Kuva: SKS
KIRJAT | Yleisölle saatavilla oleva suomenkielinen Sibelius-aineisto täydentyi nk. Hämeenlinna-kirjeillä.
”Kirjekokoelma on mielenkiintoinen näkymä säveltäjä Jean Sibeliuksen ’aluskasvillisuuteen’.”
Juhani Koivisto (toim.): ”Nyt alkaa elämän todellisuus” – Nuoren Jean Sibeliuksen kirjeitä vuosilta 1873–1895. SKS Kirjat, 2026. 216 sivua.
Jean Sibeliuksen lapsenlapset lahjoittivat 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa uutta aineistoa Hämeenlinnaan Sibeliuksen syntymäkodille. Kokoelmassa on noin 80 kirjettä, jotka nuori Sibelius kirjoitti pääasiassa isänsä veljelle, Pehr-sedälle, sekä Evelina-tädille ja Maria-äidille.
Kirjeet julkaistiin vuonna 1997 alkuperäisinä ruotsinkielisinä sekä englanniksi käännettyinä yhdysvaltalaisen Sibelius-tutkijan Glenda Dawn Gossin kirjassa The Hämeenlinna Letters. FT Juhani Koivisto on nyt kääntänyt kirjeet suomeksi ja varustanut ne kommentaareilla. Myös alkuperäiset kirjeet ovat Nyt alkaa elämän todellisuus -teoksessa (SKS, 2026) mukana, mikä mahdollistaa palaamisen alkulähteelle.
Koivisto on pyrkinyt käyttämään neutraalia, ”ajatonta” suomen kieltä. Siinä hän pääosin onnistuu tavoittamaan 1800-luvun puolivälin jälkeisen tunnelman. Ainoastaan yksi ilmaisu särähti korvaani. Suuren postimerkkialbumin omistaminen vuonna 1878 on hauskaa (roligt) eikä ”kivaa”.
* *
Tulevaa säveltäjän uraa ajatellen tärkein kirjeiden vastaanottaja oli Pehr-setä Turussa. Setä sai toimia isän korvikkeena, sillä Christian-isä oli kuollut lavantautiin vuonna 1868 Johan Christian Julius -pojan ollessa tuskin kolmevuotias. Turussa asuva Pehr-setä avusti opintojaan aloittelevaa Sibeliusta taloudellisesti ja kannusti tätä musiikin pariin auttamalla muun muassa viulutarvikkeiden ja nuottien ja kirjojen hankinnassa. Hänelle tuleva säveltäjä ehti myös pohtia ammatillista suuntautumistaan.
Kirjeistä muotoutuu kuva ruotsinkielisen kartanokulttuurin liepeillä kasvavasta nuorukaisesta, joka opiskelee viulunsoittoa ja harjoittelee musiikin teoria-aineiden tutkimisen yhteydessä säveltämistä. Erityisen paljon kirjeissä näyttäytyy yhteismusisointi erilaisilla kokoonpanoilla eri paikoissa. Kirjauduttuaan vuonna 1886 Helsingin musiikkiopistoon Sibelius myös soittaa viulua muun muassa Akateemisessa orkesterissa ja hankkii näin tuiki tärkeää kokemusta orkesterisoitosta.
Musiikkia harrastanut nuorukainen suuntautuu vakavasti säveltämiseen, saa stipendejä ja pääsee ensin Albert Beckerin oppilaaksi Berliiniin ja seuraavana vuonna Wieniin. Wienin vuonna kuvioissa on jo Aino Järnefelt. Tuolloin kotiväelle osoitetut kirjeet lyhenevät ja vähenevät. Pehr-setäkin kuolee vuonna 1891.
Elämän todellisuus siis alkaa. Pitäisi pystyä elättämään ja olemaan julkisuuden säveltäjä. Hän lohduttaa huhtikuussa 1891 äiti ja tätiä: ”Terästäytykää kaikkia lehtipiikittelyjä ja polemiikkeja varten. Älkää pelätkö puolestani”.
Kirjekokoelma on mielenkiintoinen näkymä säveltäjä Jean Sibeliuksen ”aluskasvillisuuteen”. Lahjakkuus ja tarkkakorvaisuus eivät kanna maailmalle ilman monipuolista harjoitusta.
Marja Mustakallio
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
”Maa muistaa kaiken” – arviossa Hanna-Riikka Kuisman Maaperä
KIRJAT | Hanna-Riikka Kuisma osaa kuvata yhteiskunnan rakenteita ja marginaalissa eläviä ihmisiä ja heidän yhteyksiään uskottavasti.
Kirjallista nuorallakävelyä Ian McEwanin tapaan – arviossa Mitä voimme tehdä
KIRJAT | Mitä voimme tietää on ajatuksellisesti palkitsevaa, eleganttia tarinankerrontaa, joka kestää vaivatta useamman lukukerran.
Arkea, huumoria ja nautintoaineita – arviossa Suonna Konosen Kadonneen humppakuution salaisuus
KIRJAT | Pääkaupunkiseudulta takaisin Joensuuhun muuttanut Harry Harakka on entinen muusikko ja manageri, joka haluaa uuden ammatin.
Teemu Luukka dokumentoi historiaa lähes reaaliaikaisesti – arviossa Petteri Orpo ja oikeistovallan paluu
KIRJAT | Laaja haastatteluaineisto ja huolellinen dokumentointi ovat kokeneen toimittajan vahvuudet sujuvasti kirjoitetussa selostuksessa poliittisesta lähihistoriastamme.