Justinen ja Hélènen elämän ilot ja surut sadan vuoden aikana – arviossa Valèrie Perrinin Sunnuntain unohdetut

Kuvat: WSOY / Pascal Ito

Ranskalaisen Valèrie Perrinin ensimmäinen suomennettu romaani Vettä kukille (2023) ilahdutti persoonallisilla tarinoillaan. Sunnuntain unohdetut (WSOY, 2025) on Perrinin esikoisromaani.

Nyt Saara Pääkkösen suomennoksena julkaistu teos ilmestyi Ranskassa jo vuonna 2015.

21-vuotias Justine Neige asuu isovanhempiensa luona. Hän on töissä Hortensiakodissa, joka on vanhainkoti. Siellä asuu joukko persoonia, joille on kaikille tapahtunut paljon ja joilla on kerrottavaa.

Justine rakastaa näitä iäkkäitä, paljon kokeneita ihmisiä. Hän kuuntelee ja kirjoittaa muistiin kaikki lähes 100-vuotiaan Hélènen kertomukset omasta nuoruudestaan vuodesta 1929 näihin päiviin asti.

Hélène oli ompelija, joka ei osannut lukea. Hänen nuoruuteensa kuului sota ja saksalaisten läsnäolo pienessä kylässä nimeltä Milly. Saksalaisten sotilaiden saapuminen kylään teki arjesta raakaa. Hélène oli rakastunut Lucieniin, joka katosi sodan aikana.

Hélènen tytär on Rose ja pojanpoika ”Haamu”, jonka nimeksi paljastuu Roman. Roman käy usein katsomassa isoäitiään. Hän alkaa kiinnostaa Justinea.

Justinella on vakituinen poikaystävä, lääkäri jota hän kutsuu nimellä ”Mikäsenytoli”, mutta hänet on tarkoitettu vain ruumiillisiin tarpeisiin.

Justine ja hänen serkkunsa Jules menettivät kumpikin vanhempansa, veljekset vaimoineen, epäilyttävässä auto-onnettomuudessa, kun Jules oli 2- ja Justine 5-vuotias. Heidät kasvatti menehtyneiden sisarusten vanhemmat, isoisä Eugenie ja isoisä Armand. Enimmäkseen paikalla oli isoäiti, joka ei halua puhua onnettomuudesta.

* *

Vanhainkodin asukkailla riittää tarinoita. Yhä vieläkin he muistelevat sota-aikaa, joka jäi muistoissa heille merkitykselliseksi. Sodan alkaessa, kestäessä ja vihdoin loppuessa jokainen selvisi siitä omalla tavallaan.

Millyn merkitykselliset paikat ovat ja olivat ne tavalliset: kahvila, kirkot, kaupat ja koulut. Kylässä asuu vain noin 400 asukasta.

Hélènen ja Justinen elämässä on paljon yhtäläisyyksiä ja he ymmärtävät toisiaan. Tragediat eivät katoa mihinkään eikä niitä yritetäkään unohtaa vaan muistaa.

* *

Kirjan tarinat ja ihmiset ovat mielenkiintoisia. Paljastuu pieniä ja suuria salaisuuksia, jotka yllättävät.
Lukeminen sujuu vauhdilla. Sadan vuoden aikana ihminen ei ole muuttunut kovinkaan paljon, vaikka arjen tapahtumat kertovat radikaaleistakin muutoksista elinympäristössä. Erityisesti naiset ottavat elämänsä haltuun eivätkä elä vain vanhempiensa ja aviomiehensä kautta.

Valerie Perrinin kirjoittaa selkeää ja helposti luettavaa tekstiä. Hänellä on omaperäinen tapa kirjoittaa hellästi, kauniisti ja humoristisesti suuristakin tragedioista ja päähenkilöidensä elämästä.

Maija Kääntä

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua