Kuva: Jonne Räsänen / Otava
KIRJAT | Miika Nousiaisen uusi romaani Pintaremontti sukeltaa herkullisesti suomalaiseen luonteenlaatuun, jossa asiat menevät pieleen, kun niitä ei puhuta selviksi.
”Kirjan kohteena on suomalainen puhumattomuus ja sen aiheuttamat ongelmat perheessä ja ihmissuhteissa. Samalla kirja seikkailee kepeästi väärinkäsitysten ja kömmähdysten aiheuttamissa ylilyönneissä ja tunnemaailmoissa.”
ARVOSTELU
Miika Nousiainen: Pintaremontti
- Otava, 2020.
- 207 sivua.
Kirjailija Miika Nousiainen on tällä hetkellä vahvasti esillä. Hänen teoksensa Metsäjätin pohjalta tehty elokuva on ensi-illassa. Miehen rooli panelistina keskusteluohjelmissa Hyvät ja huonot uutiset ja Pitääkö olla huolissaan on pitänyt häntä viime vuodet valokeilassa. Niinpä riemastuttavalla Vadelmavenepakolaisella vuonna 2007 debytoineen kirjailijan uutukainen Pintaremontti kiinnostaa lukevaa kansaa varmasti.
Siinä missä Vadelmavenepakolaisessa Ruotsi oli kaikki kaikessa, Maaninkavaarassa seottiin huippu-urheilijan kotivalmennukseen, Metsäjätti kuvasi yrityssaneerauksen kipukohtia ja Juurihoito yhdisti perhettä hammashoidon tuomalla kohtaamisella, on Pintaremontissa kohteena suomalainen puhumattomuus ja sen aiheuttamat ongelmat perheessä ja ihmissuhteissa. Samalla kirja seikkailee kepeästi väärinkäsitysten ja kömmähdysten aiheuttamissa ylilyönneissä ja tunnemaailmoissa.
Pintaremontin päähenkilö Sami Heinonen on kirjallinen Aku Ankka – hyvää tahtova sympaattinen mies, jonka pyrkimykset syystä tai toisesta menevät pieleen. Vaikka mies tahtoo vain vakavan parisuhteen ja perheen eikä halua olla riidoissa kenenkään kanssa, onnistuu hän toilailemaan asiansa siihen malliin, että hänen perässään ovat niin moottoripyöräkerho kuin leikkipuiston vanhemmat.
Aku Ankan tapaan Sami pystyy kuitenkin kiperien käänteiden jälkeen saamaan asiansa kuntoon, koska on yhtä lailla pystyvä, vaikka suhdetoiminnassaan hyvistä pyrkimyksistään huolimatta toheloi. Parisuhdettakin löytyy, mutta maailmat eivät vain tarpeeksi kohtaa.
Nousiainen antaa puheenvuoron myös Samin sukulaisille ja ystäville ja onnistuu kutomaan heidän ihmissuhteistaan lopulta aika onnellisen verkon. Eli vaikka asiat menevät monessa kohtaa hankalamman kautta, ne kuitenkin lopulta järjestyvät. Missään ihmiselämän varjoisilla kujilla Pintaremontin henkilöhahmot eivät joudu rämpimään, vaan toiminta on melko keskiluokkaista ja tasapainoilustaan huolimatta tavallista.
Nimensä kirja saa hyvinvointiblogista, joka nivoutuu monella tavalla hahmojen elämään. Senkään kulissien takana kaikki ei ole niin auvoisaa kuin mitä blogi antaa olettaa, mutta silti kaikki lopulta järjestyy. Ja se jos mikä on suomalaisessa kirjallisuudessa piristävää. Aina ei tarvita suota, kuokkaa, Jussia ja sataatuhatta perkelettä, joskus on mukavaa, että onni löytyy, asiat järjestyvät ja laivat kohtaavat yössä.
Pintaremontin perimmäinen opetus lienee, että asioista kannattaa puhua, rehellisyys maan perii ja kyllä se aurinko paistaa risukasaankin, kun vähän jaksaa yrittää. Näistä aineksista Nousiainen on luonut menevän, hauskan ja lämminhenkisen teoksen.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
”Ihanan maksimaalinen” – Harri Henttisestä kasvoi Vesilahden kirkkoherra ja nyt jo puolen Suomen tuntema KirkkoHarri
KIRJAT | Miia Siistonen näyttää, miten julkkiselämäkerta kirjoitetaan oikein: vetävästi, humoristisesti, kohdetta silottelematta mutta häntä kunnioittaen ja avaten ajattelun rajoja.
Niilo Teerijoki muistelee kansakoulunopettajan uraansa Aunuksen Karjalassa – arviossa Uskon ja toivon aikoja
KIRJAT | Kotiseutuneuvoksen puolen vuosisadan takaisissa käsikirjoituksissa kuvataan kolmea kouluvuotta Itä-Karjalan kylissä loppusyksystä 1941 kesään 1944.