Kunnianosoitus niille, jotka selvisivät hengissä kertomaan ja todistamaan – arviossa Philippe Sandsin Paluu Lembergiin

Kuvat: Teos

Luettuani Philippe Sandsin kirjan sen ilmestyttyä vuonna 2016 (alkuteos East West Street: On the Origins of Genocide and Crimes against Humanity) osasin jotenkin sijoittaa Lvivin kaupungin nykyisen Ukrainan alueelle, vaikka sen historia jotenkin tuntui historian kautta enemmän linkittyvän Puolaan tai Habsburgien monarkiaan. Nyttemmin tuo onneton länsiukrainalainen kaupunki on Venäjän hyökkäyssodan ja raketti-iskujen myötä jatkuvasti uutisotsikoissa.

Vuosien 1914 ja 1945 välisenä aikana Lviv vaihtoi omistajaa kahdeksan kertaa: Itävallalta Venäjälle, takaisin Itävallalle, sitten lyhyeksi aikaa Länsi-Ukrainan kansantasavallalle, jonka jälkeen Puolalle, sitten Neuvostoliitolle, sitten Saksalle, takaisin Neuvostoliitolle ja lopulta Ukrainalle. Myös nimi vaihtui: Lemberg, Lvov, Lwów, Lviv – saksaksi, venäjäksi, puolaksi, ukrainaksi.

Lvivin historia on syytä tuntea – ja Philippe Sandsin Paluu Lembergiin (suom. Titia Schuurman; Teos 2023) on siihen loistava opas – jotta sen merkitys eurooppalaisen historian keskeisenä solmukohtana avautuisi. Niin moneksi on tuo kaupunki joutunut aikojen myötä muuntumaan: habsburgilaisesta idyllisestä provinssipääkaupungista ja yliopistokaupungista julmien pogromien näyttämöksi, sitten Galitsian natsihallinnon pääkaupungiksi, sitten Neuvostoliiton läntisimmäksi suurkaupungiksi ja lopulta ukrainalaiseksi kulttuurikaupungiksi – ja jälleen sodan näyttämöksi.

Mitä todella tapahtui – muistamisen vaikeus

Philippe Sands (s. 1960) on brittiläinen ihmisoikeusjuristi, joka toimii asianajajana ja oikeustieteen professorina University College Londonissa. Sandsin äidinpuoleinen juutalaistaustainen suku on kotoisin Lvivistä. Luentomatka Lviviin kannusti Sandsia selvittämään holokaustin välttäneiden isovanhempiensa tarinaa, nämä kun eivät sodanaikaisista tai sitä edeltävistä ajoista halunneet kertoa.

”Eivät meille kummittele vainajat, vaan ne aukot, joita muiden ihmisten salaisuudet ovat meihin jättäneet.” Tämän psykoanalyytikko Nicolas Abrahamin mietteen on Sands valinnut kirjansa toiseksi motoksi, ja osuvasti kyllä. Näitä aukkoja Sands ryhtyy selvittämään. Lviviin/Lembergiin johtavat paitsi Sandsin oman suvun kohtalot myös kansainvälisen oikeuden nimimiehiin lukeutuvien Hersch Lauterpachtin (s.1897) ja Rafael Lemkinin (s. 1900) sekä heidän sukulaistensa kohtalot. Eivätkä useimmat näistä kohtaloista olleet onnellisia.

Sands onnistuu lopulta rekonstruoimaan isovanhempiensa ja äitinsä selviytymisen – sekä holokaustissa menehtyneiden lukuisten sukulaisten järkyttävät kohtalot. Tämä vaatii valtavan määrän arkistojen penkomista eri puolilla Eurooppaa, eloonjääneiden ja heidän jälkeläistensä haastatteluja samoin kuin vanhojen kirjeiden, valokuvien ja muun muistoaineiston tutkimista. Sands kirjoittaa peribrittiläiseen asialliseen no-nonsense-tyyliin, mutta hienovaraisen hellästi ja arvostavasti hän kertoo kohtaamisistaan niiden aikalaisten kanssa, jotka selvisivät hengissä.

Kansainvälisen oikeuden uranuurtajia

Lembergin/Lwówin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta oli Hersch Lauterpachtin ja Rafael Lemkinin yhteinen opinahjo – he eivät tosin opiskelleet siellä samanaikaisesti. Sands kulkee näiden nykyaikaisen kansainvälisen oikeuden uranuurtajien elämäntarinoiden jäljillä samalla perinpohjaisuudella ja innolla kuin omien isovanhempiensa kohdalla. Molempien kohtalona oli juutalaisuuden vuoksi joutua pakenemaan kotimaastaan, Lauterpachtin päätyessä oikeustieteen professoriksi Englantiin ja Lemkinin sekalaisiin oikeustieteen tutkimustehtäviin Yhdysvaltoihin.

Miesten tiet risteävät lopulta Nürnbergin sotarikostuomioistuimessa, kuitenkin ilman, että he toisiaan tapaavat. Lauterpacht oli kehittänyt oikeudellisen käsitteen ”rikos ihmisyyttä vastaan”, joka perustuu yksilön oikeuksien puolustamiseen: kansainvälisellä yhteisöllä on oikeus puolustaa ihmisoikeuksia silloin, kun valtio niitä polkee. Lemkin puolestaan korosti, että yksilöt joutuivat vainon ja väkivallan kohteeksi juuri sen takia, että he olivat tietyn ryhmän jäseniä. Tästä hän johti käsitteen ”kansanmurha”.

Lakimiehiä Nürnbergissä

Nürnbergin oikeudenkäynnissä hirttotuomion sai muiden pääsyytettyjen tavoin Hans Frank, Hitlerin pääjuristi, joka itsevaltiaan tavoin toimi koko miehitetyn Puolan kenraalikuvernöörinä Krakovassa 1939–1945 ja hallitsi sieltä käsin myös Galitsiaa ja Lembergiä.

Oikeudenkäynnissä käytettiin autenttisena todistusaineistona Frankin yksityiskohtaista 38 niteen päiväkirja-aineistoa. Syyttäjille se oli todellinen kultakaivos: ”Heistä on päästävä eroon. Sen vuoksi minä lähden juutalaisasioissa siitä oletuksesta, että juutalaiset katoavat.” Tämä oli vain yksi päiväkirjasta löytyneistä merkinnöistä, jotka todistivat Frankin vastuusta myös Lauterpachtin ja Lemkinin sukulaisten ja ystävien menehtymisestä holokaustissa.

Nürnbergissä Lauterpachtin linjaus voitti, syytteet ja tuomiot perustuivat siihen, että natsijohtajien toimet olivat käsittäneet rikoksia ihmisyyttä vastaan. Tosin kansanmurha Lemkinin lohdutukseksi mainittiin muutamissa oikeudenkäynnin puheenvuoroissa. Kansainvälisen oikeuden peruskäsite kansanmurhasta tuli vasta 1950-luvun alkupuolella, ei vähiten Lemkinin ponnistelujen tuloksena.

Omassa luokassaan tietokirjana

Sandsin kirja on monella tapaa aivan omassa luokassaan tietokirjana. Se on kunnianosoitus kaupungille, joka läpi väkivaltaisen historian on pystynyt ylläpitämään eurooppalaisen sivistyksen ja kulttuurin perintöä. Se on kunnianosoitus niille menetetyille ihmishengille, jota toinen maailmansota ja sitä edeltävät tapahtumat veivät Euroopassa ja myös Lembergissä. Näihin kuuluvat myös Sandsin omat samoin kuin Lauterpachtin ja Lemkinin sukulaiset.

Mutta se on myös kunnianosoitus niille, jotka selvisivät hengissä kertomaan ja todistamaan. Monien kohdalla kertominen on vaikeaa ja muistot on helpompi kätkeä pois mielestä. Sands on sinnikkäällä uurastuksellaan ja empatiallaan onnistunut täyttämään monia kipeitä henkilöhistorian aukkoja.  Tämä on hänelle henkilökohtaisestikin ollut tärkeää. Selvitystyön intensiteetti, kirjan tunnelma ja käänteet ovat tältä osin kuin dekkaritarinasta.

Oikeushistorian näkökulmasta kirja sisältää perusteellisen selvityksen kansainvälisen rikosoikeuden keskeisten käsitteiden syntyhistoriasta. Lauterpacht ja Lemkin eivät tiettävästi koskaan tavanneet toisiaan, mutta heidän elämäntyönsä risteyskohtana Nürnbergin oikeudenkäynti muodosti perustan sille kansainvälisen oikeuden kehitykselle, joka sittemmin johti Kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamiseen vuonna 1998.

Sands kirjoittaa selkeästi ja mukaansatempaavasti. Tätä tukee Titia Schuurmanin taiten ja tyylillä tekemä suomennos. Kirjan lukijaystävällisyyttä lisää myös kirja rakenne: kymmenen keskeisten henkilöiden ympärille rakennettua pääjaksoa sekä 158 lyhyttä lukua. Harvinaiset valokuvat, mittava viiteaineisto, kartat sekä henkilöhakemisto palvelevat myös lukijaa mainiosti. Erityismaininnan annan kustantajalle kirjan lukijaystävällisyydestä: ulkoasusta, kirjasinkoosta sekä jämäkästä käteen sopivuudesta.

Jukka Ahtela

* *

Kulttuurigaala lähestyy!

Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit kannustaa meitä kotisohvalta käsin Ylen suorassa lähetyksessä perjantaina 24.11.2023!

#kulttuurigaala #kulttuuri 

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua