Kuva: Tammi
KIRJAT | Jonkun sivun kirjaa luettuaan arvaa, ettei Anthony Hopkinsin maailmassa ole järkeä kirjoittaa muistelmia kertomatta totuutta.
”Kukapa voisi unohtaa Uhrilampaat-elokuvan sen kerran nähtyään.”
ARVOSTELU

Anthony Hopkins: Hyvin sinä pärjäsit – Muistelmia
- Suomentanut Tero Valkonen.
- Tammi, 2025.
- 340 sivua.
Suuresti ihailemani Anthony Hopkins on muistelmateoksensa ensimmäisistä riveistä lähtien rehellinen ja tarkka kertoessaan tekemisistään. Jonkun sivun luettuaan arvaa, että hänen maailmassaan ei ole järkeä kirjoittaa muistelmia kertomatta totuutta.
Hopkins myös kertoo saaneensa diagnoosin kirjolla olemisesta, mikä voi osin selittää hänen avomielisyyttään. Hyvä näin. Harvoin saa lukea yhtä mielenkiintoista elämäkertaa kuin Hyvin sinä pärjäsit – Muistelmia (suom. Tero Valkonen; Tammi, 2025).
Olen nähnyt Hopkinsin näyttelevän useissa elokuvissa ja kerran teatterissa. Hän on rooleissaan taitava ja enimmäkseen vakuuttava, melkein vailla ulkoista koristelua. Hän näyttelee usein miestä, joka on se sama alusta loppuun. Tyypillisiä rooleja ovat historialliset hallitsijat, isät, aviomiehet ja rakastajat, eikä hän ole kaan korosta esityksessään mitään mikä ei kuuluisi hänen rooliinsa ihmisenä. Hopkins kertoo itsekin saaneensa joskus ohjeen: älä näyttele vaan ole.
Lapsena Anthony sai kuulla olevansa isopäinen, tyhmä ja hidas. Vanhempien toiveesta Anthony aloitti 11-vuotiaana sisäoppilaitoksessa ja eli siellä ongelmien keskellä yksinäistä elämää. Hän ei koskaan nauttinut sisäoppilaitoksista, mutta vaihtoehdot olivat vähissä.
Isä ja isoisä olivat kovia miehiä, sodan käyneitä ja vaativia lapselleen.
Isän suku oli Etelä-Walesista, Neathista. Isä palasi nuoruuden reissultaan Lontoon kautta Port Talbotiin, jossa jatkoi isoisän perustaman leipomon johtamista. Äidin suku oli samoin walesilainen. Äidinisä oli rautatieläinen samasta kaupungista.
Anthony siirtyi isän suhteiden avulla kalliimpaan sisäoppilaitokseen Cowbridgessa. Siellä Anthony tutustui teatteriin ja ihastui ensikatsomalta.
Harrastajat näyttelivät NMKY:n tiloissa ja Anthony näki harjoitukset. Yllättäen häntä pyydettiin mukaan esittämään pyhimystä. Rooliin kuului yksi repliiki.
Ensimmäisestä roolista lähtien Anthony Hopkins tiesi, ettei ryhtyisi leipuriksi vaan näyttelijäksi. Yhtä paljon tuosta esityksestä innostui myös hänen perheensä; vihdoinkin Anthony oli kiinnostunut jostakin.
* *
Tie ammattinäyttelijäksi oli pitkä ja mutkikas. Äidin pyynnöstä Anthony haki ja pääsi Cardiffiin musiikki- ja teatteriopintoihin. Opintojen jälkeen hän sai töitä Walesin taidetoimikunnalta neljäksi kuukaudeksi. Kiertueelle esitettiin kahta näytelmää, Nuori viha (Look Back in Anger) ja She Stoops to Conquer.
Kiertueen jälkeen Anthony meni armeijaan kahdeksi vuodeksi. Sen jälkeen hän sai töitä järjestäjä-näyttelijänä Manchesterin Library Theatre Companysta. Hän osasi näytellä, mutta ei osannut toimia oikein esimerkiksi tappelukohtauksissa vaan satutti vastanäyttelijöitä. Potkut saatuaan hän jatkoi Nottinghamiin, jossa teki teatteria, mutta törmäsi samanlaisiin ongelmiin.
Näyttelijäkollega James Foxia saamme kiittää siitä, että Anthony Hopkins hakeutui 23-vuotiaana maailman parhaaksi mainittuun teatterikouluun RADAan (Royal Academy of Dramatic Art) ja sai koulutuksen, jossa oppi kokonaisvaltaisen näyttelemisen.
Opiskelujen jälkeen Hopkins sai kiinnityksen Lontoon Leicesterin Phoenix-teatteriin, jossa hän vaikeuksien kautta saavutti arvostusta. Runsas alkoholinkäyttö johti alkoholismin, jonka kanssa hän eli liian kauan. Samaan aikaan hän onnistui yllättäen saamaan paljon elokuvarooleja Yhdysvalloista ja lopulta valloittamaan elokuvarooleilaan maailman.
Työ- ja yksityiselämänsä ovat parhaimillaan, kun Hopkins oivaltaa ongelmansa ja loppu onkin elokuvahistoriaa: kaksi Oscaria, kolme Baftaa ja lukemattomia muita palkintoja. Ja kukapa voisi unohtaa Uhrilampaat-elokuvan sen kerran nähtyään.
* *
Anthony Hopkins on riittävän kokenut ja rauhoittunut kertoakseen oman tarinansa totuudenmukaisesti. Hänellä ei ole salaisuuksia itsestään eikä elämästään. Muistelmateos sisältää harvinaisen avomielistä kerrontaa ja samalla mielenkiintoisia havaintoja lapsuudesta, nuoruudesta ja kunnianhimosta työn suhteen.
Jos ei ole entuudestaan kiinnostunut tai pitänyt Anthony Hopkinsista, voi tämä monipuolinen elämäkerta muuttaa asian. Hyvin sinä pärjäsit on seikkailukertomus, jossa on draamaa, tragediaa, romantiikkaa ja huumoria.
Maija Kääntä
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Olivatko Lalli ja Elina sittenkin lihaa ja verta, kysyy Mikko K. Heikkilä teoksessaan Taruissa on totta
KIRJAT | ”Tasokas tiede on kuin puolueeton oikeudenkäynti, jossa vain näyttö ratkaisee”, perimätietoon perehtynyt dosentti esittää ja lyö pöytään todisteet, joita on vaikea väittää palturiksi.
Frans, joka ei ensin edes tiennyt olevansa Frans – arviossa Hannu Salmen Frans Leijon -elämäkerta
KIRJAT | Hannu Salmi kiinnostui 1800-luvun lopussa syntyneestä isosedästään vuosia sitten. Syntyi Finlandia-ehdokas köyhän piian aviottomasta pojasta, joka eli kuurona ja sokeana.
Hybridinen teos pohtii merkityksiä ja muutosta – arviossa Taneli Viljasen Glitterneste
KIRJAT | Taneli Viljasen Glitternesteessä muoto ja sisältö palvelevat taidokkaasti toisiaan. Queerbarokin haaste otetaan tosissaan.
Anna Kontulaa ohjaavat filosofiset ja teologiset pohdinnat – arviossa Maria Petterssonin Leipää ja ruusuja
KIRJAT | Maria Petterssonin teos Anna Kontulasta ei ole tavanomainen poliitikosta kirjoitettu kirja. Elämäkertateoskin on kannanotto, Kontulalle ominaista aktivismia.






