Kuvat: Warelia
KIRJAT | Julma totuus on, että suomalainen historiankirjoitus on kaivannut kipeästi juurihoitoa. Ja sitä Kimmo Lehtimäki tarjoaa anteeksi pyytelemättä.
”Joutsenlahti ansaitsisi myös elokuvan – sen nimi voisi olla Suomen Robin Hood.”
ARVOSTELU
Kimmo Lehtimäki: Taistelijat – kirjailija Konrad Lehtimäen ja tuomari Vilho Joutsenlahden kamppailu vääryyttä vastaan
- Warelia, 2025.
- 583 sivua.
Voiko tämä olla totta? Eihän ole mitenkään mahdollista, että sivistysvaltio Suomi on antanut lapsilleen näin valheellisen kuvan omasta isänmaastaan, sen lähihistoriasta?
Mutta totta se on. Tamperelaisen Kimmo Lehtimäen kirja Taistelijat – Kirjailija Konrad Lehtimäen ja tuomari Vilho Joutsenlahden kamppailu vääryyttä vastaan (Warelia, 2025) näyttää vääjäämättä, kärsivällisesti, melkein kuin kiduttaen, kuinka valkoinen Suomi ja etenkin sen historiankirjoittajat tietoisesti vääristivät niin vuoden 1918 kuin 1920- ja 1930-luvun tapahtumia.
Kimmo Lehtimäki on ammatiltaan hammaskirurgi. Äärimmäisen tarkka hän on myös historiaa tutkiessaan ja siitä kirjoittaessaan. Lehtimäki kaivaa esiin jokaisen asiakirjan, käy sen läpi juurta jaksain. Se ei ole aina helppoa lukijallekaan, mutta ehdottomasti kannattavaa, puhdistavaa.
Kirjassa on 583 sivua, lähdeluettelossa 226 teosta ja henkilöhakemistossa 824 nimeä Alvar Aallosta Usko Östermaniin. Siitä huolimatta kirja vetää puoleensa magneetin lailla, sillä siitä oppii Suomen lähihistoriasta enemmän kuin ehkä mistään muusta kirjasta – no, Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla taitaa sentään yhä olla ykkönen.
Julma totuus on, että suomalainen historiankirjoitus on kaivannut kipeästi juurihoitoa. Ja sitä Lehtimäki tarjoaa pelottomasti, anteeksi pyytelemättä.
Kirja ilmestyi kuluvan vuoden syyskuussa, mutta siitä ei ole juuri arvioita julkaistu. Hiljaisuus oli ennakoitavissa – meillä kaikki valtavirrasta poikkeava historiankirjoitus vaietaan kuoliaaksi. Heikki Ylikangas kirjoitti ilmiöstä jo vuonna 1980 Suomen Kuvalehdessä:
”Historiankirjoituksella on voimakas taipumus pidättäytyä jo kerran sanotuissa ja omaksutuissa asioissa. Aiemmin kirjoitetun kyseenalaistaminen ei ole vallitseva tapa, vaan historiaa kirjoitetaan ikään kuin olemassa olevan kirjoituksen päälle uudeksi kerrostumaksi.”
Jotain sentään on uskallettu kirjoittaa. Suomalais-norjalainen toimittaja-kirjailija Harald Olausen kiteyttää erinomaisessa blogissaan, mistä Lehtimäen kirjassa on kysymys:
”Taistelijat on seikkailu valheita vastaan. 2020-luvulla oikeistolainen hengetön paraati-isänmaallisuus, työnantajien hallitsema hallitus ja ay-liikkeen nöyryyttäminen sekä köyhien köyhdyttäminen ovat kuin suoraan sadan vuoden takaisesta fasistien johtamasta onnelasta nimeltään Valkoinen Suomi. Valkoinen Suomi on hyvä esimerkki historian ammattimaisesta väärentämisestä.”
* *
Mitä siitä seuraa? Siis historian väärentämisestä. Kirjansa viimeisellä sivulla Lehtimäki varoittaa isänmaallisen propagandan vaaroista.
”Maailmanhistoria on täynnä esimerkkejä siitä, kuinka helppoa diktaattoreille ja milloin millekin aateliikkeille on provosoida väkensä sortamaan jotain toista väestöryhmää, poikkesivat nämä sitten muusta väestöstä kansallisesti, rodullisesti, etnisesti, kielellisesti, uskonnollisesti tai aatteellisesti.
Me suomalaiset emme ole tässä suhteessa poikkeus. Suomen sisällissodan voittaja loi valheellisella propagandalla sodasta tarinan, joka iskostettiin tehokkaasti Suomen kansaan. Vaikka 1950- ja 1960-luvun vaihteesta lähtien ’vapausssodan’ kertomusta on monilta osin tosiasioiden pohjalta kyseenalaistettu, suurehkolle joukolle suomalaisista se kuitenkin on edelleen ainoa totuus.”
