Jalkapallon lyhyt oppimäärä on varsin kattava – arviossa kotimainen tietokirja Jalkapallotaktiikat

Kuvitukset: Pentti Otsamo.

Kun miesten jalkapallon EM-lopputurnaus ensi viikonloppuna alkaa, olemme taas useamman juonikkaan askelharhautuksen lähempänä suomalaisen jalkapalloyhteiskunnan aikakautta. Ensimmäistä kertaa arvokisoihin selvinneestä Suomen maajoukkueesta, Huuhkajista, on ehditty kirjoittaa jo useampikin kirja, mutta kisakatsomon musta hevonen löytyy Vastapainon kevään katalogista.

Sami Kolamon ja Tommi Walleniuksen uusi kirja lupaa alaotsikkonsa perusteella auttaa lukijaa ymmärtämään paremmin futista. Kysymys on nimenomaan lajin taktisista ulottuvuuksista: peliryhmityksistä, joukkueen liikkumisesta, pelaajien taito-ominaisuuksista, erikoistilanteista ja muista kentän nyansseista.

Kuten kirjoittajat toteavat, jalkapallo on luonteeltaan ennalta-arvaamatonta. Otteluita ei voi käsikirjoittaa, mutta ymmärtämällä taktiikoita voi yrittää juonellistaa kentän tapahtumia. Samaan aikaan taktiikoista kirjoittamisen ei tarvitse olla erityisen mutkikasta, vaan tavoitteena voi olla pikemminkin selkeys ja turhien monimutkaisuuksien purkaminen.

* *

Kirjoittajat ovat toki lukeneet teosta varten niitä paksuja taktiikkaoppaita ja muita viime vuosikymmenien jalkapalloteoksia. Lisäksi he ovat aineistoksi katsoneet vuoden 2018 miesten MM-kisat ja vuoden 2019 naisten MM-kisat ja koonneet yli sadan ottelun televisioinneista keskeiset taktiset huomiot helposti lähestyttävään pakettiin.

Kirja jakaantuu kahteen toisiaan täydentävään osaan. Ensin saadaan historiallinen katsaus tärkeimpiin peliryhmityksiin, ja tämän jälkeen käydään läpi yksityiskohtaisemmin valittuja pelitilanteita. Jos ote ensimmäisessä osassa on yleissivistävä, toinen osa on luonteeltaan pedagogisempi.

Jalkapallotaktiikat – Ymmärrä futista paremmin (2021) on kauttaaltaan sujuvasti kirjoitettu: sen sivuilla ei pelata keskeen eikä anneta sivuvapareita. Kirjaa ei ole kuitenkaan kynäilty ryppyotsaisesti, vaan sanasto sisältää myös kaverisyötön, louhikkokosketuksen ja bussin parkkeeraamisen.

Omaperäisen ja ainutlaatuisen kirjasta tekevät Pauli Kallion ja Pentti Otsamon sarjakuvat, jotka kertaavat ikimuistoisia jalkapallohetkiä. Peliryhmityksiä esittelevissä Otsamon piirroksissa pelaajat eivät aina ole ihan esikuviensa näköisiä ikään kuin korostaen kuvien yleisluontoista taktiikkataulumaisuutta. Mitä ilmeisimmin videotallenteiden perusteella hahmotellut yksittäisiä ottelutilanteita esittelevät useamman sivun stripit ovat hämmentävät onnistuneita. Samalla kun ne palauttavat mieleen edellisten arvokisojen ratkaisuhetkiä, ne tiivistävät näiden pelitilanteiden keskeisiä taktisia onnistumisia ja virheitä.

* *

Vaikka kirja tietenkin pyrkii esittelemään taktiikoita tarkasti ja monipuolisesti, eivät kirjoittajat onnistu täysin kätkemään jalkapalloromanttista puoltaan. Tässä teoksessa pallonhallintaan perustuva totaalinen jalkapallo on kauniimpaa kuin vastaiskujen kyttääminen, ja brasilialaisten iloluontoinen jogo bonito on arvokkaampaa kuin voittaminen hinnalla millä hyvänsä.

Välillä tuntuu, että valittu genre vähän jopa rajoittaa kirjoittajia. Useammastakin aiheesta lukisi mielellään asteen esseistisempää revittelyä. Jos uskomme Kolamoa ja Walleniusta, eri maiden jalkapallokulttuurit ovat perinteisesti tuottaneet vähän erilaisia pelaajatyyppejä. Olisi ollut kiinnostava lukea heidän näkemyksensä myös siitä, millaisia pelaajatyyppejä suomalainen systeemi on onnistunut tuottamaan ja onko tämä ideaali kenties parhaillaan muuttumassa.

Jalkapallotaktiikat-kirjan perusteella on selvää, että jalkapalloilijat ovat ajan myötä muuttuneet älykkäämmiksi ja analyyttisemmiksi. Nykyvalmentajien edistyneessä ja huippunopeassa pelissä ei pärjää pelkällä kunnolla tai tekniikalla, vaan myös pään pitää toimia. Kirjan soisikin kuluvan mahdollisimman monen jalkapallojunnun käsissä. Samalla kuka tahansa lajista kiinnostunut voi ammentaa kirjasta syvyyttä omaan katsojakokemukseensa.

* *

Lopuksi on hyvä palata parin vuosikymmen taakse vuosituhannen ensimmäisen Kultajalka-cupin. Emme olleet aiemmissa turnauksissa voittaneet ainoatakaan ottelua, mutta tällä kertaa olimme kehittäneet ottelukohtaisen taktiikan. Mestaruutta puolustanutta Gotham Cityä vastaan näennäisen yksinkertainen 4-4-2-ryhmityksemme muuntui puolustussuuntaan osittaiseksi pelaajavartioinniksi, jolla saatiin kiinni vastustajan linjojen väliin pyrkinyt pelinrakentelu.

Pauli Kallio kumppaneineen jäi sen verran puhtaasti muodon ulkopuolelle pimputtelemaan, että näistä minuuteista jauhettiin Gothamin saunailloissa varmasti vielä muutamaa vuotta myöhemmin, kun Kolamon Sami liittyi joukkueen vahvuuteen. Marcello Bielsan vaikutuksesta ja uuden vuosituhannen liberopelistä kuiskuteltiin, mutta viime kädessä kyseisenä päivänä kyse oli siitä, että osuvamman taktiikan laatinut joukkue voitti. Näin käy myös useimmissa tulevien EM-kisojen otteluissa.

Olli Sotamaa

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua