Kuva: Teos
KIRJAT | Esseemäisten lukujen yhdistävänä lankana kulkee tiedemies Wilhelm Reichin elämä ja ajatukset.
”Laing kirjoittaa muun muassa psykoterapiasta, feminismistä, luontaislääkinnästä, rintasyövästä, naisvihasta, homoseksuaalisuudesta, vankiloista ja rasismista.”
ARVOSTELU

Olivia Laing: Ruumiin rajat – Kirja vapaudesta
- Suomentanut Sirje Niitepõld.
- Teos, 2025.
- 381 sivua.
”Tämä kirja käsittelee vaaroille alttiita ruumiita ja ruumiita muutoksen mahdollistajina.”
Näin sanoo Olivia Laing teoksensa Ruumiin rajat – Kirja vapaudesta (Teos, 2025) esipuheessa. Kyseessä on esseetä, omaelämäkerrallisuutta ja tietokirjallisuutta yhdistelevä teos, jonka itse miellän lähinnä esseekokoelmaksi. Se pitää sisällään kahdeksan tekstiä, joista jokainen käsittelee ruumiillisuutta hieman eri näkökulmasta. Laing kirjoittaa muun muassa psykoterapiasta, feminismistä, luontaislääkinnästä, rintasyövästä, naisvihasta, homoseksuaalisuudesta, vankiloista ja rasismista.
Kaiken keskiössä on kiistelty psykoanalyytikko ja tiedemies Wilhelm Reich (1897–1957), joka johdatti Laingin pohtimaan sairastumista: ”kokemusta, joka rajuimmin pakottaa meidät tiedostamaan ruumiillisen luonteemme, sen miten olemme yhtä aikaa huokoisia ja kuolevaisia”.
Reich kehitti aikoinaan myös termit seksuaalipolitiikka ja seksuaalinen vallankumous sekä laitteen nimeltä orgoniakkumulaattori. Hän tutustui Sigmund Freudin ajatuksiin libidosta, jolla Freud viittasi ”positiiviseen elämänvoimaan, vaistomaiseen eläimelliseen energiaan, joka ajaa jokaista ihmistä syntymän hetkestä alkaen ja joka voi vaurioitua tai vääristyä missä tahansa kehityksen vaiheessa”. Reich itse ajatteli, että libido on konkreettista energiaa, eräänlaista biologista ainetta, jonka voi eristää ja altistaa siten tieteellisille mittauksille.
Reichin teorian mukaan ihmisen ruumis kantaa mukanaan tiedostamatonta menneisyyttä, kaikkia niitä asioita, jotka ihminen yrittää jättää huomiotta tai kieltää. Menneisyys on kätketty ruumiiseen, jokainen trauma säilötty ja haudattu elävältä. Hän uskoi elämänvoimaan, jota kutsui orgoniksi. Se saattaa mennä tukkoon emotionaalisen trauman tai tunteiden tukahduttamisen seurauksena. Tukokset taas saavat solut mätänemään, mikä johtaa vähitellen erilaisiin sairauksiin, kuten syöpään. Orgasmi puolestaan on ruumiin synnynnäinen tapa vapauttaa jännityksiä himokkaan energian virtaan.
”Orgasmi oli taianomainen biologinen tapahtuma, mystinen reitti, jota pitkin psyyke pääsi tasapainoon, ja siten sekä emotionaalisen että fyysisen terveyden lähde niin naisille kuin miehillekin.”
Reich päätyi Berliiniin ja oli varma, että fasismi oli seksuaalisten patoumien pahanlaatuinen lopputuote. Natsien saadessa yhä enemmän valtaa juutalainen Reich pakeni Tanskaan ja erinäisten vaiheiden kautta New Yorkiin. Kellarissaan hän keksi planeettojenvälisen orgonienergian, joka piti kaikkea elämää liikkeessä ja teki ihmisestä vastustuskykyisemmän sairauksille. Reich rakensi syöpää parantavan orgoniakkumulaattorin, päätyi puoskaroinnista oikeuteen ja määrättiin tuhoamaan kaikki vekottimensa. Sen seurauksena Reich sekosi entistä enemmän ja alkoi uskoa avaruusolioihin. Hän kuoli lopulta vankilassa.
