Kuvat: Kieran Coatman / S&S
KIRJAT | Aleppon mehiläistarhuri -romaanilla vaikutuksen tehneen Christy Lefterin uusi romaani on kauniisti kirjoitettu, mutta jää hötöksi sanahelinäksi, josta puuttuu henki.
”Toivotaan, että tämä on vasta harjoituskappale, sillä kyky tarinankerrontaan Lefterillä kyllä on.”
ARVOSTELU
Christy Lefteri: Laululinnut
- Suomentanut Leena Ojalatva.
- Kustantamo S&S, 2022.
- 230 sivua.
Lukemattomat srilankalaiset, thaimaalaiset, filippiiniläiset ja vietnamilaiset naiset jättävät joka vuosi kotinsa ja lapsensa ja lähtevät huolehtimaan toisten ihmisten kodeista ja perheistä voidakseen taata omille rakkailleen paremman tulevaisuuden. Erityisen paljon heitä on Lähi-idässä, mutta onhan heitä hoiva-alalla ja kotiapulaisina myös Suomessa.
Ainakin Lähi-idässä välitysfirmat pakottavat naiset usein vuosien velkavankeuteen kiskoessaan tuhansien eurojen palkkioita työpaikkaa vastaan. Usein heiltä takavarikoidaan myös passit. Kotiapulaisten palkat ovat pieniä ja työajat pitkiä; monille ainoa vapaa aika on sunnuntaiaamu. Videopuhelut kotiin pitävät heidät omien lasten elämässä kiinni.
Näiden naisten tragedioihin kyproslainen Christy Lefteri paneutuu kotisaarelleen sijoittuvassa romaanissaan Laululinnut (S&S, 2022). Nisha on Sri Lankasta ja on asunut Kyproksessa yhdeksän vuotta, kasvattanut työnantajansa tytärtä pienestä pitäen. Yiannis on talouslaman myötä menettänyt hyvän elämänsä rahoitusmaailmassa ja hankkii nyt elantoaan kielletyin keinoin salametsästyksellä. Romaani kiertyy näiden kahden sekä Nishan työnantajan Petran ympärille.
Tärkeitä teemoja
Romaanin teemoina ovat rakkaus, kaipaus ja se, miten ihminen voi katsoa toisen ohi vuodesta toiseen, vaikka toinen on aivan lähellä.
Lefterin viime vuonna ilmestynyt Aleppon mehiläistarhuri pakotti katsomaan pakolaisuutta silmiin ja vaikka se sattui, romaani on upea. Laululinnut myös hyvin kauniisti kirjoitettu, mutta jää hötöksi sanahelinäksi, josta puuttuu henki.
Nämä siirtotyöläiset ja heidän kohtelunsa on tärkeä teema, jonka soisi saavan enemmänkin huomiota. Toivotaan, että tämä on vasta harjoituskappale, sillä kyky tarinankerrontaan Lefterillä kyllä on.
Äänikirjassa ärsytti taas kerran huolimattomuus nimien lausumisessa. Olisi kohtuullista selvittää, että kreikkalainen Yiannis on lausuttuna ”Jannis” eikä ”Jaanis”, mutta valitettavasti vähänkin vieraammissa kielissä lukijat menevät ilmeisesti arvailujen pohjalta.
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Mikko Hautalan analyysi maailmasta on omaa luokkaansa sillä hän tuntee historian ja nykyhetken – arviossa Sotaa ja rauhaa
KIRJAT | Niin Washingtonissa, Moskovassa kuin Ukrainassakin palvelleen diplomaatin teos on suositeltavaa luettavaa jokaiselle maailmanpoliitiikkaa seuraavalle.
”Ihanan maksimaalinen” – Harri Henttisestä kasvoi Vesilahden kirkkoherra ja nyt jo puolen Suomen tuntema KirkkoHarri
KIRJAT | Miia Siistonen näyttää, miten julkkiselämäkerta kirjoitetaan oikein: vetävästi, humoristisesti, kohdetta silottelematta mutta häntä kunnioittaen ja avaten ajattelun rajoja.
Niilo Teerijoki muistelee kansakoulunopettajan uraansa Aunuksen Karjalassa – arviossa Uskon ja toivon aikoja
KIRJAT | Kotiseutuneuvoksen puolen vuosisadan takaisissa käsikirjoituksissa kuvataan kolmea kouluvuotta Itä-Karjalan kylissä loppusyksystä 1941 kesään 1944.
Sotiminen Israelissa vaikuttaa siltä kuin sen pitäisi kuulua päivittäiseen uutisannokseen – arviossa Hannu Juusolan Israelin historia
KIRJAT | Maailmanyhteisö on neuvoton, kun ne, joilla on aseita ja voimaa takanaan, tekevät mitä lystäävät. Siksi Hannu Juusolan tuntevat kaikki ajankohtaislähetyksiä seuraavat tv-katsojat.
