Kuvat: Suuri Kurpitsa / Simo Ollila
SARJAKUVA | Överitarinoita, absurdeja tositapahtumia ja urbaanilegendoja sarjakuvallisesti läpikäyvä Yhesti yhessä paikas on täällä jälleen.
”Mitä joululaulun sanamuoto ’raaoistansa sen jo tonttu nääki’ oikein lopulta haluaa kertoa? Mieti sitä. Leuto mindfuck. Nimittäin.”
ARVOSTELU
Ville Pirinen: Yhesti yhes kahennesstoista paikas
- Suuri Kurpitsa, 2025.
- 68 sivua.
Sarjakuvataiteilijan ja kulttuurin monitoimimiehen Ville Pirisen vuodesta toiseen nahkansa luova, erilaisia överitarinoita, absurdeja tositapahtumia ja urbaanilegendoja sarjakuvan muodossa kertova ja tekijänsä persoonalla analysoiva ”Yhesti yhessä paikassa” on täällä taas. Pirinen pisti parastaan sarjan edellisessä, pienen tauon jälkeen palanneessa ”yhennesstoista” osassa (2023). Millaisena sarjispokkarisarjan taso pysyy niin tarinoiden, piirrosjäljen kuin kokonaisuuden osalta?
Ei huolta, vuonna 2009 alkanut Yhesti yhes -sarja on yhä hyvässä iskussa. Pirisen suttuisen ilmeikkään piirrostyylin ja luovan ruutukaavan käytön lisäksi Yhesti yhes kahennesstoista paikas -albumin (Suuri Kurpitsa, 2025) tarinat saavat lisätehoa taustaväreistään, jotka esimerkiksi sienitarinan kohdalla hyödyntävät luonnollisesti mukavan psykedeelisiä sateenkaarisävyjä. Pirisen kertoja-analyysien ja alustuksien kotisomisteiden valovoimaisena tähtenä on jälleen mäyräkoira Tyyne.
Tällä kertaa Pirinen on inspiroitunut kaikkien tuntemista sanoituksista ja niihin liittyvistä oudoista piirteistä. Riittääkö kunnon mieheksi se, että ripustaa laukun naulaan, kuten Ukko Nooa? Mitä joululaulun sanamuoto ”raaoistansa sen jo tonttu nääki” oikein lopulta haluaa kertoa? Mieti sitä. Leuto mindfuck. Nimittäin.
Lisäksi tositarinoiden tai ainakin totena kerrottujen tarinoiden listalla on väärin käytettyä termiä, kiusallista tilannetta ravintolassa, likikohtalokasta mökkireissua ja tottakai loputtomasti inspiraatiota ruokkivaa kännikommellusta.
Sarjan peruselementteihin kuuluu edelleen visvan, veren ja vatsanesteiden roiske, mutta ei naureskellen vaan ymmärtämään yrittäen. Sattuuhan niitä kaikille. Se todellinen koukku koituu vasta aamulla, kun muisti alkaa pikkuhiljaa palautua.
Kaikkia öisiä toilailuja ei aina kannata paljastaa. Eikä ainakaan sitä, mitä sillä voiveitsellä tulikaan tehtyä.
Ilkka Valpasvuo
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Voiko voittamaton sarjakuvasankari kuolla? Arviossa Pikon kuolema
SARJAKUVA | Vuodesta 1938 sarjakuvasivuilla seikkailleen Pikon viimeinen seikkailu päättyy meren pohjaan – vai päättyykö?
Suoraviivaista villin lännen seikkailua komeissa maisemissa – arviossa Comanche-albumi Pedot
SARJAKUVA | Hermannin ja Gregin luoma lännensarja siirtyy uudelle piirtäjälle ja saa ikäviä vieraita Red Dustin menneisyydestä.
Klassista, meillä tuntematonta länkkäriviihdettä 1970-luvulta – arviossa Jim Cutlass -albumi Mississippi River
SARJAKUVA | Charlier-Giraud-työparin vähemmän tunnettu hahmo rettelöi nuoruuden innolla.
Miltäs tuntuu, kun paiskataan miljoonalla? Arviossa Roope-setä-kokoelma Rahat haisemaan!
SARJAKUVA | Uusi kokoelmateos tarjoaa Carl Barksin klassisimpia rahantörsäys- ja rikkauskilvoittelutarinoita yksissä kansissa.