Kuva: Aviador
KIRJAT | Tanna Elo rakentaa romaaninsa päähenkilöistä Valmasta ja Paavosta hienovireiset ja uskottavat kuvaukset, lämmöllä.
”Olisiko Valman ja Paavon tarina ollut luontevammin sovitettavissa selkeään tietokirjan muotoon?”
ARVOSTELU
Tanna Elo: Taru Minervasta – Valman ja Paavon tarina
- Aviador, 2025.
- 476 sivua.
Tanna Elon Valman tarina -trilogia kertoo kirjailijan isoäidin Valma Lönngrénin elämäntarinan. Biofiktion muotoon rakennetun teossarjan ensimmäinen osa kertoi Valman epäonnistuneesta yrityksestä matkustaa vallankumouksen jäljiltä sekasortoisen Venäjän halki sisarensa luo Amerikkaan. Nyt käsillä olevassa toisessa osassa Taru Minervasta – Valman ja Paavon tarina (Aviador, 2025) Valma on onnistunut dramaattisten vaiheiden jälkeen palaamaan kotimaahansa ja aloittamaan uuden elämän.
Määrätietoinen mutta kovien kokemusten traumatisoima Valma törmää sattumalta Kustannusliike Minerva Oy:n perustajaan ja toimitusjohtajaan Paavo Lönngréniin. Käynnistyy hidas, polveileva ja moniulotteinen suhteen rakentuminen. Liikkeelle lähdetään osa-aikaisesta työsuhteesta, joka kypsyy ystävyyden kautta kiintymykseksi, rakkaussuhteeksi ja lopulta avioliitoksi.
Siellähän olivat kaikki, Kekkonenkin
Valman ja Paavon tarinan kehyksenä ovat suomalaiset ja varsinkin Helsingin kirjallisuuspiirit 1920- ja 1930-luvuilla. Keskeisenä hahmona esiintyy Eino Leino, jota Paavo parhaansa mukaan tuki kirjailijan viimeisten elinvuosien aikana. Kuvaus Leinon elämän loppuajoista on surullista luettavaa.
Kulttuuripiirit olivat tuohon aikaan pienet mutta vauhdikkaat – kieltolaista huolimatta. Paavon tuttavapiiriin kuuluivat Olavi Paavolainen, L. Onerva, Viljo Kojo, Leevi Madetoja, Väinö Hannikainen, T. J. Särkkä sekä monitaiteilija Sigurd Wettenhovi-Aspa. Myös nuori Urho Kekkonen kuuluu tuttavapiiriin, yrittääpä jopa päästä Valmaa saatille. Erityissuhde Paavolla oli Alex Matsoniin, nuoruudenystävään ja tulevaan suomalaisen kirjallisuuden suureen taustavaikuttajaan.
Romaani vai tietokirja?
Kirjan kertojahahmo on Valma, jonka dialogi Paavon kanssa muodostaa teoksen rungon. Paavo tuntee kaikki ja kaikki tuntevat Paavon. Kerrottavaa ja muisteltavaa Valmalla riittääkin. Pienetkin yksityiskohdat taustoitetaan ja kehystetään niin, että lukija varmasti pysyy kartalla, aina hämmennyksiin asti. Kerronta pursuaa yli äyräiden.
Kirja perustuu laajaan ja perusteelliseen tietopohjaan, julkisiin arkistolähteisiin sekä myös kotiarkistoihin, kirjeisiin ja valokuviin, jotka kirjoittajan sanoin ovat toimineet inspiraationa kirjoittamiselle. Kun tämä tiedon määrä puristetaan näennäisen kepeään dialogiin, lukuvaikutelmaksi jää selostava, jäykkä, hieman nukkekotimainen tunnelma. Lukijan mielikuvituksen varaan ei liikoja jätetä.
Mieleen tuleekin, olisiko Valman ja Paavon tarina ollut luontevammin sovitettavissa selkeään tietokirjan muotoon. Siihen viittaavat myös kirjaan sisällytetyt autenttiset kirjeet sekä alaviitteissä mainitut viittaukset lehtijuttuihin ja muuhun asiakirja-aineistoon.
Kustannusliike Minerva Oy:n varsinaista toimintaa ei teoksessa kovinkaan paljon käsitellä, kroonisia talousvaikeuksia lukuun ottamatta. Liitteenä on toki lyhyt yrityshistoriikki sekä kattava luettelo kustannusyhtiöiden (rinnakkaisyhtiö Kustannusosakeyhtiö Taru) tuotannosta.
Kustannusliikkeen henkilöhahmoista esille nousee nuori Yrjö Lyytikäinen, sittemmin Apu-lehden perustaja.
Ihmisistä, lämmöllä
Valman ja Paavon tarina on tietysti kirjan alaotsikonkin mukaan ydinteema ja päähenkilöistä Tanna Elo rakentaa hienovireiset ja uskottavat kuvaukset, lämmöllä. Paavon nuoruusvuodet ja erityisesti Alex Matsonin kanssa vietetyt merimiesajat ovat kiintoisaa luettavaa.
Venäjän-retken traumatisoiman Valman ja renessanssiruhtinaan elkein kuluttavaa elämää viettäneen Paavon avioliitto päättyy jälkimmäisen ennenaikaiseen kuolemaan, mutta elämä jatkuu pariskunnan pikkutytössä Aino-Riitassa, Tanna Elon äidissä. Isoäiti Valman elämäntarina jatkuu trilogian päätösosassa, jota jäämme odottamaan.
Valman ja Paavon tarina avaa kiintoisan näkymän sotien välisen ajan Helsinkiin ja sen värikkäisiin kulttuuripiireihin. Autenttisuutta lisäävät valokuvien lisäksi elävästi kerrotut kaupunki- ja merenrantamiljöiden kuvaukset samoin kuin silloisen seurapiirielämän ja ihmissuhteiden tarkat kuvaukset.
Jukka Ahtela
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Liberaaliälykkö laittaa maantiedon myytit päreiksi, ja Suomikin saa osansa – arviossa Paul Richardsonin Maantieteen myytit
KIRJAT | Onko Trumpin seinällä mittasuhteet vääristävä Mercatorin maailmankartta? Siinä Grönlanti on Afrikan kokoinen eli yli kymmenen kertaa kokoaan suurempi.
Hyvänmielen lätkäromanssi nuorille ja miksei vanhemmillekin – arviossa Annukka Salaman Sulamispiste
KIRJAT | Ylöjärveläinen Oliver hiihtää kilpaa, mutta hänen todellinen intohimonsa on jääkiekko, jota poika harjoittelee salaa läheisen avolouhoksen jäällä.
Kommunistinen diktatuuri murskasi surutta parhaitaan – arviossa Elina Kahlan Gulagin viisas
KIRJAT | Gulagin viisas on Elina Kahlan teoksen päähenkilö Pavel Florenski, kommunistisen terrorin uhri. Mies yhdisti tieteen, taiteen ja uskon, mutta se oli Neuvostoliitolle liikaa.
Esikoisromaani palaa koronakevääseen ja etätyösuositusten aikaan – arviossa Tuula Salovaaran Tuija-aidan vanki
KIRJAT | Romaanin pääjuonen herkullinen potentiaali hautautuu loputtomiin yksityiskohtiin, takaumiin ja sivujuoniin.