Anni Valtonen istuu ystävänsä Lisan meikattavana ennen vuoden 1997 kansainvälisen naistenpäivän marssia. Kirjan kuvitusta.
KIRJAT | Toimittaja ja kirjailija Anni Valtonen elää kahden maan, kulttuurin ja kielen välitilassa. Kolumbiasta tuli hänen toinen kotimaansa vuonna 1996, kun hän lähti katsomaan, miltä hänen poikaystävänsä kotimaa näyttää.
”Monet asiat ovat kirjassa raskaita, mutta välillä kirjan sivuilta paistaa myös lämpö.”
ARVOSTELU
Anni Valtonen: Elämäni Kolumbia
- Like, 2020.
- 280 sivua.
Kolumbiassa on Anni Valtosen kahden pojan mummola ja monia muistoja, vaikka tiet kolumbialaisen miehen kanssa erosivat kuusi vuotta sitten.
Muutama vuosi sitten Valtoselle syntyi tarve luoda suhde Kolumbiaan uudelleen. Hänen tuli ikävä menneisyyttään. Hän matkusti Bogotaan, takaisin kortteleihin, joissa hän oli asunut ja joissa paahdetut kastanjat ja minttukaramellit tuoksuivat.
Matkoista syntyi kirja Elämäni Kolumbia (Like, 2020). Siinä Valtonen yhdistää henkilökohtaiset kokemuksensa laajempiin yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin yhteyksiin. Lukijalle syntyy kuva, minkälainen maa Kolumbia on uutisotsikoiden takana.
Valtonen rytmittää kirjansa hyvin taitavaksi. Lukija saa paljon taustatietoa väkivallan ja sisällissodan repimästä maasta, mutta katse kääntyy aina johonkin konkreettiseen muistoon ennen kuin historian painolasti alkaa ahdistaa lukijaa liikaa.
Kolumbian karuihin lukuihin kuuluu 260 000 sisällissodassa kuollutta ihmistä. Sisällissodan juuret ovat 1920-luvulla. Kuilu kärjistyi 1960-luvulla, kun vasemmistolaiset sissit alkoivat penätä oikeuksia maaseudun ihmisille. Sisällissota jatkui vuoteen 2016 saakka.
Kolumbiassa Valtonen tottui elämään väkivallan varjossa. Harva se päivä räjähti jossain pommi, ihmisiä kidnapattiin ja busseja ryöstettiin. Pimeässä ei saanut pysähtyä liikennevaloihin, koska silloin ryöstäjät iskivät. Korruptio rehotti, huumekartellit olivat voimissaan ja ihmisiä katosi odottamatta.
Valtonen joutui itsekin ryöstön kohteeksi. Kerran vuoristoretkellä häneltä napattiin kamera, yksi ystävä menetti jopa farkkunsa. Kaikki arvokas vietiin retkiseurueelta.
Perheväkivaltatilastot ovat Kolumbiassa korkeat. Kolumbiassa on neljätoista miljoonaa yksinhuoltajaäitiä. Jopa kymmenvuotias tyttö saattaa synnyttää. Nuorten naisten tukena on perhe, johon Kolumbiassa kuuluvat ydinperheen lisäksi isovanhemmat ja tädit ja sedät.
Ystävät ovat tärkeitä ja heitä tervehditään poskisuudelmilla.
Kolumbiassa on pitkään vallinnut machokulttuuri, vaikka pientä muutosta on nähtävissä. Naisen velvollisuus on pukeutua hyvin ja olla viehättävä. Miehellä saa olla rinnakkaissuhteita, mutta mies ei saa itkeä tai paljastaa liikaa tunteitaan. Surun tai kivun näyttäminen liitetään naisiin ja se kuvastaa heikkoutta.
Kirjoittamattomia sääntöjä on paljon. Nainen pesee alushousunsa käsisaippualla suihkussa, koska niitä ei sovi sekoittaa perheen muun pyykin kanssa.
Monet asiat ovat kirjassa raskaita, mutta välillä kirjan sivuilta paistaa myös lämpö, esimerkiksi silloin kun Valtonen puhuu lapsistaan, ystävistään, karjalaisista isovanhemmistaan, kolumbialaisista perinteistä ja tanssiharrastuksestaan.
Elämäni Kolumbia on syntynyt muistoista ja muistamisesta, asioista ja paikoista, jotka ovat olleet Valtoselle tärkeitä. Hän avaa ja jakaa hienosti omat kokemuksensa lukijan kanssa.
Sirpa Pääkkönen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kielletty rakkaus ja karu luonto – arviossa Ingeborg Arvolan Jäämeren laulu
KIRJAT | Norjalaiskirjailian 1800-luvulle sijoittuvan romaanin päähenkilö kaipaa elämää, jossa voisi tarjoa kahdelle pojalleen edes toisinaan lohisoppaa ja piimää.
Hajonneen perheen toipumista ja uusia ruumiita – arviossa Satu Rämön Rakel
KIRJAT | Hildur-sarjan neljännessä osassa avataan perheen äidin kohtaloa ja selvitellään siihen kytkeytyviä nykypäivän rikoksia.
