Hyvä ja paha tieto pureutuu Tieteen päivien teemaan – onko tiede epäonnistunut, kun sitä ei kuunnella päätöksenteossa?

Kuva kirjan kannesta. Kuva: Gaudeamus

Suomen suurin tiedetapahtuma Tieteen päivät järjestetään koronan vuoksi poikkeuksellisesti verkossa. Tapahtumaa voi seurata suorana lähetyksenä tai tallenteina Youtuben Tiede­tv-kanavalta.

Tieteen päivillä eri alojen tutkijat kertovat tieteestä ja tutkimuksesta sekä tieteen mahdollisuuksista. Tänä vuonna teemana on Hyvä ja paha tieto. Sitä käsittelevässä Hyvä ja paha tieto -kirjassa (Gaudeamus, 2021) pohditaan tiedon merkitystä päätöksenteossa ja tulevaisuuden suunnittelussa.

Talouskasvu on väärä päämäärä

Korona- ja ympäristökriisit ovat korostaneet tiedon merkitystä päätöksenteossa. Onko tiede epäonnistunut, kun vuosikymmeniä tunnettu tieto ilmastonmuutoksesta ei ole vaikuttanut päätöksiin?

Hyvä ja paha tieto -kirja käynnistyy katsauksella Georg Henrik von Wrightin ajatteluun. Akateemikko oli lähes linkolalainen tuomiopäivän pasuuna, joka kritisoi teknologiauskoa ja välineellistymistä: mietimme välineitä tavoitteiden saavuttamiseksi, muttemme päämääriä. Teknisten innovaatioiden avulla voidaan täyttää toiveita. Koristeeksi jääneiden humanististen alojen tehtävänä olisi pohtia päämääriä; tuottaa teknologian sijaan viisautta.

Edistyksenä on pidetty tehokkuutta ja talouskasvua. Päämäärä on osoittautunut vääräksi, sillä kasvun rajat ovat tulleet vastaan. Kieroutunut luontosuhde uhkaa ihmistä, joka tukehtuu omaan kehitykseensä.

Teknologian tuottamia ongelmia pyritään ratkaisemaan teknologian avulla. Silloin käy helposti niin, että yhden ongelman ratkaisu poikii kasan uusia. Kun fossiilisista polttoaineista pyritään eroon biopolttoaineilla, päädytään jalostamaan syötäviä kasveja polttoaineeksi. Ruuan hinta nousee, sademetsiä raivataan pelloiksi ja luonnon monimuotoisuus kärsii.

Pitäisikö talouskasvun sijaan tavoitella planeetan hyvinvointia ja planetaarista terveyttä? Pidetään huolta luonnosta, niin se pitää huolta meistä.

Kestämätön kehitys uhkaa ihmistä

Sopimuksissa, strategioissa, julistuksissa ja päätöksissä maalaillaan kestävää kehitystä. Hyvä ja paha tieto -kirja kertoo kestämättömästä kehityksestä.

Ihmisen olemassaolo on kiinni muista lajeista, mutta ihminen omii niiden resurssit ja elintilan. Yksi laji on varannut omaan käyttöönsä 75 prosenttia planeetan jäättömästä pinta-alasta.

Puolen vuosisadan aikana on hävitetty 70 prosenttia nisäkkäistä, linnusta, matelijoista, sammakkoeläimistä ja kaloista. Pahinta jälkeä syntyy Etelä- ja Keski-Amerikassa, jossa luonnonvaraisten selkärankaisten määrä on romahtanut 94 prosentilla 50 vuoden aikana.

Raju muutos kertoo siitä, että kehittyvät maat ottavat vauhdilla kiinni Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa, joissa tuho on tapahtunut pidemmällä aikavälillä. Rikkaat valtiot ovat myös ulkoistaneet ympäristötuhot ja ilmastopäästöt kehittyvien maiden tehtaisiin.

Suomalainen menestystarina ei ole poikkeus, vaan myös se perustuu luonnonvarojen ylikulutukseen. Ympäristökatastrofi koskee kaikkia. Hyvinvointivaltiotkin ovat ajautumassa kriisivaltioiksi, jotka ajelehtivat ennakoimattomissa tapahtumaketjuissa.

Sairastunut planeetta tartuttaa ihmisen. Ruoka-, energia-, asumis- ja hyvinvointijärjestelmissä tarvitaan suuria muutoksia. Populismin pelossa niitä on kuitenkin vaikea toteuttaa.

