Ihmisluonnon alter ego – arviossa Marjo Saarisen selkomukautus Tohtori Jekyll ja herra Hyde

Robert Louis Stevenson. Kuvat: James Notman / Oppian

Ihmiset ovat syyllistyneet kautta aikojen rikoksiin, sotiin ja väkivaltaisuuteen. Voidaan perusteellisesti kysyä, onko ihmisellä atavistinen puoli ja luontainen vaisto pysyä hengissä, piilevä taipuvaisuus pahuuteen ja valloittamisen tarve?

Väkivaltaisuuden kantavan teeman piiriin meidät johdattaa Robert Louis Stevensonin (1850–1894) viktoriaanisen ajan klassikkonovelli The Strange Case of Dr Jekyll and Mr Hyde, joka julkaistiin 1886. Novelli on ilmestynyt myös nimellä Salaperäinen ovi, joka viittaa laboratorion oven takaisiin ennalta-arvaamattomiin ja hallitsemattomiin kokeisiin. Kirjailija Henry James (1943–1916) onkin kysynyt osuvasti: ”Onko Jekyll ja Hyde teos, jolla on korkeat filosofiset päämäärät, vai yksinkertaisesti maailman juonikkain ja vastuuttomin tarina?”

Ensimmäisen kerran novelli suomennettiin vuonna 1897. Se oli suomalaisamerikkalaisen kustannusyhtiön käännös, joka noudatti orjallisesti englanninkielistä alkuperäistekstiä; sen sijaan uusin suomennoksista on Virpi Hämeen-Anttilan käännös. Hän on suomentanut novellin nimellä Tohtori Jekyllin ja herra Hyden eriskummallinen tapaus (Basam Books, 2001).

Marjo Saarinen on mukauttanut tekstin selkokielelle. Tohtori Jekyll ja herra Hyde -nimen (Oppian, 2025) saanut selkomukautus avaa ilman käsitteitä, pitkiä virkkeitä ja ilmauksia tulkinnan klassikosta. Suomennos takaa kaikille mahdollisuuden tutustua goottiseen kauhutarinaan, ja sen monimutkaisen juonen rakenteen vuoksi onkin ollut paikallaan tehdä selkomukautus.

Visuaalisesti vetovoimaisen piirroskuvituksen on laatinut Olexandra Militska, joka on laatinut aiemmin  kuvituksia erityisesti lastenkirjallisuuteen, kuten Nikolai Gogolin Nenän (Oppian, 2024) selkomukautukseen. Kansilehden värimaailma on vivahteikas ja ilmeikäs, sisällön kuvitus tukee hyvin tarinankerrontaa.

Kuvitus: Olexandra Militska

* *

Lakimies Gabriel John Utterson, yksinkertaistetusti herra Utterson, alkaa selvittää Lontoota ravisuttanutta murhaa. Kerronta alkaa Uttersonin kuullessa erään pienen, häijynoloisen herra Hyden hyökänneen viattoman lapsen kimppuun Lontoon kadulla. Myöhemmin käy ilmi, miten korvaukset tapauksesta on maksettu asianajaja Uttersonin hyvän ystävän Henry Jekyllin taholta. Näin asianajaja Utterson olettaa, että Jekylliä on kiristetty.

Lisää sekaannusta tilanteessa aiheuttaa testamentti, jossa tohtori Jekyll on testamentannut koko omaisuutensa Hyden nimiin. Tästä alkaa kehkeytyä monimutkainen ja salaperäinen kertomus, jossa herra Hyde päätyy alinomaa tekemään väkivaltaa.

Novelli on puhuttanut paljon persoonallisuuden tutkijoita. Novellista löytyy Freudin rakenteellisia teorioita Jekyllin ja Hyden piirteistä. Freudin psykoanalyyttisessä teoriassa ego on minä, kun taas id on joukko alitajunnassa olevia viettejä, kuten halu tappaa. Ihmismielen kaksinaisuutta kuvastaa jo käännöksen alkupuolella oleva Militskan tulkinta, jossa on kuvattu samalle henkilölle kahdet kasvot: toinen puoli edustaa hyvää tohtori Jekylliä ja toinen häijyyn irvistykseen vääntynyttä Hyden hahmoa. Tohtori muuttuu koko habitukseltaan teoistaan edesvastuuttomaksi, sydämettömäksi murhaajaksi.

* *

Jokainen alkuperäisen novellin luvuista (mm. Oven tarina, Herra Hyden etsintä, Tohtori Jekyll oli täysin rauhallinen ja Creyn murhajuttu) valottaa uusin kääntein tohtori Jekyllin mystistä koetta ja sen ilmiöitä. Lukemista on helpotettu jakamalla teksti kymmeneen lukuun. Klassikkokertomuksen yksityiskohdat on esitetty helppotajuisesti ja ilman vääristymistä, mutta alkuperäisen novellin väkivaltaisuutta on hieman pehmennetty. Teoksen selvä fiktiivisyys ei ole novellin alussa ilmeinen, kun abstrahoi tekstin piirteitä, joihin lukeutuvat ensin Lontoota ravisuttanut lapsen murha.

Alkuperäisen tekstin temporaalinen rakenne on säilytetty epäkronologisena, ja myös lukijan osuus tulkinnassa nousee esiin. Sitä, miten lopussa kaikki päätyy Jekyllin karmaisevaan ratkaisuun, selkokielisessä käännöksessä ei avata täysin. Kertojana on pääosin Utterson, mutta novellin lopussa myös itse Jekyll ja tohtori Lanyon.

Myös viktoriaanisen ajan kuva tulee esiin: mukana ovat toisaalta huonokuntoiset, pimeät ja ränsistyneet rakennukset Lontoossa, mikä lisää kauhukirjallisuuden tuntua, toisaalta Uttersonin ja muiden novellin tutkimusta johtavien miesten yläluokkaiseksi kuvaillut asunnot. Mukana novellissa ovatkin kaikki yhteiskuntaluokat.

Kuvitus: Olexandra Militska

* *

Selkokielinen mukautus voi olla kauhunovelli, mutta siitä löytyy salapoliisikertomuksen piirteitä. Novelli nostaa esiin tieteellisen tutkimuksen, yliluonnollisen sekä lääketieteen ja tieteen eettisyyden. Teos

edustaa hyvän ja pahan välistä kamppailua. Kantavat teemat tekevät tekstistä ikivihreän, ajankohtaisen ja puhuttelevan. Kyseessä on ehdottomasti ajankohtainen selkomukautus, johon kannattaa tarttua. Novelli helpottaa tyylinsä ja rakenteensa puolesta nuoria lähestymään kirjallisuutta.

Mari Loponen

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua