Kuinka porvarillisista hyvinkoulutetuista tytöistä tuli pahimpien natsien rouvia ja tukijoita – ja täydestä sydämestään

Kuva: Atena

Tätä kirjaa on vaikea lukea. Niin viheliäiseltä natsieliitin juhlinta ihmisyyden raunioilla tuntuu. Niin sietämättömältä, että he loppuun asti kuvittelivat olevansa oikeassa. Ehkä juuri siksi Hakaristirouvat pitää lukea.

Hakaristirouvat – Naiset kolmannen valtakunnan huipulla (Atena, 2020) kertoo natsijohtajien vaimoista. Miltei tavallisten naisten arvoista, haluista ja ajatuksista. Niitä on hyvä miettiä tässä ajassa mitä elämme, jolloin mitä kummallisimmat johtopäätökset nostavat päätään. Tästä kirjasta näkee, kuinka salakavalasti vihasta tulee arki ja kuinka sen tekevät ihmiset yhdessä.

Tuleepa mieleen Isis-vaimotkin. Esitämme samat kysymykset: Tiesivätkö he julmuuksista tai natsien kohdalla kansanmurhasta? Olivatko he ”vain naisia” ja ”vain kotona”. Miksi he olisivat ”vain” naisia?

Brittiläinen kirjailija James Wyllie kertoo Natsi-Saksan lyhyen historian natsijohtajien vaimojen kautta. Hän kuljettaa meidät kronologisesti ensimmäisestä maailmasodasta vuoteen 1945, kun Lopullisesta ratkaisusta tulikin kaikeksi onneksi natsien loppu.

Wyllie tuntee asiansa. Hän on työskennellyt elokuvatuotannossa esimerkiksi BBC:llä ja kirjoittanut tietokirjoja. Natsinaisten palapelin hän on koonnut näiden aukkoisista päiväkirjoista ja kirjeistä ja päätellyt mahdollisuuksien mukaan mitä väliin jää. Hän myös kertoo avoimesti mitä ei tiedä.

Osa materiaalista on tullut julkiseksi vasta viime vuosina, joten näkökulma on uusi. Kirja on mahdollisuus nähdä julma historia perheiden kautta. Jopa makuuhuoneiden kautta.

Hitlerin naiset

Eva Braunin toive täyttyi lopulta. Bunkkerihäät ja itsemurha Hitlerin kanssa nosti naisen historian kirjoihin ja natsirouvista puhuttaessa hänestä onkin kirjoitettu Magda Goebbelsin kera eniten. Ehkä siksi James Wyllie jättää hänet kirjassa vähimmälle.

Eva Braunin asema ei ollut varma ja hän teki useita itsemurhayrityksiä säilyttääkseen mestarinsa huomion. Hitler kun piilotti Eva Braunin ja muut naisensa, koska halusi kuin poptähti osoittaa olevansa vain Saksan kansan käytössä.

Braunia kiinnostavampi on Hitlerin suhde Magda Goebbelsiin. Magda oli valtakunnan ykkösnainen ja meni naimisiin Joseph Goebbelsin kanssa vain ollakseen lähellä Hitleriä. Hitler samasta syystä esti pariskunnan eron. Kirjasta ei selviä, oliko Hitlerin ja Magda Goebbelsin suhde myös fyysinen.

James Wyllie on varma, että Magdalle tärkein oli Hitler. Hän ei niin välittänyt ideologiasta ja jopa epäili Hitleriä. Magda ja miehensä propagandaministeri Joseph Goebbels surmasivat itsensä ja kuusi lastaan sodan lopussa Hitlerin jälkeen. Wyllie kirjoittaa, että ei ole varmaa särkikö Magda itse syanidikapselit lastensa suuhun, kuten usein väitetään.

Surullisin Hitlerin naissuhteista oli suhde Hitlerin sisarpuolen tyttäreen Geli Raubaliin. Nuori tyttö koetti rimpuilla irti setänsä ihailusta, kunnes ymmärsi, ettei koskaan pääse ja surmasi itsensä.

Puhtaita natseja

Kirja osoittaa, kuinka vaarallinen on keskiluokkainen, koulutettu kiihkoilija. Natsivaimot olivat hyväosaisista perheistä. He tekivät osansa kansallissosialismin hyväksi ja kannustivat miehiään eteenpäin. He olivat antisemitistejä, joka ensimmäisen maailmansodan aikaan oli pelottavan hyväksyttävää ja hyvä maaperä rakentaa natsien valtaa.

Puolueessa naisilla ei ollut sijaa, mutta vaimoja käytettiin propagandana, täydellisen saksalaisen naisen mallina.