Pakko saa korjaamaan kurssia

Tiedettä voidaan käyttää sekä hyvään että pahaan: sekä sairauksien parantamiseen että kemiallisiin aseisiin. Tieteen mahdollistama hyvä kehitys voi tuottaa myös pahaa. Fysiikan, luonnontieteiden ja kemian sovelluksia käytetään niin laajasti kulkemisessa ja tuotannossa, että on ajauduttu ympäristökriisiin. Eläimistä ihmisiin siirtyvät virukset pääsevät leviämään pandemiaksi, koska tiede on mahdollistanut vaivattoman liikkumisen pitkin maailmaa.

Koronankin taustalla vaikuttaa luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen. Monimuotoisuus vaikuttaa bakteeri- ja viruskantojen rakenteeseen. Luonnon säätelymekanismit suojelevat ihmistä, mutta häiriintyneessä ekosysteemissä on tilaa pandemioille.

Von Wright kirjoitti, ettei järkevä tieto saa ihmistä korjaamaan kurssiaan, vaan tarvitaan pakko. Koronakriisissä maailma pysäytettiin ja suljettiin muutamassa viikossa. Ympäristökatastrofi ei näyttäydy samanlaisena pakkona, koska se etenee hitaammin. Koviin toimiin on vaikeampi turvautua, koska ne eivät olisi väliaikaisia, vaan pysyviä.

Koronapandemia osoitti myös tieteen viestinnän pulmat. Asiantuntijuus rakentuu tieteen ja instituutioiden varaan. Yliopisto tuottaa tietoa ja asiantuntijuutta, valtio säätelee asiantuntijoiden pätevyyksiä ja käyttöä. Asiantuntijuus edellyttää pitkää tieteellis-ammatillista koulutusta ja sen tuomaa pätevyyttä.

Nykyisin blogikirjoittelijat ja somettajat haastavat asiantuntijuutta ja murentavat instituutioita. Mielipiteet sekoittuvat tietoon. Tieteen on puolustettava asemaansa eri tavalla kuin ennen. Kaikki eivät ole tähän valmiita, sillä epämiellyttäviä totuuksia kertovia asiantuntijoita vaiennetaan ja mustamaalataan. He eivät ryhdy kilpahuudantaan, vaan vetäytyvät tutkijankammioihinsa.

Nojatuoliepidemiologit haastavat asiantuntijat

Uutismediat paisuttavat uhkia. Paisutteluvaihetta seuraa yleensä tyynnyttelyvaihe, jossa itse luotua paniikkia rauhoitellaan.

Koronauutiset ovat aikamme seuratuimpia. Pandemia poikii liukuhihnalla tutkimustuloksia, joista syntyy klikkiotsikoita. Jutun lopussa mainitaan, että kyse on vielä vertaisarvioimattomasta havainnosta – eli tieteelliseen lehteen tarjotusta käsikirjoituksesta. Osa koronatutkimuksista on kelvottomia, mutta toimittajalla tai lukijalla ei ole asiantuntemusta seuloa esiin oleellista ja oikeaa tietoa. Nojatuoliepidemiologit jakavat omaa mielipidettä tukevia tutkimustuloksia ja antavat suosituksia kriisin hoitamisesta.

Tiede ei voi antaa monimutkaiseen ongelmaan yksiselitteistä vastausta. Silloin tilausta on itsevarmoille viestijöille, jotka hyppäävät ennusteita ja ratkaisukeinoja tarjotessaan rohkeasti oman alansa ulkopuolelle.

Asiantuntijoiden viesti ei ole yhdenmukainen, sillä eri alojen osaajat arvioivat pandemiaa ja sen hallintakeinoja eri tavoin. Media ei osaa avata näkemysten eroja, ja vaan pikemminkin korostaa maallikkoa hämmentäviä eroja.

Erimielisyys heikentää luottamusta asiantuntijoihin ja suositusten noudattamista. Mutta onko luottamus tieteeseen ja demokratiaan murentunut väitetyllä tavalla? Edustaako ilmiö yleistä mielipidettä, vai perustuuko se elitistisen Twitterin mielipidevaikuttajiin, joita media siteeraa?

Tiedettä ja asiantuntemusta haastavat sekä autoritaariset populistit että koulutetut liberaalit, jotka uskovat kaikkivoipaisuudessaan löytävänsä itse oleellisen ja oikean tiedon. Arvokonservatiivien mielestä tiedettä hallitsee liberaali eliitti. Terveystutkimus tuottaa holhousta ja ympäristötutkimus sääntelyä. Yhteiskuntatiede rapauttaa perhearvoja ja sukupuolirooleja. Media suoltaa valeuutisia ja asiantuntijat ovat korruptoituneita.

Vahvasti instituutioihin luottavat kokevat riskit pienempinä kuin kriitikot. Mutta Ruotsin esimerkki osoittaa, että luottamus instituutioihin saattaa olla myös liiallista: korona-asiantuntijoita ei kyseenalaistettu, vaan riskit aliarvioitiin.

Tietoa käytetään tietoisesti väärin

Tieteen päivät ja sen teemaa käsittelevä julkaisu on yksi keino, jolla tiede puolustaa asemaansa. Kirjassa asiantuntijat eivät kerro alansa uusimmista tutkimustuloksista, vaan pohtivat tiedon luonnetta ja asemaa päätöksenteossa.

Professorit osaavat puhutella ymmärrettävästi tavallista ihmistä. Asiantuntijat eivät alennu vänkäämiseen ilmastonmuutoksesta tai eläintuotannon ongelmista, vaan kuittaavat tosiasiat parilla lauseella.

Rivien välissä kuuluu turhautuminen. Maapallon ilmaston muuttumista vuosimiljoonien aikana tutkiva asiantuntija kertoo ilmakehän, biosfäärin, valtamerten ja napajäätiköiden välisistä vuorovaikutuksista: kasvihuonekaasut lämmittävät ilmastoa, mannerjäätiköiden sulaminen pysäyttää merivirrat ja lämpeneminen johtaa merien happikatoon ja joukkotuhoon. Bloggaaja tai somettaja linkkaa tutkimuksen todisteeksi siitä, ettei mitään tarvitse tai voi tehdä, koska ilmasto on aina muuttunut.

Kirjoittajat tarjoilevat eri aloilta kiehtovia faktoja ja asettavat ne osaksi kokonaisuuksia. Usein tutkijat tekevät vain diagnoosin, mutta nyt pohditaan myös lääkkeitä. Onko energiavero järkevä keino vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä, jos se heikentää vähävaraisten asemaa, muttei saa eniten kuluttavia varakkaita muuttamaan käyttäytymistään?

Tieto avaa silmiä. Valistunut somettaja tiedostaa, että hän maksaa viestikanavasta tarjoamalla datansa yhtiölle kauppatavaraksi. Mutta geeninsä tutkituttava ei välttämättä ymmärrä, että yrityksen tavoitteena ei ole testien myyminen asiakkaalle, vaan geenitietojen kauppaaminen muille yrityksille. Yksityisyyden suojaa pitäisi vaalia niin, ettei vesitettäisi hyvää tarkoitusta. Suomalaisten geenitutkimus tuottaa ainutlaatuista tietoa sairauksien hoitoon, koska maahanmuutto on ollut vähäistä ja tapakulttuuri sekä elintavat yhtenäisiä. Siksi geeneissämme on variantteja, joita muualla ei esiinny.

Lukiosta tuli yliopiston esikoulu

Hyvä ja paha tieto herättelee pohtimaan von Wrightin hengessä, mihin tiedolla pyritään. Osansa saa muun muassa suomalainen koulu.

Maailman parhaaksi mitatussa peruskoulussa tehdään muutaman vuoden välein vuosisadan koulu-uudistus, koska maailman virtauksia omaksutaan kritiikittä. Kun kasvatus muuttuu tehokkuutta tavoittelevaksi koulutukseksi, tuloksena onkin uupumusta ja ahdistusta sekä koulurakennuksia ja opetusjärjestelyitä, jotka eivät sovi kaikille.

Digitalisaatio ja itseohjautuvuus tuotiin kouluun ilman tutkimusta ja kasvatusfilosofista perustaa. Ylioppilaskirjoitusten merkitystä korostamalla lukio muuttui yliopiston esikouluksi, jolloin yläkouluikäisen pitäisi nähdä tulevaisuutensa, jotta osaisi tehdä oikeat lukiovalinnat.

Ilari Hetemäen, Anna-Kaisa Kuusiston, Maria Lähteenmäen ja Esa Väliverrosen toimittama Hyvä ja paha tieto tarkastelee myös syrjään jääneitä tai vaiettuja aiheita, kuten lastensuojelun epäkohtia ja Neuvosto-Karjalaan ihanneyhteiskuntaansa rakentaneita punapakolaisia.

Tommi Liljedahl

Tieteen päivät

• Tampereen korkeakouluyhteisö järjestää kaksipäiväiset Tieteen päivät 22.–23.1.2021.
• Perjantain ohjelma on suunnattu ensisijaisesti yhdeksäsluokkalaisille ja toisen asteen opiskelijoille. Lauantain tarjonta on avoin kaikille tieteen ja tutkitun tiedon ystäville. Virtuaaliluentojen ohjelma löytyy täältä.
• Mukana tapahtumassa ovat Tampereen yliopiston ja ammattikorkeakoulun asiantuntijoiden ohella muun muassa kirjailija Juha Hurme, THL:n ylilääkäri Hanna Nohynek ja Ylen johtaja Panu Pokkinen.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua