Juonittelevia liikemiehiä ja vakoilijoita – arviossa James Clavellin klassikkoromaani Noble House

Piirros kirjan sisäsivulta, taiteilija nimetön. Kuva: Petri Hänninen

James Clavell (1924–1994) oli kovaa valuuttaa 1980-luvulla. Painavat tiiliskiviromaanit myivät kuin häkä, Shōgun-tv-sarjasta tuli hitti, ja Noble House -romaanista tehtiin Pierce Brosnanin tähdittämä minisarja vuonna 1988.

Suomessa Noble Housen kustansi Otava vuonna 1985, ja seuraavana vuonna Suuri Suomalainen Kirjakerho julkaisi sen kolmena niteenä. Kääntäjä Anja Haglund paljasti Helsingin Sanomien haastattelussa, että Noble Housen käsikirjoitus painoi seitsemän kiloa.

Tarina yhdistelee trilleriä ja vakoiluromaania kierossa bisnesmaailmassa, jossa kaikki keinot ovat sallittuja. Jopa naisia ja seksiä käytetään aseena neuvotteluissa. Sun Tsun (tai Sunzin) teokseen Sodankäynnin taito viitataan useassa yhteydessä.

* *

Noble House, jalo kauppahuone, on yritys, jota hallitsee irlantilais-kiinalainen Struanin suku. Jännite nousee heti alussa, kun Ian Dunross saa Noble Housen mahtiyrityksen hallintaansa ja sen mukana tai-panin arvonimen. Hänestä tulee tai-panien tai-pan, Hongkongin suurimman yrityksen pääjohtaja.

Arvonimen mukana hän saa diktaattorin oikeudet, jotka eivät pätisi missään tuomioistuimessa, ja vannoo valat, jotka velvoittavat mystisiin kostotoimiin. Firma ei käy ainoastaan kauppasotia, vaan menee henkilökohtaisuuksiin. Vanha vihanpito periytyy sukupolvelta toiselle, vaikka nykyisillä tai-paneilla ei olisi niihin mitään kytköstä tai syytä pitää kaunaa yllä.

Teos sijoittuu erääseen elokuiseen viikkoon vuonna 1963. Kaikki varakkaat ajelevat Rolls Roycella, ja köyhät haaveilevat sellaisesta. Ranteessa on Rolex ja juomana Napoleon-konjakki. Onneksi rikkaat ovat nykyisin vähän uniikimpia.

* *

Romaanin päähenkilön nimi on miellyttävästi kielenpäällä soljuva Ian Dunross. Hänen vastustajiensa nimet sorahtavat tylysti, kuten Gornt ja Brock.

Dunross ottaa riskejä pienimmissäkin asioissa. Hän on rohkea ja ritarillinen, kun taas Gornt on pöyhkeä uhkailija. Heidän tapansa ajaa autoa kuvaavat heidän luonteitaan. Dunross ottaa riskejä kaahatessaan mutkaista vuoristotietä urheiluautollaan, kun taas Gornt köröttelee Rollsillaan kuin mummo munalastissa.

Dunross on loistava jockey ja kilpa-ajaja, ja luonteeltaan jalo ja puhtoinen. Hän ei suostu likaisiin keinoihin vastustajiensa lyömisessä, vaikka liikkuukin joskus harmaalla alueella. Hän ei huijaa vedonlyönnissä eikä peukaloi vastustajansa auton jarruja, mutta hänen valtansa sateenvarjo on niin suuri, että hänen alaisensa saattavat niin tehdä.

* *

Yli neljäkymmentä vuotta vanha käännös niin hirveä, että sitä tekisi mieli korjata koko ajan. Onneksi tarina vie mennessään.

”Hänen nimensä oli Ian Dunross ja hän ajoi MG:n, vanhan urheiluautonsa kaatosateessa varovasti kulman ympäri Dirk’s Streetille, joka kiersi Struanin taloa Hongkongin satama-alueella. Ilta oli pimeä ja myrskyisä. Kaikkialla siirtokunnassa – täällä Hongkongin saarella, Kowloonissa sataman toisella puolella ja New Territories -alueella Kiinan mantereen puolella kadut olivat lähes täysin autiot.”

Käännös on myös täynnä upeita, unohtuneita ilmaisuja. Pielustella, eli rakastella, toistuu usein. Muita maukkaita sanoja ovat muun muassa sirkeä, muhoillen, vänkäpäisesti, operatööri, porsliini ja työnnälsi.

Jaguar E-type on käännetty E-tyypin Jaguariksi. Henkilöt painavat liki aina nastaa, kun tarkoitetaan nappia tai katkaisinta. Mielenkiintoinen termi on myös osakkeiden ostaminen blancona. Nykyisin osakkeiden lainaamista siinä toivossa, että niiden arvo laskee, sanotaan shorttaamiseksi eli lyhyeksi myymiseksi.

Teoksessa viittaillaan paljon Clavellin aiempiin romaaneihin, Tai-paniin useaan otteeseen, ja kerran Shōguniin. Romaanissa esiintyvä Peter Marlowe seikkaili jo Clavellin esikoisromaanissa Kuningasrotta, ja hän on mitä ilmeisimmin kirjailijan alter ego.