* *
Totuutta piilotellaan edelleen, myös aktiivisesti ja ihan lähellä. Lehtimäen kirjasta löytyy sivulta 470 mielenkiintoinen esimerkki…
”Kun marraskuussa 2021 julkaistiin kirjani Punaisen ylipäällikön kuolema, yksi maan oikeistolaisista valtalehdistä julkaisi kirjaa koskevan haastatteluni. Pari päivää ennen haastattelun julkaisemista sen kirjoittanut toimittaja soitti minulle kertoen, että lehti vetää koko jutun pois, ellei siitä poisteta yhtä kohtaa. Se koski vuoden 1918 virallisella historiankirjoitukselle antamaani kritiikkiä. Suostuimme poistoon, jottei koko artikkelia olisi hyllytetty.”
No hyvä. Sattuneesta syystä tiedän mikä lehti on kyseessä, samoin tunnen hyvin jutun tekijän. Mutta koska Lehtimäki ei sitä paljasta, jääköön salaisuudeksi.
* *
Vilho Joutsenlahti? Konrad Lehtimäki? Arvaan, että kirjan sankarit ovat tuiki outoja hahmoja. Teoksen kustantaja Warelia esittelee heidät kirjan takakannessa.
”Kirjailija Konrad Lehtimäki oli vasemmistopoliitikko ja itsenäisyystaistelija. Hänet valittiin 1910-luvulla kahdesti kansanedustajaksi, ja hänen keskeisin poliittinen sanomansa oli pyrkiä vapauttamaan Suomi Venäjän sortovallasta.
Tuomari Vilho Joutsenlahti toimi vuodesta 1918 alkaen työläisten puolia pitävänä kansalaisoikeustaistelijana. Hänen nimensä on unohdettu lähes tyystin.”
Oli korkea aika tehdä kunniaa tuomari Joutsenlahdelle. Hän ansaitsisi myös elokuvan – sen nimi voisi olla Suomen Robin Hood.
* *
Entä kuinka Kimmo Lehtimäki löysi Vilho Joutsenlahden? Näin hän kertoo kirjan alkusanoissa:
”Huhtikuussa 2022 sain minulle aiemmin tuntemattomalta Samuli Kalliolta puhelinsoiton. Hän oli Työväen Arkistosta löytänyt äitinsä isoisän, tuomari Vilho Joutsenlahden mapista pitkän kirjeen. Sen oli kirjoittanut isoisäni, kirjailija Konrad Lehtimäki.”
Kimmo Lehtimäki luki lennokkaalla käsialalla kirjoitetun 25-sivuisen kirjeen ja ajatteli, että sen voisi julkaista jossain historiantutkimuksen aikakausilehdessä. Hän kysyi mielipidettä Warelian kustantajalta Marko Vestebackalta, jolloin tämä ehdotti, että tekstin voisi laajentaa kirjaseksi.
Joutsenlahti oli Kimmo Lehtimäelle täysin outo tuttavauus, joten hän alkoi tutkia arkistoja – ja niin syyskuussa 2025 ilmestyi 583-sivuinen kirja.
Mitä tähän voisi sanoa? Muuta kuin: Kauan eläköön Työväen Arkisto, älköön ikinä kuolko käsialalla kirjoitettu pitkä kirje!
Matti Kuusela
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Leikkaavien varjojen hämmennyksessä – arvioitavana Siri Kolun Varjoliitto
KIRJAT | Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandialla palkitun kirjailijan uusi romaani Varjoliitto on nuorille aikuisille suunnatun romantasiasarjan avaus.
Ehkä ihminen ei olekaan luomakunnan valtias – arviossa Risto Isomäen Krakenin saari
KIRJAT | Luonto- ja ympäristöasioihin keskittyvä kirjailija Risto Isomäki kuvaa uusimmassa romaanissaan ihmisen selviytymistä yllättävissä tilanteissa syvällä meren pinnan alla.
Olivatko Lalli ja Elina sittenkin lihaa ja verta, kysyy Mikko K. Heikkilä teoksessaan Taruissa on totta
KIRJAT | ”Tasokas tiede on kuin puolueeton oikeudenkäynti, jossa vain näyttö ratkaisee”, perimätietoon perehtynyt dosentti esittää ja lyö pöytään todisteet, joita on vaikea väittää palturiksi.
Frans, joka ei ensin edes tiennyt olevansa Frans – arviossa Hannu Salmen Frans Leijon -elämäkerta
KIRJAT | Hannu Salmi kiinnostui 1800-luvun lopussa syntyneestä isosedästään vuosia sitten. Syntyi Finlandia-ehdokas köyhän piian aviottomasta pojasta, joka eli kuurona ja sokeana.