Ruotsalainen aristokraatti Carin Göring oli puhdas natsi. Paronitar oli sitä jo Ruotsissa, eikä hän ollut yksin. Carin Göring kuoli jo vuonna 1931, mutta hän on se, joka taisteli miehensä Hermann Göringin silloin vielä pieneen kansallissosialistien puolueeseen ja lähelle Hitleriä. Hermann Göring oli kipulääkenarkomaani ja vain vaimonsa avulla hän pääsi suunnilleen kuiville.

Carinin kuoltua Hermann löysi rinnalleen näyttelijän. Emmy Sonnemann oli natsivaimoista vähiten aatteelle omistautunut. Sitäkin enemmän hän oli tuhlaileva. Natsien vallan kasvaessa hän haali surutta juutalaisten omaisuutta ja käytti hyväkseen rahoja, jota miehensä keräsi. Göring osasi hyödyntää bisneksissään kansallissosialistien asemaa.

Emmy koetti auttaa juutalaisia näyttelijäystäviään. Näiden kohtalo ei silti estänyt häntä juhlimasta miehensä kanssa suurieleisesti aivan natsivallan sortumiseen saakka.

Rudolf Hessin vaimo Ilse Hess oli loppuun asti natsiaatteen kannattaja. Jo hänen ja Rudolfin platoninen avioliitto oli silkka aatteen tuote. Aluksi Ilse oli Hitlerin luotettu, kunnes menetti asemansa. Ilse muun muassa oli toinen, joka käsitteli Hitlerin Mein Kampfin julkaisukuntoon ja koetti houkutella Geli Raubalia suopeaksi sedälleen.

Hessin pariskunta oli puritaanisuudessaan täydellinen Göringien vastakohta.

Tiesivätkö he?

Ensinnäkin, mitä kysytään, kun kysytään: tiesivätkö he? Miljoonien ihmisten tuhoamisleirit? Vankileirit ja väkivallan he kaikki ainakin tiesivät ja hyväksyivät ja ehkä Ilse Hessiä lukuun ottamatta keräsivät surutta vääryydellä hankittua omaisuutta.

Tuhoamisleirien koko laajuuden tiesi ainakin Magda Goebbels, jolle miehensä purki sydäntään vuonna 1943, vaikka Hitler oli kieltänyt kertomasta asiasta vaimoille.

Myös Margareta Himmler tiesi kuolemanleireistä. Tekihän hän työtä Punaisessa Ristissä ja vieraili valloitetuissa maissa ja leireillä.

Entä saattoiko Himmlerin kakkosvaimo, jonka kanssa Heinrich Himmlerillä oli kaksi lasta, olla tietämätön juutalaisten kohtalosta? Esittelihän Hedwig Potthast ystävilleen ihmisen ruumiinosista tehtyjä huonekaluja. Näistä ei sodan jälkeen oikeudenkäynneissä puhuttu mitään ja Hedwig pääsi muiden naisten tapaan vähällä.

Tuskin myöskään Lina Heydrichille asia oli yllätys. Hän oli alussa miestään kiihkeämpi natsi ja miehensä kuoltua piti kynsin hampain kiinni asemastaan. Lina Heydrich käytti vankileirien henkilökuntaa maatilallaan ja järjesti näille ruoskijaisia. Aikalaiset kuvaavat naisen saapastelleen tilallaan ja lyöneen raipallaan saappaansa varteen.

Niin ikään Martin Bormanin kaltoin kohdeltu vaimo Gerda Buch suhtautui juutalaisiin hyytävästi. Gerda oli omaksunut vahvan natsiaatteen jo kotonaan, eikä hän siitä koskaan luopunut. Martin Bormann oli Hitlerin tehokas ja pelottava nyrkki. Gerda sai tuntea tuon nyrkin kotonaan konkreettisesti.

Gerdan kirjeet paljastivat, että hän pyysi miehensä tekemään kaikkensa, että juutalaiset ajettaisiin pois Euroopasta. Se oli vähän toista kuin kuva lempeästä ja miehensä kaltoinkohtelemasta naisesta.

Gerdalle aate oli niin tärkeä, että hänelle olisi sopinut, että Martinin rakastajatar on osa perhettä. Näin lasten tuottaminen olisi saatu tehokkaammaksi, kuten kunnon kansallissosialistille kuuluu. Rakastajattarelle ajatus oli kuitenkin liikaa.

* *

Kuten kirjailija lopussa sanoo. Jokaisen näiden naisen suhde Hitleriin ja aatteeseen oli erilainen, mutta jokainen heistä vähintäänkin hyväksyi mitä tapahtui. Käänsi päänsä pois ja nautti julman ja vääristyneen hallinnon hedelmistä.

Hakaristirouvat on omalta osaltaan osoitus, että enemmistö ei ole aina oikeassa ja demokratiaakin pitää vahtia, jottei se äänestä valtaan hirviötä.

Sari Passaro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua