Kukkulan tyttö, teollisuusslummin täti – Elena Ferranten maailmojen törmäys romaanissa Aikuisten valheellinen elämä

Kaksitoistavuotiaan Giovannan elämä muuttuu täysin, kun hänen isänsä sanoo Giovannan olevan aivan kuin Vittoria. Isän siskon nimi, Vittoria, on Giovannan vanhempien keskusteluissa aina tarkoittanut jotain huonoa ja rumaa. Tätiään Giovanna ei ole koskaan tavannut, mutta päättää ottaa selville, millainen tämä huono nainen on. Hän lähtee Napolin ylemmän keskiluokan, sivistyneiden ihmisten asuttamalta kukkulalta alas, roskaiselle teollisuusalueelle, missä Vittoria asuu.

Hurja ja vahvalla Napolin murteella härskejä puhuva Vittoria muodostuu Giovannalle tavaksi kapinoida vanhempiaan vastaan. Siihen asti Giovannan palvomat vanhemmat alkavat osoittautua joksikin muuksi kuin ovat esittäneet, ja heidän avioliittonsa on pian palasina. Giovanna alkaa uppoutua Vittorian maailmaan, vaikka Vittoria vuoroin kannustaa häntä, vuoroin pilkkaa häntä. Giovanna ajautuu yhä kauemmas hyvän koulunsa, hyvien arvosanojensa ja keskiluokkaisten tyttökavereidensa parista seksuaalisen kokeilun, hyväksikäytetyksi itsensä altistamisen ja itsensä vahingoittamisen maailmaan.

Ferranten teemat ovat tuttuja Loistava ystäväni -sarjasta: Napolin työväenluokkaisen ja Camorran järjestäytyneen rikollisuuden kansoittaman ja lukeneen, oppineen sivistyneistön törmäys, jonka miesten hallitsemassa maailmassa tyttö joutuu etsimään tiensä aikuisuuteen.

Ihminen on peili

Giovanna peilaa itseään muita vastaan, Vittorian toimiessa yhtenä peileistä. Tämäkään ei ole näennäisestä vahvuudestaan huolimatta vapaa, vaan on jäänyt nuoruuden rakkautensa Enzon lumon vangiksi. Giovannan matka alas, josta on kavuttava taas ylös, on sekä metaforinen että fyysinen: hän matkaa jatkuvasti alas kukkulalta funikulaarilla. Tärkeä motiivi on myös rannerengas, joka on kulkenut ihmiseltä toiselle: Vittoria on saanut sen äidiltään ja antanut sen veljelleen, tarkoituksena että Giovanna saa sen joskus. Rannerengas on kuitenkin päätynyt Giovannan isän rakastajattarelle, jolta se on saatava takaisin.

Ferrantelle tyypillinen tapa katsoa tapahtumia hieman etäännytetysti, kuin jo kirjoitetun tekstin ja vuosien läpi, tuo teokseen metakirjallisen tason. Samahan on voimakkaasti läsnä Napoli-sarjassa, jossa Elenasta tulee lopulta kirjailija, ja koko neljän teoksen kertomus paljastuu hänen kirjansa kertomukseksi. Aikuisten valheellisessa elämässä (WSOY, 2021) tämä jatkuva oman tekemisen päänsisäinen raportointi käy paikoitellen jopa hieman raskaaksi, minkä takia romaani ei nouse aivan Napoli-sarjan tasolle.

Sekä Aikuisten valheellista elämää että Loistavaa ystävääni yhdistää valehtelu yhtenä juonta kuljettavana tekona. Kaikki valehtelevat omista teoistaan ja motiiveistaan. Aikuisten valheellisessa elämässä Giovanna saa selville vanhempiensa valehdelleen hänelle, mutta ei hän voi aina luottaa täysin Vittoriaankaan. Sen jälkeen hän alkaa valehdella omista teoistaan vanhemmilleen. Valehtelun teeman voi johtaa myös Ferranteen itseensä: hänen oikea nimensähän ei ole Elena Ferrante eikä kukaan, hänen kustantajaansa lukuun ottamatta tiedä, kuka hän oikeasti on. Monenlaisia veikkauksia on tehty, joista mielenkiintoisin on, että ”Elena Ferrante” on itse asiassa kaksi henkilöä, napolilaissyntyinen aviopari, kirjailija ja elokuvakäsikirjoittaja Domenico Starnone ja kirjallisuudenkääntäjä Anita Raja.

Ferrantea Areenassa

Elena Ferranten maailmaan voi sukeltaa vielä syyskuun puoliväliin asti YLE Areenassa, jossa Loistava ystäväni -sarja on vielä katsottavissa. Sarjassa päästiin jo irti ensimmäisten jaksojen lavastuksenomaisesta Napolista ja kadut alkoivat elää Lenun ja Lilan monimutkaisen ja monitasoisen ystävyyden ja keskinäisen kilvoittelun kuvauksen takana. Kuvausten aikaan 14–16-vuotiaat päänäyttelijät joutuivat venymään yli kaksikymppisiksi.

Eija Niskanen

Loistava ystäväni (L’amica geniale), kaudet 1 ja 2 YLE Areenassa.