulla ihmiset päättivät, missä tehdä tutkimuksensa. En ollut vielä katsonut karttoja, olin hädin tuskin vilkaissut koko tutkimuspakettia. Pitää sanoa puolustuksekseni, että olimme olleet täällä kaksikymmentäkaksi planetaarista vuorokautta, eikä minun ollut tarvinnut tehdä muuta kuin seisoskella ympäriinsä katselemassa, kuinka ihmiset skannasivat tai ottivat näytteitä maaperästä, kivistä, vedestä ja lehdistä. Asiassa ei ollut hätäisyyden tunnetta. Olette myös saattaneet panna merkille, että minua ei oikeastaan kiinnosta.”
Sarjaa on siis Hertta Kustannukselle mukavasti suomennettavaksi ja Wells kirjoittaa vielä lisää. Kakkososa Artifical Condition onkin tulossa jo syksyllä nimellä Keinotekoinen olotila. Minä aion sen ehdottomasti lukea, sillä tämän yhden tarinan perusteella olen jo Murhabotin faniklubin jäsen.
Mikko Saari
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Neonkaupunki-fantasiatrilogian päätösosa jää hiukan sekavaksi – arviossa Luutivoli
KIRJAT | Susanna Hynynen ja Dess Terentjeva ovat luoneet hienon slaavilaisfantasian, mutta sen kliimaksi kompastelee langanpätkiinsä.
Punaisten pako päättyi Lahden edustalle vappuna 1918 – arviossa Tuomas Hopun Tien päällä Lahti
KIRJAT | Tuomas Hoppu huipentaa kirjasarjansa Suomen sisällissodasta. Matkan varrella tuhottiin Vesilahti perusteellisemmin kuin mikään muu kunta sodan aikana.
Romaani täynnä tapahtumia ja historiaa – arviossa Kahdeksas elämä (Brilkalle) osa 1
KIRJAT | Nino Haratishvilin romaani kertoo ihmisistä Georgian sosialistisessa neuvostotasavallassa; jotkut se heitti vallan huipulle, toiset vankityrmiin ja kuolemaan.
Poika joka huusi sutta – arvioitavana Louise Pennyn Pedon mieli
KIRJAT | Rikoskomisario Armand Gamachesta kertovan Three Pines -dekkarisarjan yhdestoista osa on luotettavaa laatua moneen kertaan palkitulta Louise Pennyltä.
