Kuinka todistaa, että perintölaamasi on syytön murhaan? Arviossa Murhadraamaa ja yksi laama

Kuva: Art House

Heti alussa voin myöntää, että Erin McCarthy ja Kathy Love olivat minulle ennalta tuntemattomia kirjailijoita. Mielenkiinnon herätti vain ja ainoastaan hämmentävä ajatus ”laama-murhamysteeristä”, joka kuulosti niin oudolta ja hauskalta, ettei sitä voinut jättää väliin.

Ja hauska Murhadraamaa ja yksi laama – Friendship Harborin mysteerit (Art House, 2022) onkin. Alle 200-sivuinen romanttisen humoristinen kirja on hyvää kevyttä viihdelukemista, jonka parissa viettää aikaa mielellään.

Tapahtumat käynnistyvät, kun Sophie, työtön näyttelijä, perii isoäitinsä talon ja pubin Friendship Harbor -nimisessä pikkukaupungissa Mainessa, kilometrien päässä Sophien kodista Kaliforniassa. Sophien lähdettyä katsastamaan perintöään selviää, että isoäiti olikin hämmentävän mielenkiintoinen hahmo, ja että osa perintöä on Jack Kerouac -niminen laama. Pubista Sophien ei onneksi tarvitse liikaa huolehtia, sillä sitä pyörittää hyvännäköinen vaikkakin töykeä Dean – joka on täydellinen esimerkki romantiikan jurosta mutta komeasta mieshahmosta. Klisee numero yksi, check.

Kaikki siis vaikuttaa hyvältä vaikkakin ehkä aavistuksen oudolta, ainakin muutaman tunnin ajan. Sen jälkeen Cliff, joka esitteli talon Sophielle ja oli ensimmäinen ihminen, johon Sophie tutustui Friendship Harborissa, löytyy kuolleena. Pääepäilty? Jack Kerouac, eli Sophien laama.

Sophien mielestä Jack on kuitenkin syytön, ja niinpä hän päättää alkaa tutkimaan tapausta – onhan hän käytännöllisesti katsoen ammattilainen. Näyttelijäurallaan hän esitti pääosaa Murder, She Texted -tv-sarjassa. Kaupungin hyvännäköinen ja mukava sheriffi Justin ei täysin tyrmää ajatusta murhasta – johtuneeko tämä Justinin omista epäilyksistä vai Sophien vakuutteluista, se ei ole varmaa. Justinin rooli on olla mukava ja hyvännäköinen mies, jolla on selkeästi jonkinlainen ei-niin-kiva menneisyys Deanin kanssa. Klisee numero kaksi, check.

Sophien metodeihin kuuluu salakuuntelu ja asioiden saaminen selville puolivahingossa, kiitos pikkukaupungin juorumyllyn. Pian onkin selvää, että Cliff ei ollut kovin pidetty ihminen ja että monella olisi ollut motiivi murhaan. Ilmapalloin koristeltu muistotilaisuus ja mustikkamarkkinoilla pidetty Blueberry King -kilpailu, jonka Jack Kerouac voittaa toista vuotta putkeen (edellisenä vuonna sekä Dean että Justin hävisivät Jackille), ovat esimerkkejä huumorista, joka kuulostaa ehkä väkisin väännetyltä, mutta toimii.

Lopussa murhaaja saadaan kiinni ja Jackin maine puhdistuu. Sophie ja Dean jakavat hymyn, mikä ehkä ennakoi tulevia tapahtumia – kyseessä on vähintään viiden kirjan sarja, ainakin Goodreadsin mukaan.

Ja miksi ei! Murhadraamaa ja yksi laama on viihdettä parhaimmillaan, ja sen kyllä lukee mielellään. Tosin toivoisin, että seuraavissa teoksissa mysteeri olisi hieman yksinkertaisempi – ensimmäinen osa kärsii kaikkien hahmojen esittelystä, jolloin hahmot menevät iloisesti lukijan päässä sekaisin.

Tarinan uskottavuutta söi hieman myös Sophien rahankäyttö – ollakseen työtön näyttelijä ilman tarkkaa käsitystä juuri perimänsä pubin tuottavuudesta, häntä ei haittaa syödä ulkona usein tai ostella satasien tilkkutäkkejä.

Mitään elämänmullistavan syvällistä en kirjalta hakenutkaan, ja kesän aurinkotuolilukemiseksi tämä passasikin erinomaisesti. Tarina on pituudeltaan juuri sopiva ja etenee keveästi ja napakasti, murhaajaa on hauska arvuutella lukiessaan.

Loven ja McCarthyn osaaminen näkyy juonen sujuvuudessa ja hahmoissa, jotka kliseistään (ja taloustottumuksistaan) huolimatta ovat realistisen oloisia. Nana Sirosen käännös on onnistunut ja sujuva.

Elsa Lindström

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua