Kuvat: Sara Mac Key / WSOY
KIRJAT | Ruotsinsuomalaisen Susanna Alakosken historiallinen sarja suomalaisista työläisnaisista sekä Suomen ja maailman historiasta on saanut toisen osansa.
”Lontoon tytössä ajasta, ilmiöistä ja maailmasta kertominen menevät harmittavalla tavalla henkilöiden ja heidän tarinoidensa edelle.”
ARVOSTELU
Susanna Alakoski: Lontoon tyttö
- Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom.
- WSOY, 2022.
- 368 sivua.
- Äänikirjan lukija Krista Kosonen.
Ruotsinsuomalaisen Susanna Alakosken neliosaiseksi kaavailtu historiallinen sarja suomalaisista työläisnaisista sekä Suomen ja maailman historiasta on saanut toisen osansa. Lontoon tyttö (WSOY, 2022) jatkaa saman suvun tarinaa, minkä Pumpulienkeli (2021; lue arvio täältä) aloitti.
Kirjan päähenkilö Greta tulee 1950-luvulla nuorena naisena Tukholmaan, missä tutustuu aivan erilaiseen maailmaan kuin kotikaupunkinsa Vaasa. On suomalaisten tanssia, luvattomia sikiönlähdetyksiä, uudenlaisia hampurilaisbaareja ja työpaikkoja niin paljon, että vaikka joka päivä voisi vaihtaa. Gretalle ei mikään riitä, hän halajaa suurempiin ympyröihin ja lähtee Lontooseen.
Muun muassa Gretan kirjeiden kautta tarinassa kulkevat myös Pumpulienkelin päähenkilö, Gretan äiti Hilda, sekä veli Jonni. Yhteys Suomeen säilyy, mutta takaisin Greta ei kaipaa ja kammoksuu ajatustakin kaikesta tehdastyötä muistuttavasta.
Greta päätyy kotiapulaiseksi hienoon ja hyvään perheeseen, jonka luona tapaa kuuluisuuksia, kuulee kulturelleja keskusteluita ja oppii englantia kuin vettä vaan. Jokin Lontoon-jaksossa jättää tämän viisivuotiskauden kuitenkin kovin kaukaiseksi; Greta on kuin fiiniin leikkimökkiin laitettu nukke, joka tulee aikansa leikittyään ulos, avioituu yhtäkkiä ja menee kuin meneekin tehtaaseen töihin pohjoisessa Ruotsissa. Lukija ei koskaan saa tietää, kuka Greta on ja mitä hän ajattelee, mikä häntä ohjaa, miksi hän teki nämä valinnat; Greta jää irtonaiseksi ihmiseksi, joka ei kosketa millään lailla.
Lontoon tytön jälkisanoissa kirjailija Susanna Alakoski toteaa, että on jälleen etsinyt paljon tietoa ja myös löytänyt sitä paljon niin kuvina kuin teksteinäkin. Kirjailija on myös uuttera tutkija, mikä kävi ilmi jo neliosaiseksi suunnitellun sarjan ensimmäisessä osassa Pumpulienkeli.
Lontoon tytössä ajasta, ilmiöistä ja maailmasta kertominen menevät kuitenkin harmittavalla tavalla henkilöiden ja heidän tarinoidensa edelle. Sekä Greta että veljensä Jonni ay-urineen ja naisjuttuineen jäävät kovin ohuiksi. Sen vuoksi myös Gretan huolet maailmanpolitiikan polttavista aiheista, maahanmuutosta tai tekstiiliteollisuuden kehittymisestä eivät ankkuroidu mihinkään eivätkä tunnu uskottavilta.
Parhaiten tässäkin teoksessa omasta ajastaan kertoo Gretan äiti, nyt jo iällä oleva leskirouva, Hilda. Tämä on lämmin ja uskottava sekä surussaan että rakkauden kaipuussaan, vanhetessaan työläisnaisesta eläkeläiseksi ja tyytyessään lopulta kissan tarjoamaan rakkauteen.
Tässäkin osassa suomentaja Sirkka–Liisa Sjöblom tekee tarkkaa työtä ja tarjoaa hienosti soljuvaa suomen kieltä.
Kaksi osaa sarjasta on edelleen vielä tulossa. Vielä kaikki ehtii muuttua tästä pienoisesta pettymyksestä huolimatta!
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kiintoisa näkymä sotien välisen ajan Helsinkiin ja sen värikkäisiin kulttuuripiireihin – arviossa Tanna Elon Taru Minervasta
KIRJAT | Tanna Elo rakentaa romaaninsa päähenkilöistä Valmasta ja Paavosta hienovireiset ja uskottavat kuvaukset, lämmöllä.
Liberaaliälykkö laittaa maantiedon myytit päreiksi, ja Suomikin saa osansa – arviossa Paul Richardsonin Maantieteen myytit
KIRJAT | Onko Trumpin seinällä mittasuhteet vääristävä Mercatorin maailmankartta? Siinä Grönlanti on Afrikan kokoinen eli yli kymmenen kertaa kokoaan suurempi.
Hyvänmielen lätkäromanssi nuorille ja miksei vanhemmillekin – arviossa Annukka Salaman Sulamispiste
KIRJAT | Ylöjärveläinen Oliver hiihtää kilpaa, mutta hänen todellinen intohimonsa on jääkiekko, jota poika harjoittelee salaa läheisen avolouhoksen jäällä.
Kommunistinen diktatuuri murskasi surutta parhaitaan – arviossa Elina Kahlan Gulagin viisas
KIRJAT | Gulagin viisas on Elina Kahlan teoksen päähenkilö Pavel Florenski, kommunistisen terrorin uhri. Mies yhdisti tieteen, taiteen ja uskon, mutta se oli Neuvostoliitolle liikaa.