* *

Noble House upottaa lukijan eksoottisen Hongkongin kaduille ja kujille kaikkine tapoineen ja paikallisine erikoisuuksineen. Hongkongin alhaisia veroja ja loputtomia mahdollisuuksia ylistetään, mutta silti joka ikinen ahkeroi vain päästäkseen sieltä pois.

Rasismi ja seksismi ovat arkipäivää, samoin kuin rakastajattaret ja kotirouvat. Naiset halutaan ja otetaan neitsyinä. Mies ei ole mitään ellei hänellä ole nuorta rakastajatarta. Toisaalta, jos naista edes epäillään uskottomuudesta, hänet hylätään kuin rukkanen.

Lukijalle esitellään julma maailma, jossa pojat ovat vanhuuden turva, ja tyttäret ja sisaret myydään huoriksi ilotaloihin. Köyhissä maissa lapset ovat hyvä liiketoimi ja syntyvyys on korkealla, kun taas kehittyneissä maissa lapset ovat kuluerä, ja siksi syntyvyys laskee.

Kirjailija ei yritä sanoa teoksellaan mitään eikä asetu kenenkään puolelle. Hän vain kuvaa elämää Hongkongissa sellaisena kuin se on.

* *

Teoksessa mainitaan nimeltä ehkä jopa yli sata henkilöä. Nimien määrä tekee tarinan uskottavammaksi ja kuvaa tiheään asutun alueen ihmisvilinää. Clavell kuvaa kaikkia yhteiskuntaluokkia aina siivoojista ja kantajista Hongkongin silmäätekeviin. Kaikki yrittävät ansaita rahaa ja rikastua. Hongkong on ahneuden valtakunta.

Vetoa lyödään pienimmistäkin asioista, ja etenkin silloin, kun itsellä on asiasta varmaa tietoa. Toisia haastetaan koko ajan. Sama pätee isoon peliin, kaupankäyntiin. Kaikki on vain vedonlyöntiä voittajasta.

Lounaita, drinkkikutsuja ja tapaamisia sinkoilee puolelta toiselle. Miten henkilöt ehtivätkin joka paikkaan, eivätkö he nuku lainkaan? Kaikki täysi-ikäiset paahtavat pitkälle aamuyöhön, ja ovat silti jo varhain seuraamassa kilparavureiden aamuharjoituksia. Jotakuta saattaa joskus väsyttää, useimpia ei.

* *

Noble Housen ensimmäinen osa on vetävää ja nopealukuista viihdekirjallisuutta, mutta toisesta niteestä lähtien kerronta sakkaa. Loppua kohden lyöntivirheiden määrä kasvaa, ja kerran sama kappale toistuu kahdesti peräkkäin, mutta eri henkilön sanomana.

Ensimmäisen niteen jälkeen kertomus keskittyy enemmän salaisen poliisin eli Erikoistiedustelupalvelun toimiin, vakoojiin ja kidnappaajiin. Kauppamiesten sota jää taka-alalle, vaikka asiat kietoutuvatkin yhteen. Kirja saa poliittisen manifestin piirteitä, eikä Clavell malta olla jälkiviisaana suomimatta menneitä poliittisia päätöksiä.

Teoksen maailma ja henkilöt esitellään dialogin tai sisäisen pohdinnan kautta. Henkilön ikä ja ulkonäkö tuodaan esille, kun häntä kuvaillaan ensimmäisen kerran. Miehet kuvaillaan usein komeiksi ja useimmat naiset häkellyttävän kauniiksi, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.

Vähän väliä ja pienimmästäkin syystä karskeimmatkin sankarit saavat kuulemastaan tiedosta pelonväristyksiä ja kädet hikoavat jännityksestä. Välistä henkilöhahmot sortuvat lapselliseen alatyyliseen haaveiluun, useimmiten naisista. Etenkin työväki puhuu inhottavasti kanssaeläjistään.

Kiinalaiset ovat törkysuisia ja halveksivat muita kansoja. He kutsuvat heitä ulkomaanepatoiksi ja barbaareiksi. Englantilaiset ovat ylimielisiä ja perinteisiinsä luutuneita, amerikkalaiset taas moukkamaisen tuttavallisia.

* *

Jotenkin odotin, että kolmannessa osassa henkilöiden väliset jännitteet purkautuisivat. Toivoin juonien nivoutuvan yhtenäiseksi, sakeaksi keitokseksi, ja että lomittuvat tapahtumat nostattaisivat tarinan hurjaan kiitoon, mutta ei, samoja kosteita lounaita sovitaan edelleen. Mysteereille ja jännitykselle olisi useita tilaisuuksia, mutta asiat paljastetaan aina liian aikaisin ja lakonisesti.

Maria Ahlsted on haastatellut Clavellia tämän Suomen-vierailulla, ja mainitsee teoksen esipuheessa, että Clavell paljasti seuraavan kirjansa päähenkilön olevan suomalainen puukkojunkkari nimeltä Erkki. Väite ei ollut pelkkää markkinointipuhetta, vaan Pyörretuulen päähenkilö todella on suomalainen Erkki Jokkonen.

Petri Hänninen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua