Kuvat: Veikko Somerpuro / Atena
KIRJAT | Jokainen joskus ulkomailla asunut löytää romaanista paljon tuttua, ja vaikka sellaista kokemusta ei olisikaan, Soudakova kertoo ne tunteet hyvin ja kaikille ymmärrettäviksi.
”Varjele varjoani on yksi niistä kirjoista, joiden ei soisi loppuvan.”
ARVOSTELU
Anna Soudakova: Varjele varjoani
- Atena, 2022.
- 300 sivua.
Anna Soudakovan Varjele varjoani (Atena, 2022) alkaa 1980-luvulta ja nostalgisesti leningardilaisesta kommunalkasta, eli suuresta asunnosta, johon on majoitettu useita perheitä ja yksittäisiä ihmisiä. Kaikilla on yksi huone eikä elämä moisessa ahtaudessa voi olla kovinkaan mukavaa, mutta sellaisena siitä on kaunista lukea. Keittiön nimi on Omenapuutarha, koska sen seinät on koristeltu rehevillä hedelmillä. Jokaisella ihmisellä on oma tarinansa, ja vaikka ajat ovat rankat, ihmiset selviytyvät yhdessä.
Oman alansa huippuosaaja, geotieteilijä Georgi, tuo kommunalkaan tuoreen vaimonsa Veran ja pian perheeseen syntyy tytär Nina. Pieni perhe asuu pientä huonettaan samalla, kun Neuvostoliitto alkaa olla henkitoreissaan ja maailma ympärillä muuttua.
Kun presidentti Mauno Koivisto lupasi 1990-luvulla inkeriläisille uuden kodin Suomessa, myös Vera, Georgi ja Nina jättivät synnyinmaansa ja muuttivat maahan, joka tarjosi heille uutta elämää. Kuten maahanmuuttajaperheissä usein, Ninasta tulee perheen ”pää”, koska hän oppii nopeimmin kielen, pystyy tulkkaamaan vanhemmilleen, sutviutuu muiden sekaan, ei erotu, on kuin muutkin. Tai siltä se aluksi näyttää, vaikkei olekaan niin. Ylisukupolviset traumat entisestä elämästä ovat yksi romaanin teemoista.
Jokainen joskus ulkomailla asunut löytää romaanista paljon tuttua, ja vaikka sellaista kokemusta ei olisikaan, Soudakova kertoo ne tunteet hyvin ja kaikille ymmärrettäviksi. Kun on kerran lähtenyt kotimaastaan, on aina poissa jostakin eikä sitä aukkoa pysty paikkaamaan millään. Ei sopeutumisella, ei kotoutumisella. Vielä vähemmän sitten, kun entisen elämän ammatti tai asema ei uudessa elämässä olekaan mitään ja on nöyrryttävä yhteiskunnan tukiin. Tämän omanlaisensa irtolaisuuden kuvaamisessa Soudakova on mestari.
Varjele varjoani on alusta loppuun asti kauniisti ja taiten kirjoitettu romaani – yksi niistä kirjoista, joiden ei soisi loppuvan.
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Anne Vuori-Kemilä rivit soljuvat rauhallisesti, ilman ylimääräisiä ponnisteluja – arviossa Kaikki valo mitä täällä on
KIRJAT | Anne Vuori-Kemilän runokokoelma on ehjä kokonaisuus, jossa yhdistyvät havaintojen tarkkuus, hiottu mutta luonteva ilmaisu sekä vahva inhimillinen lämpö ja läsnäolo.
Tapahtuminen on pelkkä harhautus – arvosteltavana Markku Paasosen Rikospaikka / Ilmestyskirja
KIRJAT | Palkitun kirjailijan runoproosateos hämmentää ja huvittaa viedessään lukijan kahdelle erilaiselle matkalle. Luvassa on rikospaikkatutkimusta ja eskatologisia näkyjä.
”Maa muistaa kaiken” – arviossa Hanna-Riikka Kuisman Maaperä
KIRJAT | Hanna-Riikka Kuisma osaa kuvata yhteiskunnan rakenteita ja marginaalissa eläviä ihmisiä ja heidän yhteyksiään uskottavasti.
Kirjallista nuorallakävelyä Ian McEwanin tapaan – arviossa Mitä voimme tietää
KIRJAT | Mitä voimme tietää on ajatuksellisesti palkitsevaa, eleganttia tarinankerrontaa, joka kestää vaivatta useamman lukukerran.