Reichin lisäksi Laing puhuu Susan Sontagista, joka kirjoitti, että syöpä = kuolema. Kun Reich uskoi seksuaalisten tunteiden tukahduttamisen aiheuttavan syöpää, piti Sontag sitä seurauksena tukahdutetusta raivosta. Laing puolestaan toteaa, että ”haavan tihkuessa verta ruumis valuu itsensä ulkopuolelle, ylittää omat rajansa”.
Laing kirjoittaa myös esimerkiksi Christopher Isherwoodin Berliinistä, Weimarin tasavallan aikaisesta eroottisen kuhinan pesäkkeestä. Sekä W. H. Audenista, joka kuvaili Berliiniä ”hinttarin päiväuneksi”. Sekä tohtori Magnus Hirschfeldistä, joka puolusti homoseksuaaleja ja heidän oikeuksiaan ja jonka mukaan raja miehisen ja naisellisen, heteron ja homon välillä oli häilyvä.
Laing kirjoittaa myös kuubalaisamerikkalaisesta Ana Mendietasta, joka teki kehotaidetta raiskauksista. Sekä Andrea Dworkinista ja naisasialiikkeestä. Sekä Agnes Martinista, joka muutti New Mexicoon, kiisti naiseutensa ja ryhtyi pitämään aavikolla vapautta käsitteleviä saarnoja.
”Jokainen ihminen on jumissa omassa ruumiissaan, jumissa ristikoissa, jotka koostuvat vastakkaisista käsityksistä siitä, mitä ruumiit merkitsevät, mihin ne pystyvät ja mitä ne saavat tai eivät saa tehdä.”
Laing tutustuttaa lukijan Kate Bushin musiikkikappaleeseen nimeltä Cloudbusting, joka kertoo Reichistä. Hän kirjoittaa Malcolm X:stä, Bayard Rustinista, Ku Klux Klanista ja rasismista. Viimeinen teksti kertoo Nina Simonesta, joka käytti musiikkiaan poliittisena aseena valkoisten ylivaltaa vastaan.
* *
Ruumiin rajat onkin yltäkylläinen teos, joka sisältää pohdintaa ruumiillisuudesta monelta eri kantilta. Ote on hyvin kerronnallinen ja teksti vetää mukavasti eteenpäin. Välillä kerronta kuitenkin hyppii henkilöiden välillä, poukkoilee asiasta toiseen ja taas takaisin johonkin aikaisempaan. Käsiteltävien henkilöiden määrää olisi kenties voinut rajata tiukemmin ja paneutua syvemmin heistä tärkeimpiin, jotta heidän ajatustensa kuvailu ei tuntuisi pelkältä pintaraapaisulta.
Vaikka Reich sitookin esseemäisiä lukuja toisiinsa, jää kokonaisuudesta paikoin hieman hajanainen vaikutelma. Tästä huolimatta uskoisin, ettei tämäkään teos jätä Laingin lukijoita kylmäksi.
Kati-Annika Ansas
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Miksi Venäjää on vaikea käsittää ja ymmärtää – arviossa Mihail Šiškinin Tulevaisuus
KIRJAT | Jos oli Viktor Jerofejevin Suuri Gopnik hyytävä kuvaus nyky-Venäjästä, on Mihail Šiškininin teos toisenlainen esseeanalyysi arvaamattomasta naapurimaastamme.
Jotta emme unohtaisi – Anne Sebban Auschwitzin orkesteri on tärkeä muistutus
KIRJAT | Historioitsija Anne Sebba kirjoitti yleisesityksen Auschwitzin keskitysleirin tyttöorkesterista.
Uusi romaanisarja palvelijattarien elämästä – arviossa Niina Niskasen Harakanmuna
KIRJAT | Palvelijattaret-sarjan ensimmäisen osan loppuessa Suomessa riehuu sisällissota, joka koskettaa molempia päähenkilöitä.
Herman Liikasen elämäkerta perustelee vakuuttavasti, miksi eteläsavolainen torpanpoika ansaitsee muistomerkin Villa Lanten puistossa Roomassa
KIRJAT | Pirkko Liikasen ja Nouri Mikko Werdin teos Vapaustaistelija suomalaisuusliikkeessä vie lukijan lähes kosketusetäisyydelle maailmaan, jota ei enää ole.







